Vielä " unikoulusta" .. Neuvokaa, jos osaatte. Olen ihan epätoivoinen jo :(

Ihan samaa kirjoittelin tuossa juuri edelläsi :) Sinä vaan muotoilit asian todella hyvin, olen 100% samaa mieltä ja tosiaan, takana on tutkimustuloksia (niinkuin niitä nyt tarvittaisiin luonnonmukaisia asioita tukemaan..) Mitään hyvää ei voi seurata siitä, että vauva ei saa tarvitsemaansa lohtua, mieluiten lyhyen ajan kuluessa. Jos jossain väitetään toisin, niin kiinnostaisi tietää. Minä en vaan käsitä, miksi taistella luontoa vastaan ja yrittää muuttaa sitä. Vauvat ovat vauvoja niin lyhyen aikaa ja se aika antaa heille perustan heidän elämälleen (luottamus, itsetunto jne). Itselleni vauvan kanssa perhepedissä nukkuminen tulee säilymään yhtenä ihanimmista muistoista. Mikä on ihanampi tapa herätä aamulla, kun vauva killittää hymysuin suoraan silmiin ja jokeltelee huomenensa :) Ja sitten makoillaan yhdessä ja peuhaillaankin.



Perhepedissä saattaisi tulla nukutuksi ihan hyvin. Siinä voi imettää ja itse nukahtaa siihen samalla, niinkuin vauvakin. Senkin on luonto niin fiksusti järjestänyt, hormonit... Itselleni ei koskaan univelkoja tullut niin tehdessäni, vaikka vauva usein olisikin syönyt yössä. Väsyneemmäksi tulin, kun tuota kantamista alettiin toteuttaa imetyksen sijaan. Olenhan silloin paljon kauemmin hereillä vauvan herättyä ja se vie paljon enemmän energiaa. Kaikki toki eivät pysty nukahtamaan vauva tississä kiinni, mutta vinkkinä kuitenkin.

:) Niinhän mä just sanoinkin jo tuossa teidän viestejä ennen.. :)

Niin ja perhepedissäkin on aina nukuttu, vauva nukahtaa omaan sänkyyn, josta siirtyy tunnin parin päästä viereen. (en tainnut sitä tuossa aloituksessa laittaa niin selkeästi). Näin on ollut alusta asti.



t. viilis, joka muuten viime yönä nukkui jopa yhden 3 h pätkän ja olo on paljon parempi

Lukematta kaikkia muiden vastauksia, suosittelen että otat yhteyttä neuvolaan. Kerro tilanteenne ja se kuinka väsynyt olet. Sieltä sinut ja vauvasi voidaan joko ohjata sairaalaan tai ensikotiin unikouluun tai saat unikouluohjaajan kotiisi. Ja ole tiukkana, että sinua kuunnellaan ja saat apua.



Huudattamista en missään nimessä suosittele.



Meillä on samanlaista, välillä parempia kausia, välillä huonompia. 6kk neuvolassa neuvolantäti totesi vain, että jos aion imettää, niin lapsi todella heräilee öisin niin kauan kuin imetän. Mitään neuvoja tms. en saanut. Näin kyllä punaista silloin, sillä en aio imetystä lopettaa. Eihän se ihan yksi yhteen mene, että jos annetaan korviketta, niin vauva varmasti nukkuu läpi yön. Vauva on nyt 7kk ja vähän on jo helpottanut ja edelleen imetän.



Toivon, että saatte apua, sillä äidin hyvinvointi on myös lapsesta huolehtimista!

Minä olen viime aikoina paljon miettinyt vauvan huudon merkitystä. Tässä varmasti vähän provosoivakin lopputulos: vauva huutaa myös kouluttaakseen vanhempaansa _olemaan_ vastaamatta joka huutoon.



Pyörittelen nyt neljättä tenavaa, ja ekaa hyysäsin oikein pitkän kaavan mukaan. Olin sydän sykkyrällä pienestäkin mielenilmauksesta. (kyllä, yritin silloin - onnitumatta - myös unikoulua.) Esikoisen uhmaiän tullessa olinkin oikeissa ongelmissa. Sopiva vanhemmuus löytyi aikanaan. Välissä olevat vauvat olivat helppoja, tämä uusin lähempänä esikoisen luonnetta.



