TÄSSÄ on Helsingin huonot puolet (7 vuoden kokemuksella)

Vierailija kirjoitti:

Pahimpana sanoisin kuitenkin lapsi- ja äitivihamielisyyden.

Helsinkiläiset on monessa mukavan liberaaleja, mutta tämän varjopuolena on perheiden ja äitiyden halveksunta sekä lapsiviha.

Käsittääkseni Helsingissä on paljonkin (nuoria) aikuisia, joilla ei ole henkilökohtaisessa elämässään mitään kontaktia lapsiin ja on paljon ihmisiä, jotka eivät ole ikinä edes pitäneet vauvaa sylissä(!!!).....

Helsinki on aika rakkaudeton kaupunki rakkaudettomine ihmisineen.

Riippuu varmaan alueistakin tuo lapsiin suhtautuminen. Me asumme erittäin lapsiperhevaltaisella Eko-Viikin alueella ja täällä ainakin lapsiin suhtaudutaan tosi mukavasti. Lapset saavat elää aika vapaasti ja kaikki naapurustossa katsoo toistenkin lasten perään.

Jopa lapsettomat tuntuu olevan ystävällisiä lapsille, esim. kun meidän taloon muutti yksinäinen, vähän tuiman näköinen ehkä 40-50 v nainen, meinasin että ei saa antaa lasten häntä häiritä, mutta kerran sitten poika oli päässyt sille jotain selittämään dinosauruksista ja tuo nainen iloisesti jutteli pojan kanssa ja kyseli niistä sauruksista. Sanoi että tykkää kyllä lapsista vaikkei omia ole hankkinutkaan.

Monella ihmisellä tuntuu olevan vaikeaa erottaa niitä omia ominaisuuksiaan siitä mitä ympärillä näkevät.

Ap esimerkiksi lienee varautunut ihminen jonka ei ole helppoa tutustua uusiin ihmisiin, joten tämän hän panee naapureidensa syyksi.

Samoin kuten vaikkapa tuo toinen erivärisiä ihmisiä kammoava kirjoittaja: Helsingissä on paljon kaikennäköisiä ihmisiä, joten kammoajalle riittää kyllä bongattavaa.

Olen minäkin varautunut ja sisäänpäinkääntynyt, mutta tiedän nämä omiksi ominaisuuksikseni. Sitenpä voinkin olla tyytyväinen siihen että taloyhtiössäni kaikki moikkaavat kaikkia, ja aina on juttuseuraa jos menee pihalle sillä mielellä.

Ympäristö ihmisellä on pitkälti sitä miksi sen itse tulkitsee. Aina ei ole pakko tulkita negatiivisen kautta, mutta sellainen tulkinta näemmä jää herkästi päälle ihmisillä jotka tulevat Helsinkiin pienemmiltä paikkakunnilta.

Luonto kaukana? Hmm, no sekin riippuu ihan siitä missä päin Helsinkiä asuu... Ei täältä kyllä hirveästi asuinalueita löydy, jossa ei olisi jonkin sortin luontoa lähellä. Toki ihan ydinkeskusta hienoinen poikkeus sääntöön. Mutta eipä yleensä muidenkaan vähän isompien kaupunkien keskustat ole millään luontopoluilla täytettyjä.

Musta Helsingissä on paljon ihanaa luontoa. Esim. Uutela, Lammassaari, Kivinokka Herttoniemessä, Viikin luonnonsuojelualue, Lauttasaaressa on paljon ihanaa luontoa... Tässä vain muutama mainitakseni ja mielestäni jokainen edellämainittu on todella kauniita paikkoja.

En ole myöskään huomannut, että missään Suomen kaupungissa, jossa olen käynyt, että julkisissa kulkuneuvoissa ihmiset hirveästi juttelisi tuntemattomille? Helsinki ei siis todellakaan ole poikkeus.

Hei hienoa sinulle joka kerroit tuon ,Todellisen kuvion, olen ollut Helsingissä, mutta se on kova ihmisruuhkainen, ja kylmä, EI vedä ollenkaan puoleensa, minä olen metsä ihminen. Todellisuus on ihan muuta kuin kuin yleisesti puhutaan, tuohan olikin hlökohtainen kertomus, ja TOSI. KIITOS.