2v. pelaa Pleikkarilla

Meillä liikunta sisältyy jokaiseen päivään, samoin ulkoilu, piirtely, leikkiminen. Välillä menee monta päivää ettei lapsi halua tai pääse koneelle syystä tai toisesta. En näe siinä mitään pahaa, että hän välillä on koneella.



AP:lle kommentiksi haittakysymykseen niin luin juuri uudesta tutkimuksesta, että mikäli lapsella on karsastusta tms. niin nykyäänhän sitä hoidetaan silmälappuhoidoilla, mutta uuden tutkimuksen mukaan tunnin tietokonepeli vastaa 400 tunnin lappuhoitoa! Sitä siis suositeltiin uuden tutkimuksen mukaan, koska se auttaa silmää kehittymään ja samalla hienomotoriikka kehittyy. Toki täytyy pitää tiukasti rajoista kiinni ettei tule sellaista 12-vuotiaana vain koneella viihtyvää kaveri kuten täällä jollakin.



Mutta siis anna pelata kun tykkää =)

Itse pelaan lapseni kanssa tietokoneella Muumin Taikurinhattu- peliä sekä jotain DVD-elokuvien mukana tulleita pelejä. Meillä tosin se puolituntia on maksimiaika.



Televisiota katsoo jonkinverran, mutta maksimissaan tunnin päivässä. (poikkeuksena jotkut lastenelokuvat tai sairastelupäivät).



Ikää on 2-vuotta ja tekee paljon muutakin päivän aikana kuin pelaa ja istuu TV:n ääressä. Vähintään 2h päivässä on ulkonakin.

Vanhemmistahan se on kiinni, eivät lapset istu tietokoneella tai television ääressä tuntikausia, jos vanhemmat eivät anna. Vai lieneekö näillä pelottelijoilla itsellä ongelmia joko netin, kauniitten ja rohkeitten tai kasvattamisen kanssa?

annatte lasten pelata vain pelataksenne itsellenne aikaa. Antakaa lasten olla lapsia ja menkää vaikka ulos tutkimaan yhdessä muurahaisia ja muita luonnon ihmeitä. En nyt mitenkään yleistä, mutta lähipiirissäni on useita perheitä, joiden lapset eivät enää edes suostu menemään ulos, ja kun yhdessä perheessä kielletään pelaaminen siirrytään sen kaverin kotiin, missä saa pelata. Ja joku kehui kuinka lapsensa on pelaamisen myötä niin kehittynyt. Mikä helvetin kiire lapsilla on kehittyä?!? Kaikki aikanaan?!? Onneksi meillä kaikilla on kuitenkin vapaus valita.

Ota vaikka sanakirja avuksi jos tuntuu vaikealta. Tai pyydä vanhempiesi apua jos et jotakin kohtaa ymmärtänyt.

Tunti ei varmasti ole sopiva peliaika noin pienelle jonka silmälihakset saati aivot vielä kehittyy. 15-20min olisi minusta aivan ehdoton maksimi pari kertaa viikossa. Syyttele sitten vain itseäsi jos lapsesi alkaa saada myöhemmin epilepsia tms. kohtauksia, kun olet hänet sellaiselle altistanut.

Kukin vuorollaan esittelee mitä mielikuvituksellisimpia teorioita pelien haitallisuudesta - teorioita joilla ei ole mitään todellista tutkimuspohjaa. Kunhan vain lähtökohtana on tiukasti vastustaa lasten pelaamista - millä ehdoilla tahansa ja missä ympäristössä tahansa ja mitä pelejä tahansa.



Meillä 4,5 vuotias osaa itsenäisesti käyttää tietokonetta ja pelata pleikalla. Saa sitä satunnaisesti tehdä - mutta silti lähtee aina riemusta kiljuen ulos tai muihin(kin) leikkeihin kotona - vaikkapa auttamaan äitiä siivouksessa tai ruoanlaitossa.