Näissä unikouluissa kiistakysymykseksi nousee usein huuto. Usein unikoulun onnistuminen riippuu siitä, miten vanhempi kestää huutoa. Vauva aistii vanhemman tunnetilan jotenkin automaattisesti. Jos äiti on hermostunut ja epävarma, niin on vauvakin. Jos äiti/isä " kestää" huutamisen rauhallisena, he pystyvät pitämään vauvankin mielen " aisoissa" ja vauva pystyy oppimaan rauhoittumaan itsekseen.



Minä ajattelen nelikuista tassutellessani, että opetan hänelle tärkeää taitoa, kun opetan häntä hallitsemaan itseään. Samalla ajattelen hänen opettavan minulle jotain tärkeää, hänen huutonsa sietämistä. Uhmaiässä ja (myöhemmin) murrosiässsä se rauhallisuus, jota nyt harjoittelen vauvani kanssa, on kultaakin arvokkaampi taito.



Toivon kommentteja tästä huudon vastavuoroisesta (mutta positiivisesta) merkityksestä!

Meillä vastaavaa elämää, monta kuukautta. Yöt alkoi mennä hulinaksi vaavin ollessa 4 kk ja jatkui aina 10 kk asti. Hain useasti apua, sitä saamatta.



Viimeisellä kerralla marssin neuvolan pomon luokse ja ilmoitin etten poistu ilman apua. Seuraavana päivänä päästiin Tammisaareen unikouluun, joka auttoi hetkellisesti. nyt kasvavat hampaat kiusaavat mutta meille on todistettu, että lapsi voi nukkua 12 h huutamatta.

Nyt 9-kuukautisen pojan äitinä ja unikoulun läpikäyneenä haluan tuoda esille erään näkökannan tähän huudatus/unikouluasiaan.



Unikoulusta keskusteltaessa pitäisi muistaa, ettei vauvan itku välttämättä merkitse sitä, että hänellä on kauhea hätä. Olettehan toki huomanneet, että vauva voi itkeä todella kovastikin, jos häneltä esim. otetaan joku tavara pois tai häntä vaikkapa yritetään pukea. Ettehän te silloinkaan jätä ko. juttua tekemättä, siksi että vauva itkee/huutaa. Vanhempina meidän pitää kasvattaa ja kouluttaa lapsiamme, ja se tarkoittaa joskus sitä, että meidän pitää antaa lapsen osoittaa mieltään huutamalla. Ei voi olla lapselle hyväksi, että hänen elämäänsä siloitetaan siten, ettei hän koskaan joudu itkemään tai kohtaamaan pettymyksiä.



Me toteutimme unikoulun MLL:n ohjeiden mukaan. Siinä vauva opetetaan nukahtamaan yksin mielellään omaan huoneeseen. Kun vauva itkee, hänen luonaan käydään tasaisin väliajoin tarkistamassa että kaikki on hyvin. Riittää siis, että hänen luonaan käydään esim. tassuttelemassa tai silittämässä, jotta vauva ymmärtää, ettei häntä ole jätetty yksin eikä hänen tarvitse pelätä. Vauvaa ei siis jätetä yksin huutamaan mutta häntä ei myöskään oteta syliin saatikka viereen nukkumaan, siksi että hän itkee.



Toki minunkin " sydäntä särki" kuunnella vauvan itkua ekana ja tokana iltana. Yllätykseksemme vauva oppi kuitenkin todella nopeasti nukkumaan keskeytyksettömiä 11-tunnin yöunia omassa sängyssä omassa huoneessa! Tätä on nyt jatkunut kolme kuukautta ja ennen poika siis heräili 2 tunnin välein. Opittuaan nukkumaan yöt poikamme on myös päivällä todella hyväntuulinen ja päiväuniinkin on löytynyt hyvä rytmi.



Olen täysin vakuuttunut siitä, että unikoulu on myös lapsen hyväksi. Sitä ei pidetä ainoastaan siksi, että vanhemmat ovat väsyneitä! Meidän pitää opettaa lapsillemme useita asioita, miksei siis myös nukkumaan yöllä? Onhan lapsellekin todella rankkaa heräillä parin tunnin välein yöllä. Suoraan sanottuna minua ihan säälittää ne vauvat, joiden äidit " uhrautuvat" lastensa puolesta ja tarjoavat heille täyttä palvelua myös öisin esim. ruokkimalla yli puolivuotiasta. Tehän ette anna lastenne nukkua silloin kun se olisi luonnollista! Se, että vauva vaatii yölläkin ruokaa, ei tarkoita sitä, että olisi oikein ja luonnollista sitä hänelle antaa. Luonnollista on, että opetamme lapsemme nukkumaan yöt ja vähennämme yösyöttöjä ja lopetamme ne, kun lapsen fyysinen kehitys ei niitä enää vaadi. On turha odotella, että lapsi oppisi joskus itsestään nukkumaan, jos hänelle ei sitä opeteta. Onhan selvää, että kun vauva on tottunut syömään öisin, hänet pitää totuttaa siitä tavasta myös pois, eikä se aina käy ongelmitta.



