Vielä " unikoulusta" .. Neuvokaa, jos osaatte. Olen ihan epätoivoinen jo :(
Tätä on täällä jauhettu monelta kantilta, mutta en ymmärrä miten onnistutte. Kertokaa mitä pitää tehdä..
En osaa pitää " unikoulua" . Hullummaksi vaan muuttuu, ja yöt ovat aina vaan hirveämpiä, teen varmaan kaikki mahdolliset virheet. Sanokaa mulle mitä pitää tehdä.
- vauva (n. 8 kk) heräilee 2 tunnin välein ja vaatii tissiä. Illalla nukahtaa omaan sänkyyn klo 21 (!) mutta sitten herää viimeistään klo 24 (sitä ennenkin kitisee, mutta annan tutin ja rauhoittuu siihen). Puolen yön jälkeen ei riitä tutit, eikä viereen ottaminen. Vauva nukkuu meidän makuuhuoneessa, kun sitä tuttia pitää olla koko ajan antamassa. Siis heräilee oikeastaan n. tunnin välein, ja tissiä pitäisi saada 2h välein jotta rauhoittuu.
Tassuttelu tai mikään rauhoittelu ei auta yhtään! Huuto muuttuu lopulta ihan hysteeriseksi. Viime yönä yritin rauhoitella ja annoin lopulta huutaa n. 20 minuuttia, kun ajattelin että se loppuu lopulta. Ei lopu - pahenee vaan. Sitten annoin tissiä (en kestänyt enää), eli vauvakin jo tietää, että kun tarpeeksi huutaa, saa lopulta tissiä. Oon ihan kuitti. En ikinä saa nukkua edes muutamaa tuntia (aina vähintään tuttia on annettava). Miehellä on tosi rankka työ, pitkät päivät ja herätys jo klo 5, joten en voi hänelle tätä hommaa delegoida. Nukkuukin nykyään eri huoneessa.
Tiedän että pitäis toimia johdonmukaisesti, mutta miten. Mikään ei auta.
Olen ottanut syliin ja kantanut ympäri taloa, silloin rauhoittuu lopulta mutta jos yrittää takaisin nukkumaan, huuto alkaa taas, paitsi jos annan tissiä. Ruokaa menee hyvin päivällä, illalla syödään kunnon annos puuroakin. Vauva on pullukka - Ei voi olla nälkä! Mitä ihmettä teen ??
:( viilisiili
Kommentit (40)
Tässä keskustelussa on tullut jo monia näkökulmia esiin, joten sanon lyhyesti sen, ettei näissä asioissa ole olemassa vain kaksi äärilaitaa, eli huudattaa unikoulumaisesti tai palvella vauvaa yöt läpeensä.
Ei äidin ole pakko koko yö olla tissi tarjolla (paitsi vastasyntyneille mielestäni PITÄÄ!), mutta mielestäni lasta ei myös saa huudattaa käymällä tietyin väliajoin ilmoittautumassa, että on äiti vielä olemassa (unikoulu).
Miksi itkevää lasta ei voisi tuudittaa/rauhoittaa sylissä tai vieressä, jolloin vauva varmasti kokee tulleensa lohdutetuksi, mutta äitin ei tarvitse olla myöskään tuttina. Jotkut sanovat, että vauvahan OPPII nukkumaan silloin vieressä tai nukahtamaan vain syliin? Entäs sitten? Kyllähän jokainen voi opettaa lapselle vähän vanhempana (esim. 1-2vuotiaana)erilaisen nukahtamistavan. Yli yksivuotiaalle on hieman eri asia opettaa nukahtamista kuin muutaman kuukauden ikäiselle.
Vauva-aikaan valitettavasti kuuluu ikäviä asioita, ja niiden kanssa pitää oppia elämään.
Tiedän kokemuksesta, että tuo on hirvittävän raskasta, kun vauva herää vähän väliä... Esikoiselle jouduin pitämään n. 7 kk iässä kunnon unikoulun, koska yöt oli yhtä hulinaa. Kuopus taas " oppi" helpommin sen, ettei yöllä tule ruokaa vaan silloin nukutaan.
