Tammikuisten viikkopino vapun jälkeen

Minäkin taas pitkästä aikaa pinoudun. Kiva nähdä miten teillä muilla menee.. Kovasti ovat nämä meidän vauvelit jo kasvaneet. Ja moni tuntuu jo kääntyilevänkin. Meilläkin kova yritys,mutta vielä ei ole ympäri päässyt. Kyljelleen kuitenkin. Pimu viihtyy tosi huonosti lattialla, haluaa olla pystymmässä asennossa.



Meillä meni vappu sairastaessa. Molemmille lapsukaisille iski rotavirus ja neitokaisen kanssa oltiinkin sitten lastenosastolla tipassa muutama päivä.Alkoi kuivumaan, kun mikään ei pysynyt hetkeä kauempaa sisällä. Ja kun piti varmistaa riittävä nesteiden saanti ja sai rinnan ohella pulloa, niin nyt ei enää tissi kelpaisikaan.. Voihan harmitus, vaikka vellejä oltiinkin jo opeteltu, että saisi lisää painoa, mutta kyllä minä vielä mielelläni imettäisinkin. Yritetään vielä kovasti.



Oli muuten itselleni yllättävän rankka henkisesti toi sairaalareissu. Tuntui pahalta nähdä oma lapsi letkuissa ja kipeänä. Oli myös varsin opettavaista olla vaihteeksi omaisen asemassa. Yleensä kun olen itse se hentovalkoinen. Kovasti olisin toivonut että joku olisi kysynyt kuinka minä itse jaksan, vaikka lapsen vuoksihan siellä oltiin. Monen yön valvomiset, lapsen tissin hylkiminen, oman lapsen näkeminen kipeänä ja letkuissa ja ne jatkuvat verikokeet ym ja sitä seurannut itku , sekä huoli kotona isän kanssa olevasta kipeästä esikoisesta sai kyllä tämän äidin henkisesti romahtamispisteeseen. Ja kun kuuli kuinka viereisessä huoneessa neidille asetettiin kanyylia ohimoon ja hän huusi kuin syötävä,enkä saanut itse olla edes paikalla niin itkuthan siitä tuli, vaikka kuinka yritin mielessäni itselleni perustella että se on välttämätöntä.Avuttomuuden tunne oli valtava, vaikka yleensä hoitajana nämä jutut tiedän, oman lapsen kohdalla oli niin kovin tunteet pelissä, että järki jäi kakkoseksi.



Nyt alkavat lapset onneksi pikkuhiljaa toipua, rankka tauti onkin.. Kovasti yritän nyt käsiä ja kodin pintoja desinfioida, ettei ihan koko perhe sitten sairastuisi.



Meille nyt tämmöistä, palailen lueskelemaan teidän kuulumisia ja kertomaan kun jotain uutta tulee..



-onemam ja tammikuinen tyttö

Hei,



meidän poika oli 3 kk, 1 vko neuvolassa 8440g ja on kasvanut siihen pelkällä rintamaidolla. Syntymäpaino oli 3870g. Onko kellään muulla jo niin isoa lasta? Tuntuu että poika kasvaa ihan liian nopeaa:(

Sammasta hoidetaan nyt daktarinilla, kun ei puolukalla ja sitruunalla lähtenyt. On vaan niin pirun pahaa, et vauva ihan yökkäilee sitä annettaessa. Olisin kyllä halunnu lusikalla ekan kerran antaa jotain parempaa ;)



Sammaksen takia, meillä on ollu jo monia tissiraivarikausia ja tissilakkoilua, joten välillä ollaan turvauduttu pulloon ja korvikkeeseen (en oo aina jaksanu lypsää). Muuten mennään vielä täysimetyksellä. Nykysin vauva suostuu tissille sängyssä maaten, eli kyläreissuilla on pikkasen hankalaa. Eli taasen turvaudutaan pulloon... Yhtä sähläystä ja säätöä on ollu mein imetys, mut edelleen toivon et voisin hyllyttää tuttipullot ja antaa maitoa vaan tisusta.



Meilläkin päiväunet nykyään ihan mitä sattuu, heräilee alle tunnin unien jälkeen eikä meinaa nukahtaa uudelleen. Toisinaan koisaa montakin tuntia. Mut onneks yöt menee helposti. Nukahtaa joka ilta ennen kymmentä omaan sänkyyn tissittelyn jälkeen eikä iltasin kitise yhtään (paitsi nälkää).



Kyllähän tätä tarinaa riittäs, mut aika samoja asioita toistasin kuin muut on kirjoitellu, joten jätän väliin.



Kello huutaa puoltayötä, joten lähden kohti sänkyä... Hyvää yötä kaikille kukkujille!