Opettakaa siis hyvät ihmiset lapsenne nukkumaan öisin, vaikka se vaatiikin teiltä hieman työtä ja kärsivällisyyttä. Mutta sitähän vanhempana oleminen vaatii! Ja tsemppiä kaikille uniongelmien kanssa kamppaileville! Unikoulu ei ole julmuutta vaan koko perheen hyväksi.

Oletko tullut ajatelleeksi että voisiko lastasi vaivata jokin sairaus tms?



Kysyn tätä ihan vaan siksi koska minulla on ihan omakohtainen kokemus..



Esikois tyttöni oli aivan samanlainen yöheräilijä, heräsi tunnin - puolen tunnin välein tissiä vaatimaan. Tytön ollessa 9 kk ikäinen ja minun ollessani jo jaksamisen rajamailla, pääsimme Ensikodin unikouluun. Siellä olimme 3 vrk ja lopetin imetyksen samalla. Tyttö oppi nukkumaan ilman ruokaa mutta yöheräilyt eivät jääneet mihinkään. Pikkuhiljaa unikoulun jälkeisestä parista herätyksestä ne taas lisääntyivät ja lisääntyivät.. kotona pidettiin muistaakseni vielä pari kolme unikoulua...

Kunnes tytön ollessa jo 1½ vuotias syy yöheräilyyn selvisi: maitoallergia. Kun maitoproteini poistettiin tytön ruokavaliosta, hän alkoi nukkua! Tuohon 1½ v ikään mennessä hän oli nukkunut alle 20 kokonaista yötä..

Nyt 2½ vuotiaana hän nukkuu heräämättä 11-12 tunnin yöunet + tunnin pari päikkäreitä.



Vieläkin koen huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä että tytön allergiaa ei diagnosoitu aikaisemmin. Vein tyttöä kyllä säännöllisesti lääkäriin ja vaadin allergia kokeita ym mutta lääkärit vaan taputtelivat olalle ja sanoivat sen olevan normaalia että lapsi heräilee..

Mutta ainahan on hyvä olla jälkikäteen viisas.. No, nyt kuopuksen kohdalla on ollut ihan sama juttu, hänelläkin siis on suolioireinen maitoallergia. Mutta tällä kertaa vein hänet ' oikealle' lääkärille joka teki diagnoosin ja erikoismaito saatiin. Kuopus myös siis heräili öisin, kummallakaan lapsella ei siis ole mitään iho-oireita tms, päivisin ovat todella hyväntuulisia jne.



Tsemppiä!

Ensiksi haluaisin kysyä ms82:lta, että miten suosittelet sairaalan tai vast. unikoulua, muttet huudattamista? Nimenomaan ne ovat huudattamista. Ei heillä ole siellä sairaalassa mitään ihmelääkkeitä saada vauva nukkumaan läpi yön heräämättä, vaan siellä huudatetaan ja yleensä siihen ei osallistu kumpikaan vanhemmista, niin paikalla käyvä " rauhoittelija" on täysin vieras ihminen! Mutta jos minä olen nyt väärässä, niin haluan ehdottomasti meille sen ihmelääkkeen. Anteeksi vähän tyly ilmaus. En halua, että loukkaannut.



Meidän poika on 10 kk ja syntymästä saakka on heräillyt n. 3 tunnin välein. Sitten n. 4 kk ikäisenä heräilyt muuttuivat 3 krt/tunnissa - 2 tunnin välein. Nyt olen yli puoli vuotta nukkunut itse korkeintaan 2 tunnin (harvoin 3 tunnin) pätkissä. Meillä unikoulu on pitkittynyt mahakipujen (refluksi) vuoksi. Olen ehkä enemmän henkisesti väsynyt tähän tiheään heräilyyn ja en ole ollut valmis vielä lopettamaan yösyöttöjä. Meidän tapauksessa poikakin kärsii väsymyksestä päivisin yöheräilynsä takia. Toisaalta yösyönti helpottaa refluksia, mutta hetken päästä pahentaa sitä. Siinä sitä on sitten miettimistä, että miten toimisin meidän molempien parhaaksi.. Ja ennenkaikkea en vieläkään ole saanut itselleni selväksi, mikä tapa olisi meidän tilanteessa toimiva, koska johdonmukaisuus on tässä asiassa tosi tärkeää.