Unikoulussa tärkeintä on olla johdonmukainen. Tiedän, että se on hirmuisen raskasta antaa lapsen huutaa, mutta välillä se on vaan ainut vaihtoehto. Meillä esikoinen huusi 50 minuuttia putkeen, ennen kuin rauhoittui. Muuta ei sitten tarvittukaan, seuraavana yönä nimittäin heräsi vain kerran ja itkeskeli vain 5 minuuttia. Mä nukutin esikoista unikoulun ajan vaunuissa, koska rauhoittui niihin helpommin. Meillä unikoulu sujui mun mielestä aika helposti, koska tiedän vauvoja, jotka ovat huutaneet useita tunteja ja useana yönä, mutta loppujen lopuksi on opittu nukkumaan.
Parasta olisi, jos saisit jonkun avuksi unikoulua pitämään, koska usein vauva on äidille hankalampi kuin jollekin vieraalle. Tämä sen takia koska äiti = maito. :) Toivottavasti jaksat vielä jatkaa unikoulua ja jättää yösyötöt pois. Olet toiminut siinä ihan oikein, että et ole jättänyt vauvaa yksin vaan yrittänyt kaikin keinoin lohduttaa. Kyllä se uni tulee niillä muillakin konsteilla kuin tissillä, usko pois. Voimia sinulle!!!
samalla tulisi ratkottua myös oma ongelma. Me ollaan pidetty unitassukoulua melko järjestelmällisesti jo kuukausi lähes tuloksetta. Alussa koulu näytti toimivan- päästiin jo 2 yösyöttöön, mikä on meillä 8 kuukautisen kanssa mielsestäni varsin kohtuullisena tavoitteena, mutta nyt niitä syöttöjä on taas parin tunnin välein ja tassutteluja vielä useammin. Mielestäni suurin ongelma on se kun pienen elämässä sattuu ja tapahtuu: tulee hampaita, opitaan seisomaan jne. Ja harvan perheen elämä on jatkuvaa kotonaolemista säännöllisine nukkumaanmenoaikoineen jne.. Ja kaikki tapahtumat palauttaa unikoululaisen helposti lähtöruutuun. Turhauttavaa hommaa! Mutta mitä muutakaan keksisi..?
Minulla on antaa vain kaksi vinkkiä: Kun vaavi aloittaa huutamaan, ota heti tissille tai päätä jaksaa huutoa ja kantelua, ettei lapsi opi että huutamalla aina lopulta saa tissiä. Toinen: käytä korvatulppia. (saa apteekeista). Kuulet kyllä huudot, mutta et herää joka inahdukseen ja huuto on siedettävämpää niiden läpi kuultuna.
Ja vielä: 8 kuukautinen ei enää kovin montaa kuukautta syö tissiä. Itse lohduttaudun ajatukselle, että kun 1-v tullut täyteen, voi tissin hyvällä omalla tunnolla jättää pois ja yöt rauhoittuu.
Voimia!
T: Taimi-Lempi
ps: Minunkin mieheni herää töihin jo viideltä, mutta on silti viikonloppuisin pitänyt unikoulua ja se on kyllä mennyt paremmin kuin maidintuoksuiselta äidiltä, kuten edellinen vastaaja viittaa
eli pitkäjänteisyyttä vaan. itse pidin unikoulun vajaa puolivuotiaalle, koska hän huusi tuttia tunnin välein. Meillä se meni aika helposti ja parin illan huutelun jälkeen tyttö oppi nukahtamaan ja on nukkunut siiitä lähtien läpi yöt heräämättä. Kirjotin joskus taannoin tänne unikouluohjeita suoraan lasten lääkärikirjasta. Siinä sanottiin, että " lempeät" keinot toimivat huonosti tai ei ollenkaan ja että ainut hyvä tapa unikouluttaa on se perinteinen " huudatus" .
