Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita noin 40 v sinkkuja jotka jaksaa pitää "toivoa yllä"?
12.08.2018 |
Olen lähes 40v sinkkunainen ja viimeksi pitkä parisuhde oli 10v sitten. Etsitty on, mutta ei ole vakaata suhdetta tullut kohdalle. Jaksaako muut vastaavassa tilanteessa olevat pitää toivoa suhteesta yllä vai ootteko jo luovuttaneet asian suhteen? Tuntuu pahalta luovuttaa mutta ehkä ois helpompi olla realisti. Paljon on nuorempia naisia vapaana ja oman ikäiset miehet katselee niitä ja ei itseä huvita sentään mitään papparaisia katsella.
Ja mitä tekemistä keksitte jotka elätte yksin ja jos ei ole montaakaan kaveria?
Kommentit (17)
En luovuta, mutta en kovin aktiivisesti etsikään. Etsimällä en ole ketään koskaan löytänyt, ikävä kyllä. Mutta siksi juuri ikinä ei tiedä, jos jonkun kuitenkin tapaa, tai jos se yksi vanha suola tulisi järkiinsä ja haluaisi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luovuta vielä=) M-43 Mutta en toivo liikoja. Elän elämääni ja toivottavasti joskus se oikea sattuu kohdalle.
En kaipaa miestä enkä lapsia joten olen onnellinen näin! :)
Käytkö mutussa? Sieltä voisit saada kohtaamisia ja ehkäpä siitä poikisi parisuhdekin. Tuossa iässä pitää lisätä volyymia ja rankasti.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36, en usko pariutuvani ikinä. En ollut nuorempanakaan suosittu.
Olen jo yli 40. Minua lähestyy nuoremmat miehet, mutta haluaisin - tai tähän saakka olen halunnut - ikäiseni miehen. Jotkut nuoremmat miehet tahtovat lapsia ja itsestäni ei enää taida äitiä tulla. Vasta pakkeja "nuorukaiselle" antaessa hän heitti, että olenko koskaan kuullut Ranskan presidentistä. Ehkä voisin luopua ikärasismistani.o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäinen mies on "papparainen"?
Kyllä tuo on melekolailla jo hyväksytty että ikisinkkuja tässä ollaan.
m40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lähes täydellisesti ap:n tilanne! Omakin suhde loppui kymmenen vuotta sitten, eikä sen jälkeen ole tullut kohdattua oikein ketään kiinnostavaa. Itselle parisuhde ei ole mikään välttämätön juttu, vaikka olisikin ihan kiva lisä elämään, joten en mitenkään etsimällä etsi ketään vaan pidän vain mielen avoimena ja elän eteenpäin. Voi olla, että tapaan jonkun, todennäköisesti en tapaa. Mieluummin kuitenkin yksin kuin kompromissimiehen kanssa.
Aikaa mulla on enemmänkin liian vähän kuin liikaa tällä hetkellä. Töiden ohella teen lisäopintoja ja vapaa-ajallani käyn erilaisissa tapahtumissa, elokuvissa, ulkomailla. Lisäksi leivon, neulon, luen ja kirjoitan. Mulla on muutama läheinen ystävä, jonka kanssa näen säännöllisesti. Lapsia ei ole.
Mulle kelpaisi esim 55 v mies mutta luonteeni karkottaa kaikki. se 36 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuttanut jo ja nyt vaan päivä kerralla loppua odotellen.
Naisraukat ne roikkuu aina ajatuksessa, että pitäisi löytää joku mies. Miksi? Ettekö pidä omaa elämäänne riittävän arvokkaana ilman miestä? Näin miehen mielestä se on jotenkin säälittävää. Monet täälläkin kirjoittavat naiset voisivat olla kuin oman äitini nuoruudesta -yhtä miehissä riippuvia epäitsenäisiä reppanoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen kyllä parisuhteesta, mutta en tosissani usko sellaista enää saavani. Mieheni jätti minut viime vuonna enkä usko että kukaan mies enää koskaan voisi pitää minua viehättävänä.
Miksi sitten haaveilen? Pärjään kyllä yksin, mutta ajoittain ihon ikävä vaivaa, ja että olisi joku luotettava läheinen, jonka kanssa voisin jutella kaikesta päivittäin. Seksi miehen kanssa on tyydyttävämpää kuin sooloilu. Tunteetonta seksiä en halua.
Kyllä Toivo on yllä ja minä alla ihan pitämättäkin.
Työkaveri jäi eläkkeelle ja löysi elämänsä miehen, ikää molemmilla 60 v.
Alue: Aihe vapaa
Pidän toivoa yllä, olen saman ikäinen.
Työ vie aikaa, opiskelen myös omaksi ilokseni.