Käden, silmien ja jalkojen motoriikka on hämmästyttävää (sillä pleikalla on tullut pelattua myös ralli- ja formulapelejä). Lisäksi lapsi osaa jo aikas hyvin kirjaimet ja numerot sekä muita logiikkaan liittyviä juttuja, sillä on jo pitkään pelaillut Alkupolku -sarjan naperolaa, leikkilää, eskaria ja ekaluokkaa.



Itse olen sitä mieltä, että kohtuullisesti kaikkea (ikään sopivaa) on ainoastaan hyväksi lapselle. Mieluummin annan lapsen aktiivisesti pelata kuin passiivisesti tuijottaa piirrettyjä.

Vierailija:

Pleikkapeleissäkin lukee ettei saa pelata kuin max tunnin ja tuskin ovat ajatelleet siinä 2-vuotiasta. Ja jos tuollainen rajoits on annettu, voit arvata että sille on syytäkin, ei tosiaan ole terveysvaikutteinen se masiina.

15-30min kerrallaan. Pidempään ei jaksa kiinnostaa eikä ole tarvettakaan.

Tässä pelaamisvastustamisessa on menty ääripäihin. Ihmiset kertovat ääripäätarinoita " se ei ikinä tehny muutakuin pelannut" ja sitten yleistetään se koskemaan kaikkia jotka pelaa edes vähän.

Meille tuli kotiin Nintendo kun olin 9v. Ihan normaali aikuinen minusta tuli. Siskoni poika sai ekan pleikkansa 5 vuotiaana. Nyt tuo teini (pelaamisen lisäksi) harrastaa ainakin sählyä ja pesäpalloa, ja on ihan normaali sosiaalinen nuori.



Miksi ei kyseenalaisteta piirrettyjä? Tai tv:n katselua ylipäätään? On ihan ok jos lapsi katsoo pari tuntia aamulla lastenohjelmia, mutta jos hän pelaisi tuon ajan niin johan nousee älämölö.

niin se pystyy pelaamaan paremmin kun on kerran tai pari nähnyt miten peli etenee. Pelit kehittää silmän ja käden yhteistyötä ja niistä on hyötyä, kun vaativat keskittymistä. Meillä on kaikki pelanneet kolmen ikäisinä, tytöt mielummin gameboyn versioilla, ja itseäni lähinnä harmittaa että mun nuoruudessa ei niitä vielä ollut keksittykkään.

Vierestä olemme saaneet / joutuneet katsomaan mieheni 15 vuotta nuoremman pikkuveljen elämää...



# vuotiaasta lähtien on ollut aina koneita.. ensin pleikkareita, sitten pleikkoja, tietokoneita ja muita pelikoneita. poika on nyt 12 vuotias. Hän ei missään vaiheessa pienenä leikkinyt, siis oikein kunnolla leikkinyt. Leikit ei kiinnosta, pojalla ei ole lainkaan oma-aloitteisuutta mihinkään leikkiin / tekemiseen / liikkumiseen. Hän ei ole koskaan leikkinyt mitään pihaleikkejä, ei majoja, ei mitään... Ystävyyssuhteetkin ovat tulleet vasta nyt jonkinlaisiksi. Poika on nyt 12 vuotias ja kavereiden kanssa ylläri, ylläri vain pelataan!!!!!!!!



Siis ihan oikeasti pelit hiljalleen veivät mennessään ja koko lapsuus jäi elämättä!!! Nyt poika on reilusti ylipainoinen, edelleen peleissä kiinni, liikuntaa inhoava ja eikä keksi MITÄÄN tekemistä ellei pelikonetta ole vieressä!!!!!



Hänestä olemme oppineet ettei meille pelikonetta tule.

Vierestä olemme saaneet / joutuneet katsomaan mieheni 15 vuotta nuoremman pikkuveljen elämää...