Ensinnä lähtisin sinuna tutin poisotosta. Unikoulussa ei saa käyttää tuttia ollenkaan, koska lapsi tarvitsee uudelleen nukahtaakseen samat olosuhteet, kuin nukkumaan mennessä. Ts. jos tutti on suussa illalla, se täytyisi olla yölläkin suussa. tämän ohjeen luin kirjasta ja sain siihen vielä varmistuksen neuvolasta. Ilman tuttia nukahtaminen oli tytöllemme vaikeaa, mutta sinnikkässti kävimme ensin minuutin, sitten kahden, kolmen ja sitten viden minuutin välein huutavan ipanan luona. Sängyn vierellä käytiin " näyttäytymässä" , mutta mitään ei puhuttu, taputettiin vähän ja sitten lähdettiin pois. Vaikka huuto jatkui samantien, taas pysyttiiin muutama minuutti ulkona. Tämä sama operaatio sitten aina yöllä, jos lapsi herää. Huutoaikaa saa pidentää max.10 minuuttiin, jolloin viimeistään pitää käydä näyttäytymässä vauvalle. HUOM. lasta ei saa missään vaiheessa ottaa syliin tai " tassuttaa" uneen. Silloin hän ei opi ITSE nukahtamaan. Kirjan mukaan kolme iltaa/yötä tätä unikoulua pitäisi riittää, mutta se vaatii, että " sääntöjä" noudatetaan tarkalleen.
Meillä ja parilla tuttavalla tämä perinteinen unikoulu on toiminut juuri toivotulla tavalla ja yöheräilyt ovat loppuneet. Muutama kaveri on koittanut niitä " tassukouluja" laihoin tuloksin. Heidän lapsensa heräilevät edelleen. Eräs tuttavani oli niin poikki jatkuvista yöllisistä heräilystä, että sai neuvolasta viimein lähetteen TYKSin unikouluun. Lapsi oli siellä kaksi yötä ja oppi nukkumaan läpi yöt heräämättä. Sairaalat noudattavat tätä edellä mainitsemaani perinteistä unikoulua.
Tsemppiä sulle! toiv. yöt helpottuvat!
Ennen kuin alat pitää perinteistä unikoulua, niin suosittelen lukemaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tietopankin jutun Vauvojen unihäiriöt (http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649). Siellä sanotaan mm. näin " Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6¿10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin ¿ ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla."
Sivuilla on myös linkki kotiunikouluun (neuvolan tuella), jonka ohjeita voit koittaa.
Meillä nimittäin lempeät keinot ovat toimineet täysin, eikä meidän vauvalle/minulle olisi sopinut perinteinen unikoulu. Siinä kyllä samaa mieltä että tutti sotkee unikoulun täysin. Unikoulun (kaikkien) idea kun on että vauva oppii nukahtamaan yksin ilman mitään välineitä, vain omat luontaiset rauhoittumiskeinot ja esim unirätti/lelu (paitsi tietenkin jos vauva osaa aina hakea tutin itse suuhunsa ilman itkua ym).
Tiedän tunteen...
Meillä esikoinen nukkuu perhepedissä ja söi 1.5 tunnin välein tissiä hieman reilun vuoden vanhaksi. Olin itse jo töissä siinä vaiheessa ja melkoisen väsynyt.
Minä edustan pehmeämpää linjaa unikoulussa, meillä se toimi niin että minä muutin pois makuuhuoneesta ja mies jäi esikoisen kanssa sänkyymme nukkumaan. Ensimmäisinä öinä esikoinen itkeskeli paljon, mutta mies oli vieressä ja silitteli ja jutteli. Muutamien päivien jälkeen heräsi enää kerran yössä äitiä itkemään ja lopulta ei ollenkaan. Itse en päässyt takaisin sänkyymme kun vasta kuukauden kuluttua, maidolta tuoksuva äiti oli liian suuri houkutus, kun päivällä imetin vielä.
Jos sinun miehesi ei pysty pitämään vauvalle unikoulua, onko teillä mummia tai kummia tms. joka voisi tulla rauhoittelemaan vauvan öisin? Toinen vaihtoehto on lähteä pitämään unikoulu isovanhempien tai sukulaisten/ystävien luo. Äiti on oikeasti hieman huono ihminen pitämään unikoulun.
Tärkeintä olisi että lasta ei oteta pois sängystä jossa hänen on tarkoitus nukkua, vaan silitellään ja rauhoitellaan siellä, vaikka sitten itkisikin. Aikuinen on kuitenkin vieressä ja tuo turvaa kosketuksella ja äänellään. Minulla ei ole oikein kantaa tuttiin, onhan sekin rankaa jos sitä pitää olla koko ajan antamassa.
