Lue keskustelun säännöt.
Hei, noin 30v lapsettomat sinkut!
13.08.2018 |
Te jotka toivotte kuitenkin omaa perhettä. Pelottaako että aika menee ohi ja sopivaa kumppania perheen perustamiseen ei löydy?
Itse kriiseilen asian kanssa päivittäin, erityisesti koska muukin elämä täysin vaiheessa. Pelkään että aika ei anna myöten :/
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Treffejä saa, kun laatii deitti-ilmoituksen tai vastaa ilmoitukseen. Kertoo itsestään tärkeimmän ja mitä odottaa toiselta. Ppian voi olla itse aloitteellinen ja pyytää saada tavata jossain turvallisessa paikassa. Esim kahvilassa, ostoskeskuksessa, huoltoasemalla tai kirjastossa (voi sopia, että katsotaan tunnistetaanko toisemme sillä ja sillä hyllyllä). Tätä ennen voi halutessaan jutella puhelimessa, mutta tarkoitus on tavata aika pian ensi viestin jälkeen, jotta ei ehdi elättelemään turhia unelmia, hukkaamaan aikaansa tai ehkä jännittämään.
Treffeillä ollaan kannustavia ja jos toinen on aivan ujo, niin silti vaan käydään ainakin juomassa kupposet ja kerrotaan vähän itsestään. Minulle sattui muutama ujo, ja monta ihan tavallista. Karsin huonoimmat (ei osannut kirjoittaa montaa sanaa ja nekin jo väärin) sekä täydellisimmät (kuva varakkaasta ja ulkonäkö edellä etenevästä miehestä ja en ollut varma, että oliko tosissaan vai tahtoiko pilailla) yhteydenotot jo ennen treffailuvaihetta.
6.
Tein deitti-ilmoituksen jossa kerroin oleellisimmat seikat, ikähaitariksi laitoin 25-45 (olen 30v). Sain ilmoituksia ainoastaan yli 50-vuotiailta joista suurin osa oli varattuja. Itseni ikäiset miehet eivät vastanneet minulle.
Millaistakohan deittipalvelua tarkoitat, jotain maksullista tai eliittikumppania jonne ei kaikki pääse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tietää miksi toinen ei kiinnostu? Ehkä ulkonäkö ei miellytä tai riitä tai on liian tylsää seuraa tai mitä tahansa... Ei ne yleensä syitä kerro, miehestä ei vaan kuulu sitten enää mitään. Enkä ole ylipainoinen tai omasta mielestäni kovin pahan näköinen. Omasta puolestani olen kyllä luovuttanut jo, ihan sama...
Älä nyt luovuta
t: mies
Luovutin jo. En aio tavata enää yhtäkään miestä deittimielessä. Ja se on täysin varmaa että tällaisella ujolla ja varautuneella luonteella niihin ei muissa tilanteissa tutustu.
Entä jos mies tulee juttelemaan sinulle kadulla?
No mitä sitten? Kummeksuisin tilannetta ja pyrkisin tilanteesta pois vähän vaivaantuneena. Eikä tuollaista onneksi tapahdu.
No, minä olen tulossa Helsinkiin pian että olet kyllä vaarassa
Mene vaan Helsinkiin, mä en ole lähelläkään.
No, sitten minä laitan sinut autoni takakonttiin ja tuon seurakseni Helsinkiin.
Nyt löytyy jo yrittelijäisyyttä ja peräänantamattomuutta, uskon että et ole pitkään sinkku!
Ilmaisia deitti-ilmoja. Itse laitoin 5 v alle tai yli oman ikäni. Vasta treffeillä paljastui, että yksi mies oli minua 10 v vanhempi ja kysyi, että haittako se? Sanoin, että haittaa!