Meillä on myös herätty 5-kuisesta lähtien 1-3 tunnin välein syömään, nyt vauva on kohta vuoden. En itsekään halunnut missään nimessä huudattaa eikä tassuttelu tehonnut ollenkaan. Muutaman kerran koitin olla imettämättä ja siitä syntyi ihan kamala huuto ja paniikki, näin myös aina jollen heti antanut rintaa kun heräsi. Olin jo aivan ahdistunut, etten pääse ikinä yöimetyksistä eroon. Reilu viikko sitten kuitenkin päätin taas kokeilla ja se onnistuikin tosi helposti! Yhtenä yönä 1,5 h kitinää eikä edes kunnon itkua, aamuyöstä huutoakin, joka talttui maitohörpyillä nokkamukista. Edelleenkin meillä heräillään öisin, mutta aiempaa vähemmän, ja koska vieroituksesta on vasta reilu viikko, niin muutosta ehtii kyllä vielä tulla myöhemminkin. Ja tämä vieroitus tapahtui siis äidin vieressä perhepedissä nukkuen. Halusin vaan kertoa, että kun ajankohta on oikea, voi rinnasta vieroitus tapahtua helpostikin. Tsemppiä teille!

Mekin jouduimme pitämään unikoulua juuri tuossa 8kk iässä, kun aloin olla niin poikki siihen 1,5-2h välein heräämiseen. Vaikka kuinka olisi lapsen " luontainen tarve" saada maitoa, kun hän haluaa, ei voi lapsellekaan olla hyväksi, jos äiti on päivät kuin kävelevä zombi!



Meillä tassuttelu auttoi. Olen täällä palstalla kirjoittanutkin, että alun haparoinnin jälkeen huomasimme, että tassuttelu on pikemminkin " paikalleen painamista" - niin tiukasti vauvaa piti pitää aloillaan, jottei noussut seisomaan. Nopeasti kuitenkin vauva oppi (olikohan noin viikko) nukkumaan jo 3h pätkiä. Huuto oli tosi hysteerisen kuuloista, kun vauvaa piti paikoillaan, mutta kun hän noin puolessa minuutissa - minuutissa nukahti tähän liikkumattomaan asentoon pideltynä, en usko huudon olleen " traumatisoivaa" ... Muistaakseni noin kuukauden päästä pidettiin uusi unikoulujakso, ja silloin lapsi nukkuikin ekana unipätkänään jo 5-6h, ennen kuin heräsi. Herätessäänkin riitti ensin tassuttelu " paikalla ollaan" ja seuraavalla heräämisellä sitten maitoa (noin klo 4 aamulla). Nyt pidetään taas koulua, jotta 1v ja 1kk vanhan vauvamme aamusyöttö ehkä saataisiin siirtymään tai poistumaan... Edellinen yritys kuukausi sitten ei toiminut.

Tuohon unikouluasiaan en minä enää puutu, koska olet saanut paljon vastauksia siihen liittyen.



Luin suurinpiirtein läpi kaikki viestit ja yhdessäkään ei kai ollut ehdotettu, että siirtäisit vauvan omaan huoneeseen. Tosin kirjoitit, että jatkuvan tutin nostelun takia vauva nukkuu teidän huoneessa.



Moni on kuitenkin kertonut täällä, että vauvan siirtäminen omaan huoneeseen auttaa. Hän ei herää niin usein esim. vanhempien ääniin, jolloin ei myöskään tarvitsisi sitä tuttia niin usein --> ei herätyksiä = ei tuttihimoa. Tietysti eri asia on, jos herää heti siihen, kun tutti tippuu suusta.



Minä olen myös sitä mieltä, että yösyömiset kertakaikkiaan pois. Tuon ikäinen pärjää varmasti, jos syö päivällä normaalisti. Ja minun mielestäni yösyöttöjen poisjättäminen tarkoittaa, että sen jälkeen ei enää nukuta. Siis moni sanoo, että klo 6 ei ole enää yö ja silloin voi syöttää, mutta en ole samaa mieltä.