Mannerheimin lastensuojeluliitolta saa tilata unikoulu-vihkosen, suosittelen myös sitä!
Tsemppiä unikouluun! Toivottavasti yöt rauhoittuvat!
L
Edelliselle kirjoittajalle: perinteisessä unikoulussa, eli huudatusunikoulussa on vain ongelmana se, että lapselle jää siitä turvaton olo, eli hänen viesteihinsä ei vastata. Kyllähän se varmasti tepsii ja nopeasti, mutta minusta itsestäni ei koskaan ole siihen ollut. Se halu auttaa huutavaa lasta on niin raastava, että tässä asiassa olen halunnut kuunnella omaa tunnettani ja suosia pehmeämpiä vaihtoehtoja. Mutta on tilanteita jolloin tuo keino on varmasti perusteltavissa.
Sitten ap:n ongelmaan. Ensinnäkin sinun täytyisi päättää, että yöllä ei tule minkäänlaista palvelua vaikka mikä olisi. Tuossa iässä voisi kyllä ajatella, että aamuyöstä voisi vielä ruokaa saada esim. 5 aikaan. Eli ei ruokaa välillä 21-05 tms. Sitten pitäisi vielä toteuttaa tämä päätös ja saada lapsi ymmärtämään, että asiat ovat nyt muuttumassa.
Sitten kannattaisi kiinnittää huomiota päiväjärjestykseen, eli että on varmasti tarpeeksi seurusteltu lapsen kanssa päivällä, että on nukuttu sopivasti päiväunia (ei liian pitkiä tai lyhyita tms.) ja varmasti syötetty hyvin ja vähän päälle, ettei näistä asioista tarvitse yön pimeydessä kantaa huolta...
Ja sitten nukkumaan, jos vain mahdollista ilman tissiä/tuttia juuri nukahtamishetkellä. Ja yöheräämiset sitten hoidetaan sillä keinoin mikä parhaiten rauhoittaa mutta mahdollisimman vähäeleisesti. Eli tuo tassutuskeino kyllä tuntuisi hyvältä, ja aina syliin huudon mennessä kovaksi ja rauhoituttua takaisin petiin ja taas ylös ja silleen. Se itseluottamus koko hommaan on kaiken a ja o. Itse olen vain pitänyt huutavaa lasta sängyssä sylissäni (ilman kantelua tms), ajattelin että huutamatta tämä ei mene, mutta yritän sentään olla läsnä ja viestittää, ettei mitään hätää ole. Esikoisen kanssa unikoulu kesti 3 yötä näin huudattaen ja sylissä pitäen, pisin huuto taisi olla tunnin tms. Ja esikoinen nukkui juuri noin huonosti. (ja tulipa hänenkin unikoululleen valittua paras aika kun heti näiden huutoöiden jälkeen puhkesivat ylähampaat...)
Mutta voimia kovasti, toivottavasti saatte yöt sujumaan, oli sitten ratkaisunne asiaan ihan mikä vain, hyvä yöuni on varmasti kaikkien etu!
Joten tarkoitin sillä " edellinen kirjoittaja" jutulla sitä joka mainitsi perinteisestä unikoulusta :)
Oletko neuvolassa kysynyt asiasta? Meille aikoinaan ehdoitettiin sairaalan järjestämää unikoulua koska tilanne oli vastaavanlainen. Tyttö oli silloin kyllä 10kk mutta kuitenkin. pari yötä tyttö nukkui sairaalassa ja sitten heidän ohjeilla jatkettiin eteenpäin. Tyttö on temperamenttinen vieläkin ja vauvana oli sitä vielä enemmän.
Reetta-84:lle, kun kyselit unikoulusta.
Meillä siis myös 9 kk vanha tämä juniori ja heräilee jatkuvasti, ja yöt todella levottomia! Pyörii, hyörii, kitisee ja heräilee yleensä useammin kuin kerran tunnissa. Taas on sellanen vaihe menossa. Joskus kun herää VAIN 5 kertaa, niin tuntuu luksukselta :)
Tiedän, hampaat ja uudet taidot vaikuttaa uniin... mutta...