3-vuotiaasta lähtien on ollut aina koneita.. ensin pleikkareita, sitten pleikkoja, tietokoneita ja muita pelikoneita. poika on nyt 12 vuotias. Hän ei missään vaiheessa pienenä leikkinyt, siis oikein kunnolla leikkinyt. Leikit ei kiinnosta, pojalla ei ole lainkaan oma-aloitteisuutta mihinkään leikkiin / tekemiseen / liikkumiseen. Hän ei ole koskaan leikkinyt mitään pihaleikkejä, ei majoja, ei mitään... Ystävyyssuhteetkin ovat tulleet vasta nyt jonkinlaisiksi. Poika on nyt 12 vuotias ja kavereiden kanssa ylläri, ylläri vain pelataan!!!!!!!!



Siis ihan oikeasti pelit hiljalleen veivät mennessään ja koko lapsuus jäi elämättä!!! Nyt poika on reilusti ylipainoinen, edelleen peleissä kiinni, liikuntaa inhoava ja eikä keksi MITÄÄN tekemistä ellei pelikonetta ole vieressä!!!!!



Hänestä olemme oppineet ettei meille pelikonetta tule.

ja ei ole tullut mieleenikään hankkia pleikkaria tai antaa surfata netissä... meillä harjoitellaan vielä kuinka ja mihin värikynää käytetään ja kuis päin saksia pidetään käsissä...

pelien maailmaan. Eiköhän ehdi myöhemminkin. Kun ne sosiaalisetkaan taidot ei vielä tuon ikäisellä ole täysin kehittyneet eikä motoriikka yms. niin keskittyisin enempi niihin. Sääliksi käy.

Tässä nykymaailmassa kun niitä virikkeitä on liikaa muutenkin. Lapset nykyään levottomia ja kärsimättömiä. En itse antaisi noin pienen pelata. Varmasti löytyy muutakin kehittävää tekemistä.

Olisi pitänyt tajuta että ymmärretään väärin...



Meillä siis 2v. osaa piirtää ja piirretään yhdessä. Leikimme myös duploilla ja kokoamme pieniä palapeliä. Ulkoilemme päivittäin; joskus mummulassa, toisinaan tässä pienellä hiekkiksellä ja toisinaan mennään vähän matkan päähän isoon puistoon.

Teemme myös yhdessä ihan arkisia juttuja; mm. tiskataan ja täytetään pesukonetta :D



Pleikkaria ei hankkittu lapselle. Se oli meillä jo ennen lapsen syntymää. Kuten sanoin, olemme miehen kanssa molemmat peli-ihmisiä.



En näe 30min-1h:n pelaamisessa (joka ei siis ole päivittäistä!) mitään ylivirikkeellistä. Kehittävämpää se on kuin telkkarin passiivinen katselu, mitä ei tunnuta pitävän pahana lainkaan.



Tarkoitin haitta-kysymyksellä lähinnä esim. että vaatiko peli liikaa käden ja silmän yhteistyötä ts. rasittaako se lasta liikaa? Ja onko pelien värimaailma liian räikeä silmälle? Nenä ruudussa ei pelata, vaan reilusti kauempana ohjaimen johdon antaessa myöden.



ap

Ystäväni samanikäinen lapsi alkoi nähdä painajaisia, vaikka " pelasi" " vain" lastenpelejä. En tiedä onko haittaa, mutta mitä helvetin hyötyä siitä on?

Lapsi selkeästi nauttii ja kikattaa pelihahmon toilailluille. (Esim. kun Spyro hyppää vesilätäkköön).

Mitä hyötyä on lasten piirretyistä? Miksi kaikesta pitää ylipäätään olla jotain erikoista hyötyä?



Painajaisia en ole havainnut lapsella olevan.



ap

En ottanut lainkaan kommenttia ap:n juttuun, vaan kerroin, mitä meidän tuttavapiirissämme tapahtui... Ja puitteet ap:lla ja tällä meidän tutulla on erilaiset..



Mutta vähän aikaa sitten Jari Sinkkonenkin totesi 45 min ohjelmassa että lapsilla on nykymaailmassa liikaa virikeitä, jotka tekevät kouluikäisenäkin levottomaksi... Hermoäsrykkeet ovat liian suuria käsiteltäviksi. Eli: hallaa tekee pienten pelaaminen.

Multa ei sympatiapisteitä heru. Ei edes isompien lasten pleikan peluulle.