Ja sitten yksi vinkki vielä tuohon tuttiasiaan. Eli meillä on myös opetettu vauva ihan pienestä pitäen laittamaan itse tutti suuhun. Osaa siis hamuta sen itse suuhun, kun herää. Pienempänä tehtiin niin, että vauva sänkyyn, tutti vauvan käteen ja siitä suuhun. Sitten vähän myöhemmin alettiin laittamaan ihan vaan tutti sänkyyn, vauva perään ja hän itse nostaa tutin suuhun.

Lapsi ei siis totu siihen, että tutti tarjoillaan suoraan suuhun. Omasta mielestäni tämä tuntui ihan järkevältä ajatukselta :) ja on meillä toiminut hyvin.



Tällaisia ajatuksia.



Parempia unia toivoen,



Anselmi (" vauva" 03/05 ja rv 27+0)

onpa täällä juttuja.. Siis pienen pienelle avuttomalle vauvalle pitää opettaa, että elämä on rankkaa ja pettymyksia tulee? Apua... Ette voi olla tosissanne? Eiköhän tuollaisia asioita ole aikaa opettaa vuositolkulla, itse olen ne oppinut hyvinkin perusteellisesti eikä minua koskaan ole huudatettu. Nämä ovat mielestäni keksittyjä, perusteettomia syitä joilla ei ole minkäänlaista tieteellistä tutkimuspohjaa ja jos on niin mieluusti luen asiasta. Mutta kuinka voisi kukaan tieteellisesti todistaa, että vauvalle tekee hyvää huutaa?

Pieni vauva ei vielä osaa juoksuttaa vanhempiaan tai vaatia vain vaatimisen ilosta vaan vauva itkee silloin kun on paha olla ja silloin kun tarvitsee vanhemman lähelle.



Ja joku huudatti 4kk vauvaa? Eihän nyt oikeesti sentään?



Ymmärrän hyvin, että jotain täytyy keksiä pätkäöihin(joskus 6kk jälkeen) mutta unikoulu on aivan karmea vaihtoehto. Tassuttelu (vai mikäs se on) kuulostaa jo inhimillisemmältä mutta ikävältä sekin.



Ja tämähän on vain minun mielipide.Hernenenuja löytyy varmasti vastaamaan tähänkin viestiin mutten aio sitä sen takia jättää lähettämättä.

Kuten monet on aikaisemmin maininneet, huudattaminen on luonnon vastaista, järjetöntä touhua enkä jaksa uskoa että siitä olisi vauvalle mitään hyötyä.

- ja kaikki järkeviä, vaikka erilaisia, niin pointti on hyvä kaikissa.



Tosiaan, laitoin sen unikoulun lainausmerkkeihin tuohon avaukseenkin, koska en itsekään kannata sitä, että vauvan huutoon ei vastata. Tottahan hän sen lopulta oppii - siis nimen omaan sen ettei kukaan tule vaikka itkee. Ne Hussin sivut, joita joku jo suositteli ovat loistavat! On helpompaa kun ymmärtää paremmin että mitä ja miksi.



Laitoin vauvalle tutin tuttiketjulla yöpaitaan ja uskomatonta: Monta herätystä jäi viime yönäkin pois. Ihan joka kerta ei tuttia löydä, mutta jos pari kolmekin kertaa, niin olen tyytyväinen.



Oikeastaan tuo tutin takia herääminen on todellinen ongelma. Jaksan kyllä imettämään herätä parin kolmen tunnin välein, mutta kun siihen lisää tuttihälytykset, en nuku itse juuri lainkaan.



--- Huomaan, että jotkut eivät ihan tiedä, mitä tarkoittaa kun vauva vaatii huomiota alle tunnin välein yössä. Itsekin aiemmin (perhepetiä puolustaessani) olen sanonut, etten edes tiedä montako kertaa imetin yössä tms. ja että nukun siinä samalla, eikä ongelmaa ole. - No nyt tiedän kun juuri kun meinaan nukahtaa vauva vaatii taas jotain. Kyllä äitikin tarvitsee unta.



Täytyy yrittää luovia näiden keinojen ja vaihtoehtojen välillä nyt ja kokeilla mikä auttaa parhaiten.. Olen nyt jo paljon levänneempi kun tuo tuttiketju auttoi edes vähän.



- KIITOS vielä mahdottoman hyvästä keskustelusta JOKAISELLE! Olette tosi kivoja kun viitsitte miettiä tätä asiaani ja yritätte auttaa!!!! =)



Lisää kommentteja saa tietysti vieläkin laittaa.