Onkohan levottomalle lapselle apua unipussista?
Ja mietin josko laittaisin lampaantaljan päälle nukkumaan, sillähän pitäisi olla rauhoittava vaikutus...
No, joskus tämä helpottaa. Jaksuja kaikille!
Miksi itkevää lasta ei voisi tuudittaa/rauhoittaa sylissä tai vieressä, jolloin vauva varmasti kokee tulleensa lohdutetuksi, mutta äitin ei tarvitse olla myöskään tuttina. Jotkut sanovat, että vauvahan OPPII nukkumaan silloin vieressä tai nukahtamaan vain syliin? Entäs sitten?
Ai miten niin entäs sitten?! Koetappa nukuttaa yössä kymmenen kertaa syliin. Jää vähän oma nukkuminen laihanpuoleiseksi...
Raskausaikana lueskelin lasten kasvatuskirjoja ja aattelin, että unikoulu ainakin hiukan pehmennettynä on hyvä juttu. Nyt kun asia on ajankohtainen, en ole enää niin varma. Meillä on 7-kuinen poika ja syö yöllä ehkä 2-4 krt. Välillä kitisee lisäksi samat 2-4 krt. Välikitinät on usein konttausharjoituksia ja itku alkaa siitä kun pää kopsahtaa sängynpäätyyn. Sellasiin tepsii yleensä se, että ottaa syliin ja antaa mahd. tutin, pitää vähän aikaa ja laskee takas sänkyynsä. Mutta kyllä sen pari kertaa yössä poika syö ihan nälkäänsä. Siis ihan tosissaan mahan täyteen, ei vain lohdukkeeksi. Välillä syöminen on yöllä vähäisempää, mutta hampaiden tulon myötä kiinteiden syönti päivällä ei oo juuri onnistunut, niin yöllä on vastaavasti tarvinnu lisää ruokaa. Mut nyt kun hampaiden puhkeamisestaa on 3 viikkoa kiinteet maistuvat paremmin ja yöllä voi olla ehkä 4 tunninkin yhtäjaksoinen uni. Että mä en nää kans asiaa kovin mustavalkoisesti. Jotenkin oon alkanu luottaa enemmän vaistooni kun kirjaviisauteen. Neuvolassa kun kysyin kuukaus sitten, että pitäisköhän poikaa auttaa jotenkin nukkuun ilman rintaa, niin hän vain sanoi, että jotku lapset vaan syö yölläkin noin vuoden ikään. En oo viittiny stressata asialla ja oon syöttäny sillon kun on oikeasti tuntunu nälkäseltä. Mut tuollanen allergian mahdollisuus kantsii varmaan selvittää, jos vauva tuntuu kovin levottomalta. Vielä tokaisu rakkaalta anopiltani: " Ala vaan jo jättää se yösyöttäminen pois" , ihan kun mä haluaisin syöttää lastani, vaikka laps ei rintaa tarvitsisikaan, ihan vaan omaksi ilokseni..
Tässä on ihan hyvä ketju kyselemästäsi unikoulujutusta :)
Kirjoitan tämän ennenkaikkea siksi, jotta ulkopuoliset tämän pinon lukijat eivät kyseenalaistamatta lähtisi huudattamaan vauvojaan ja neuvolaa uskomaan, vaan tutustuisivat pehmeisiin arvoihin ja niiden tärkeyteen ensin. Tuntui niin pahalta lukea, kuinka " on vaan huudatettava..." (Ei ole)
Minä pidän pehmeistä arvoista vauvan kanssa ja mietin asioita vauvan näkökulmasta. En ymmärrä, että mitä hyvää _vauvalle_ seuraa siitä, että häntä huudattaa. Vanhemmat toki ovat onnellisia, jos tämän jälkeen he saavat nukkua yönsä hyvin. Usein vanhempien etu tuntuu olevan se tärkein.
En myöskään ymmärrä, missä sanotaan, että vauvan pitää silloin ja silloin oppia nukahtamaan itsekseen ja silloin ja silloin pystyä nukkumaan yöt heräämättä.
