Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Esikoinen muuttaa viikon päästä toiselle paikkakunnalle. Muiden äitien kokemuksia kyselen?

Vierailija
13.08.2018 |

Olen jo nyt aivan vatsakipuisen surullinen ja ikävissäni, kun esikoislapseni muuttaa opiskelemaan. Vaikka järki sanoo, että hyvä asia, tyttären asiat järjestyivät, niin sielua raastaa. Tilannetta pahentaa se, että minulla ei ole työtä tai harrastusta, ei oikeastaan mitään, mihin suunnata ajatuksiani. Ahdistus on kova. Haluaisin niin kovasti asua samalla paikkakunnalla tyttären kanssa. Meillä on ollut tiivis suhde, ainakin minun mielestäni.
Mutta tajuan myös jollain järjen tasolla, että hänen on itsenäistyttävä. Ja elettävä omaa elämäänsä.
Minun elämäni on tyhjä.
Voisin itkeä ja huutaa, vollottaa suureen ääneen. Minulla on jo valmiiksi hirvittävä, vuoren kokoinen ikävä.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siitä on nyt vaan päästävä yli. Ilmeisesti sinulla on muitakin lapsia, koska puhut esikoisesta?

Hanki harrastus, jos sen puutetta voivottelet .

Vierailija
2/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen surullinen lapsesi puolesta. :( Yhdellekään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista äitiyden pervesioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun on hankittava itsellesi nyt muuta tärkeää ajateltavaa. Töitä, opiskelua tai vaikka sitten harrastus, jotain sellaista joka saa sinut raiteillesi. Pahinta mitä voit tehdä on ruveta kiviriipaksi lapsesi jalkaan ja saada hänet huolestumaan pärjäämisestäsi nyt kun hän itsekin on isojen muutosten äärellä.  Lapsen itsenäistyminen on normaali asia. Välit tyttäreesi kyllä säilyvät hyvinä ja voitte pitää yhteyttä tiiviisti, jos haluatte. Hän saattaa opiskelujen jälkeen muuttaa takaisin, kuka tietää - siitähän se on kiinni, mistä työ löytyy.

t. 3 lasta maailmalle saatellut, ja yhäkin se välillä tekee tiukkaa

Vierailija
4/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ammattiapua tuollaiseen tuskaan on saatavilla.

Vierailija
5/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän, että ikävä tulee, mutta eihän hän minnekään puhelimen tai viestien ulottumattomiin ole lähdössä? Yhteydenpitonne muuttuu ja varmaan väljentyy, mikä on varmasti hyväksi teille molemmille. Napanuora on vaan katkaistava joskus - äläkä nyt lasta ainakaan syyllistä tai rasita tuntemuksillasi, ei tuo hänellekään mikään pikkuasia ole.

Vierailija
6/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaiset lapsiriippuvaiset äidit ovat ahdistavia, erityisesti lapsilleen. Ja kun ei ole sitä omaa elämäänsä rakentanut, vaan elänyt ainoastaan lasten kautta, on tulos tuossa.

Meidän 14 v on jo puolisen vuotta viettänyt joka toisen viikonlopun tyttöystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Ensin se ahdisti mutta nyt jo normaalia. En usko että on iso kynnys muuttaa tai olla viikot opiskelemassa jossakin. 

Anna sen lapsen mennä, älä roiku hänessä! Tue ja auta kun sitä pyydetään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset lapsiriippuvaiset äidit ovat ahdistavia, erityisesti lapsilleen. Ja kun ei ole sitä omaa elämäänsä rakentanut, vaan elänyt ainoastaan lasten kautta, on tulos tuossa.

Meidän 14 v on jo puolisen vuotta viettänyt joka toisen viikonlopun tyttöystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Ensin se ahdisti mutta nyt jo normaalia. En usko että on iso kynnys muuttaa tai olla viikot opiskelemassa jossakin. 

Anna sen lapsen mennä, älä roiku hänessä! Tue ja auta kun sitä pyydetään. 

Ääripäästä toiseen ääripäähän...ei ole mitenkään normaalia, että 14 viettää öitään tyttöystävällä.

Vierailija
8/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset lapsiriippuvaiset äidit ovat ahdistavia, erityisesti lapsilleen. Ja kun ei ole sitä omaa elämäänsä rakentanut, vaan elänyt ainoastaan lasten kautta, on tulos tuossa.

Meidän 14 v on jo puolisen vuotta viettänyt joka toisen viikonlopun tyttöystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Ensin se ahdisti mutta nyt jo normaalia. En usko että on iso kynnys muuttaa tai olla viikot opiskelemassa jossakin. 

Anna sen lapsen mennä, älä roiku hänessä! Tue ja auta kun sitä pyydetään. 

Ja kohta hän muuttaakin jo toisaalle ja olet ylpeä isoäiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
13.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla ei ole miestä?

Kyllä silti on päästettävä tytöstä irti. Hanki vaikka se harrastus. Tarviiko vanhat sukulaiset apua t. nuoremmat tuttavat lasten kanssa?