Hylsyyn meni, sillä olinhan laittanut ikähaitarin ja perusajatuksenani oli ollut, että siinä ei ollut jouston varaa, kuin joitakin kuukausia. Sen sijaan pituushaarukkani oli 2 cm alle pituuteni ja 20 cm yli ja yksi mies hylkäsi itse mahdollisiuutensa , kun näkin minun olevan häntä sen 2 cm pidempi! (tuoksun perusteella jatkoon, vähän ujo, mutta olisin voinut käydä hänen kanssaan vaikka leffassa ja antaa aikaa)
Hulluutta on monenlaista ja minä saan olla omanlaiseni, mutta jos liian tiukkoja kriteereitä aletaan laatimaan, niin saa kyllä jäädä yksin. Iän suhteen olen mielelläni tiukkis.
6.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tietää miksi toinen ei kiinnostu? Ehkä ulkonäkö ei miellytä tai riitä tai on liian tylsää seuraa tai mitä tahansa... Ei ne yleensä syitä kerro, miehestä ei vaan kuulu sitten enää mitään. Enkä ole ylipainoinen tai omasta mielestäni kovin pahan näköinen. Omasta puolestani olen kyllä luovuttanut jo, ihan sama...
Älä nyt luovuta
t: mies
Luovutin jo. En aio tavata enää yhtäkään miestä deittimielessä. Ja se on täysin varmaa että tällaisella ujolla ja varautuneella luonteella niihin ei muissa tilanteissa tutustu.
Entä jos mies tulee juttelemaan sinulle kadulla?
No mitä sitten? Kummeksuisin tilannetta ja pyrkisin tilanteesta pois vähän vaivaantuneena. Eikä tuollaista onneksi tapahdu.
No, minä olen tulossa Helsinkiin pian että olet kyllä vaarassa
Mene vaan Helsinkiin, mä en ole lähelläkään.
No, sitten minä laitan sinut autoni takakonttiin ja tuon seurakseni Helsinkiin.
t. Jammusetä
Vierailija kirjoitti:
Treffejä saa, kun laatii deitti-ilmoituksen tai vastaa ilmoitukseen. Kertoo itsestään tärkeimmän ja mitä odottaa toiselta. Ppian voi olla itse aloitteellinen ja pyytää saada tavata jossain turvallisessa paikassa. Esim kahvilassa, ostoskeskuksessa, huoltoasemalla tai kirjastossa (voi sopia, että katsotaan tunnistetaanko toisemme sillä ja sillä hyllyllä). Tätä ennen voi halutessaan jutella puhelimessa, mutta tarkoitus on tavata aika pian ensi viestin jälkeen, jotta ei ehdi elättelemään turhia unelmia, hukkaamaan aikaansa tai ehkä jännittämään.
Treffeillä ollaan kannustavia ja jos toinen on aivan ujo, niin silti vaan käydään ainakin juomassa kupposet ja kerrotaan vähän itsestään. Minulle sattui muutama ujo, ja monta ihan tavallista. Karsin huonoimmat (ei osannut kirjoittaa montaa sanaa ja nekin jo väärin) sekä täydellisimmät (kuva varakkaasta ja ulkonäkö edellä etenevästä miehestä ja en ollut varma, että oliko tosissaan vai tahtoiko pilailla) yhteydenotot jo ennen treffailuvaihetta.
6.
Usein se homma vaan lopahti jo viestittelyvaiheessa, ennen mitään tapaamissuunnitelmiakaan. Miehet hävisi aina jonnekin. Ennemmin tai myöhemmin. Joten bye bye vaan, miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että mammablogaajakin saa rentoutua rankan blogikevään ja suurten häiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka toivotte kuitenkin omaa perhettä. Pelottaako että aika menee ohi ja sopivaa kumppania perheen perustamiseen ei löydy?
Itse kriiseilen asian kanssa päivittäin, erityisesti koska muukin elämä täysin vaiheessa. Pelkään että aika ei anna myöten :/
Ei pelota kun meni jo ja hyväksyi asian. Kai tässä elämässä voi muutakin puuhastella ja harrastella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt kotiin, vaan sen yrittäjän vaimon pitää olla siellä firman tiloissa tarjoilemassa asiakkaille sitä laittamaansa jauhelikastiketta tietenkin, vauva nukkuu käsipuolessa samalla.