Tällä hetkellä meidän 10kk-vauvamme heräilee n. 2h välein (ensimmäinen flunssa takana, roimasti hampaidentuloa, tukien kävelynoppiminen, konttaamisen aloitus ja vähäinen kiinteidensyönti) ja sydämeni sanoo ottamaan hänet hänen itkiessään syliin ja jos hän ei kantaessa nukahda takaisin, niin sitten saa rintamaitoa. Väsynyt olen toki välillä, mutta muuta en vauva-ajasta odottanutkaan. Uskon, että yöt paranevat, kun sen aika tulee ja vauva on siihen valmis.
Jos unikoulun pito ei tuota tulosta, niin eikös se kerro siitä, että vauva ei todellakaan ole siihen valmis? Ja jos huudatus tuntuu äidistä todella pahalta, niin eikös huudatus silloin ole väärin, toimiihan äiti silloin luonnonvastaisesti?
Huudattamisesta:
http://www.askdrsears.com/html/5/t051200.asp#T051205
Nämä ovat minun mielipiteitäni, jokainen tekee niinkuin itse parhaimmaksi näkee, mutta toivottavasti oman sydämensä mukaan.
että jokin aika sitten mekin kannoimme vauvaa hänen herättyään imetyksen sijaan, sillä siinä vaiheessa nälästä ei ollut kyse, jo isolla vauvalla, ja vauva alkoi heräilemään harvemmin, kunnes tuli flunssat ja nuo muut ja heräily lisääntyi taas. Tulipa koettua sekin itse.
Siinähän se juuri onkin, että kun usein unikoulutellaan rankasti ja harmitellaan sitten, kun hampaat jne heittävät taas yöt ihan sekaisin. Miksi ihmeessä sitten edes pitää vauvalle rankkoja huudatuksia ja koulutteluja? Miksi ei voisi hyväksyä sitä, että hampaat ja muut seikat saattavat hyvinkin aiheuttaa levottomuutta ja että se on osa vauvan kanssa oloa?
Vauva-lehdessäkin oli yksi artikkeli tassuttelusta, jossa vauvaa oli tassuteltu ja lopulta selvisi, että heräilyjen syynä olikin allergia. Siltikin oltiin kovasti onnellisia, että tuli tassuteltua kuitenkin??? Kovasti jäin ihmettelemään sitä artikkelia ja sen tarkoitusta kyllä.
vaikka tämä kun on tälläinen ikuisuusaihekin.
Joku mainitsi hussin internetsivuilta löytyvän tietoa ja niinhän sieltä löytyikin (kiitos sulle). On meinaan netin parhaat sivut tästä aiheesta. Ne ohjeet on kirjoitettu sekä vauvan että aikuisen näkökulmasta ja minä ainakin sain tosi paljon tietoa, vaikka luulin, että olen tästä asiasta jo opiskellut aika paljon.
Seiskaseiskalle (ja muillekin),
Pehmeät keinot eivät meillä toimi yhtään, tassuttelusta ei ole apua, kanniskelusta ehkä vähän on, joten sitä jatkan. En pysty/halua sitä perinteistä unikoulua pitää. En edes vaikka olen ihan poikki. Tästä juuri on kysymys ja se on siis näköjään ongelman ydin.
Tein aloituksen, koska (viime yönä esim.) puolentoista tunnin unet olivat minulla pisimmät ja muut olivat sellaisia tunnin pätkiä korkeintaan. Järki sanoo, että jopa sitä perinteistä unikoulua kannattaisi ehkä harkita, mutten pysty siihen. Laitoinkin jo aiemmin että epätoivoissani annoin yhden kerran lapsen huutaa 20 minuuttia, mutta huuto siis muuttui epätoivoiseksi ja hysteeriseksi, ja annoin lopulta sitä tissiä.. En kestä sitä, että vauvani luulee etten tule paikalle lohduttamaan hädän hetkellä.
- Ja nyt kun vielä luin tuon hussin sivuilla olevan artikkelin tarkkaan, en halua ainakaa tämän ikäistä lasta huudattaa. Valvon sitten kai mielummin. No, voihan tämä tästä muuttuakin, nyt taitaa vielä hampaatkin kiusata.