=) t. viilis

Eipä mulla lisättävää muiden viesteihin, mutta tuosta tuttiketjusta olen lukenut, ettei saisi käyttää nukkuvalla lapsella. Löysin netistä vielä jutunkin siitä, tässä pätkä lopusta:



" Ennen kuin tuttiketjun ottaa käyttöön, kannattaa tarkistaa, että ketju on ehjä. Tuttiketjuun ei saa tehdä omatekoisia pidennyksiä. Vanhempien tulee varmistaa, että tuttiketju ei pääse kiertymään lapsen kaulan ympärille. Tuttiketjua ei saa kiinnittää vaatteiden irrallisiin osiin tai nauhoihin eikä sitä saa käyttää nukkuvalla lapsella."



Ja kokonaisuudessaan: http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?id=14769&site=34&tmf…

Meidän poika ei ole syönyt tuttia ollenkaan, joten meillä ei sitä voi käyttää nukutuskeinona. Mutta mieleeni juolahti erään tuttavani keino tutin tippumiseen, että hän laittoi monta (4-5) tuttia lapsen sänkyyn, niin ne oli helpompi löytää. Lapsi oppi myös helpommin etsimään tutin itse suuhun. En tiedä miten toimii, mutta tuttavalla oli hyvin toiminut.

Näinhän niitä lapsia on opetettu nukkumaan maailman sivuun. Ja sanokoon muut mitä sanoo, unikoulu toimii. Lapsi on iloinen ja reipas päivisin ja hyvin nukutun yön jälkeen kaikki on paremmin, nimenomaan lapsella. unikoulussa lapsi huutaa 2-3 iltaa/yötä. Ilman unikoulua lapsi huutaa kuukausi/vuositolkulla pitkin öitä. Jos itkun määrät laskee yhteen, ei tarvitse olla nero huomatakseen kumpi lapsi joutuu itkemään enmmän... Niin, että mitäs traumoja siitä sitten tulee. ihan vaan retorisena kysymyksenä: Mikä on pahinta, mitä lapselle voi tapahtua, jos pidät 3 yötä unikoulua???

Olen kyllä kiitollinen myös Sinun neuvoistasi, ja olet toisaalta oikeassakin, kuitenkaan en vauvaa " unikouluta" perinteisellä mallilla, sillä nyt kun olen etsinyt tietoa enemmän, valitsen kahdesta pahasta pienemmän. Laitan tähän tämän yhden " vastauksen" tuohon kysymykseen, siis mitä haittaa lapselle voi olla ja miksi siis en haluaisi millään itkettää lasta.

:) t. viilis

Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin nettisivuilta kopsattu:

[b]" Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6¿10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. [/b]Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. [b]Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin ¿ ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla. [/b]

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä. "

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649#hoitoma…

nutti:

Niin, että mitäs traumoja siitä sitten tulee. ihan vaan retorisena kysymyksenä: Mikä on pahinta, mitä lapselle voi tapahtua, jos pidät 3 yötä unikoulua???

luultavasti aion kyllä käyttää, kun se toimii.. se on niin lyhyt nauha, en voi ymmärtää, miten vauva siihen voisi kuristua tai mitä haittaa siitä voisi olla? Hirveää tämä tasapainoilu ohjeiden ja omien tuntemusten (ja jaksamisen) seassa.. kun haluaisi vielä että kaikki olisi vielä parhaaksi vauvalle.

t. viilis

tyttömme vähän yli 12kk..huusi ja heräili ekat 10kk,välil 15min välein yöl, mikään ei auttanut... todettiin maitoallergia ja ruoka-allergioita, eikä mikään näy ihol...no heräily jatkui,mutta paljon vähäisempänä..kaupungilta saatiin kotiin unikouluttaja, ei onnistunut unikoulu, huutais itsensä hengiltä, hengitys menee liian pahaksi, ja kaikki pahempaan suuntaan,jos huudatetaan..ja unikoulua kokeiltiin kyl tarpeeksi, meitä seurattiin viikkoja...unikouluttaja sanoi, et on lapsa, joille unikoulu ei onnistu....meille sopii pehmeät vaihtoehdot, syliin ,viereen, maitoa(oltiin jo pari kk ilman yömaitoa, nyt taas annetaan, kun rauhoittaa)..edellleen herätään keskimäärin 5krt yös, jos hyvä yö....saatiin lähete sairaalan vuodeosastol, että katsovat tilannetta..tyttö ihan terve ja normaali muuten...eli meillä päästään helpomalla kun halitaan, otetaanviereen jne...