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka toivotte kuitenkin omaa perhettä. Pelottaako että aika menee ohi ja sopivaa kumppania perheen perustamiseen ei löydy?
Itse kriiseilen asian kanssa päivittäin, erityisesti koska muukin elämä täysin vaiheessa. Pelkään että aika ei anna myöten :/Ei pelota kun meni jo ja hyväksyi asian. Kai tässä elämässä voi muutakin puuhastella ja harrastella.
Ei 35v ole mikään ikä luovuttaa miehenä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30v:hän on nuori vanhempi ja aikaa on jäljellä vaikka kuinka. Yli 90% miehistä on vielä siinä vaiheessa lapsettomia.
Varmaan kaupungissa on noin. Täällä maaseudulla useimmilla miehillä on lapsia alle 25-vuotiaana.
Miehet ovat liian passiivisia. Tai sitten mä olen liian ujo tyrkyttämään itseäni. Saatoin kyllä netissä olla aloitteellinen yhteydenotossa ja tapaamisten ehdottelussa mutta en mä sen enempää lähde tuputtamaan itseäni jos ei toiselta tule mitään aloitteita. Minkäs teet, miehet ei vain kiinnostu minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt suorastaan pelota. Enemmän hämmästyttää että mitä tapahtui, miten tässä näin kävi, miksi mun elämäni meni näin. Olen yli 30 enkä ole koskaan seurusrellut, suudellut tms. Lapsen hankkiminen ei tunnu ajankohtaiselta ennen kuin olen ehtinyt kokea normaalia parisuhde-elämää kaksin mutta siihen ei ole enää aikaa eikä mahdollisuuksia. Todennäköisyys löytää ketään on vielä pienempi nyt kuin silloin kun olin parikymppinen. Mun ei ole "tarvinnut" edes miettiä haluanko perustaa joskus perheen koska sitä mahdollisuutta ei vaan ole.
Vastaan nyt neljäkymppisenä kahden pienen lapsen äitinä että ei pelottanut eikä ahdistanut silloin kolmekymppisenä. Olin ajatellutkin että teen lapset kolmenkympin jälkeen jos silloinkaan. Riippuu millaisen parisuhteen löydän ja silloin kolmekymppisenä minulla ei ollut minkäänlaista eikä näköpiirissäkään sopivaa. Aiemmat suhteeni olivat kariutuneet syystä tai toisesta, yksikään ei varsinaisesti siitä syystä että olisi ollut mahdoton vaan ennemminkin opiskelut, työt, eri asuinmaa ym. olivat syitä eli asiat olivat vastaan, eivät niinkään ihmiset. Löysin sitten entisen seurustelukumppanini 35-vuotiaana ja aika pian sitten päätettiin perheen perustamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka toivotte kuitenkin omaa perhettä. Pelottaako että aika menee ohi ja sopivaa kumppania perheen perustamiseen ei löydy?
Itse kriiseilen asian kanssa päivittäin, erityisesti koska muukin elämä täysin vaiheessa. Pelkään että aika ei anna myöten :/Ei pelota kun meni jo ja hyväksyi asian. Kai tässä elämässä voi muutakin puuhastella ja harrastella.
Ei 35v ole mikään ikä luovuttaa miehenä..
Kyllä se käytännössä on. Jos jonkun tapaisi ajan x-päästä, niin se on x-määrä vuosia vielä siitä ja sitten alkaa ikää olla varmasti 40v.
Et tarvitse miestä hankkiaksesi lapsen. Jos ajatus on liian radikaali niin et ainakaan tarvitse täydellistä miestä hankkiaksesi lapsen. Luuletko että kaikki muut odottavat unelmien adonista, löytävät hänet ja lisääntyvät? Voi voi.
Meitä on varmasti monia. Tuoksut ovat viime kädessä = toimiva kemia.
Tutkittu juttu, että raskaudet onnistuvat parhaiten, kun mies tuoksuu naisen mielestä oikealta. Mies on valittava silloin, kun ei käytä hormonaalista ehkäisyä, joka sekoittaa naisen hajuaistin ja nainen altis virhevalinnalle.
6.