Älkää käsittäkö väärin, ettei vastauksista ollut juurikaan apua, sillä niistä tosiaan oli! Kiitos vielä teille ja muiden kokemukset kiinnostavat kyllä vieläkin ja niitä saa laittaa pinoon mieluusti lisää.
t. viilis
Luin äkisti läpi muiden kommentteja, voi olla että joku muukin sanoi jo samaa, mutta haluan sanoa kuitenkin että sinuna/teinä miettisin vielä että ryhtyäkö tosiaan unikouluun. Olen vahvasti sitä mieltä että pientä vauvaa (vastasyntynyt vielä 18 kk ikäisenä joidenkin lähteiden mielestä!) ei voi " kouluttaa" . Ei se edes tiedä että äidillä ja isällä on tunteita tuossa iässä, joten huutaminen on ainoastaan hänen tapansa viestiä että jokin on hullusti. Ja kun hänet ottaa syliin tai hän saa rintaa hänelle tulee rauhallinen mieli. Huutaessaan hän ei siis mieti rintaa tai syliä, vaan sitä pahaa oloa.
Se että vanhemmille (tai ainakin äidille) tulee paha olla kun lapsi huutaa, on luonnon tapa kertoa että lasta pitää lohduttaa. Ei luolaihmiset olisi koskaan voineet jättää vauvaa itkemään yksin, sen olisi sudet syöneet jo kauan sitten! Pieni vauva tarvitsee vanhempien turvaa myös öisin, jotkut vauvat pidempään kuin toiset! Miksi on niin paha asia että vauvalle pitää antaa rintaa tai lohtua öisin? Se kuuluu vauva-aikaan! Usein vain muut sanovat että vauvan pitäisi osata nukkua yksin ja että kyllä ne unohtavat ne huudot sitten heti jne. jne. Se on yleensä karikatyyriä ja siinä ei ole minkäänlaista tieteellistä tai todellista perää (HUS:n sivut todella hyvää luettavaa!). Tuntuu että kun jotain tarpeeksi hoetaan, se muuttuu todeksi.
En tarkoita olla päällekäyvä, jokainen tietenkin tekee kuten parhaakseen näkee. Mutta joskus vallitsevia " totuuksia" pitää uskaltaa kyseenalaistaa ja se on usein ainut tapa löytää se oma tie. Uskalla luottaa vaistoihisi jotka sanovat että lasta ei pidä jättää yksin! Se tunne siellä vatsassa kertoo oikeasti meille miten lapsen kanssa kannattaa toimia. Jaksamista!
T,
Äiti, jota on pienenä huudatettu yksin, ja joka siitä vieläkin kärsii
Meillä oli nimittäin ihan samanlaista...Vauva heräili öisin jatkuvasti ja äiti oli jaksamisen rajamailla,varsinkin kun aamuisin piti alkaa touhuamaan kaksivuotiaankin kanssa. Mikään muu kuin tissi ei kelvannut, vaikka nälkä tuskin koko aikaa olikaan. Nukuin vauvan vieressä ja ties kuinka monta kertaa yössä imetin nukuttaakseni vauvan uudelleen. Aina se toimi...vähäksi aikaa.
Kauhuissani ajattelen, että jos olisin kuunnellut neuvolan neuvoja, eli alkanut antaa vaan kiinteitä ja mennyt itse toiseen huoneeseen nukkumaan ja antanut isän tassutella ja " kouluttaa" 4-5 kuukauden ikäistä. Onneksi oma vaisto sanoi,ettei lapsella ole kaikki hyvin ja hänet vietiin sitten allergialääkärille. Maitoallergia, vilja-allergiaja kananmuna-allergia on tähän mennessä löytyneet. Kun itse katson, mitä suuhuni pistän, on yöt parantuneet itsestään. Nykyään tissitellään korkeintaan aamuyöstä. Tietenkin vauva on muutenkin kasvanut ja kehittynyt tässä.Mutta pointti vaan on se,että jos lapsi heräilee jatkuvasti, mielestäni kannattaisi ehdottomasti selvittää allergiat ennen kuin aletaan pitää unikoulua tms.