Miten jaksatte vauva-arkea?

No toisen lapsen kanssa oli oikein mukavaa. Opiskelin pääsykokeisiin, puuhattiin isomman kanssa kaikkea mahdollista kivaa kun vauva nukkui jotain 3-4h päiväunia. Rakennettiin mm kaikki talouden legot uudestaan parissa viikossa. Käytiin telttailemassa tavalliseen tapaamme kun vauva oli 6vkoa. Ajoin ajokortin. Kaikenkaikkiaan iisiä ja mukavaa.

Ekan kanssa väsytti, mutta ehkä enemmän ahdisti. En tuntenut ketään, asuimme kaukana kaikista tutuista ilman autoa eikä kellään muulla ollut lapsia. Kituutin 6kk ja menin takaisin kouluun, mies jäi vanhempainvapaalle. Oli myös toisen kanssa vanhempainvapaalla, silloin luin täysillä pääsykokeisiin.

Tuli liian pitkä vastaus niin foorumi esti julkaisemisen...

Itsellä on nyt eka lapsi vähän päälle 2kk. Meillä ei ole ollut mitään "vauvantuoksuista ihanaa kuplaa ja nautiskelua olosta" millään kohdalla. Vauva on perusterve, mutta ollut todella itkuinen heti ekoista viikoista lähtien. Nyt vasta pikku hiljaa alkanut helpottaa se pahin vaihe.

Aluksi vauva itki varmasti nälkäänsä kun äidinmaito ei noussut kunnolla, mutta myöhemmin oli myös täysin selittämättömiä itkukohtauksia. Lääkärissä ravattiin, mutta mitään elimellisestä syytä itkulle ei ole. Varmasti myös mahavaivoja itki kun nuo pierut tuntuvat olevan yhtä ähinää ja kähinää. Onneksi vauva tykkäsi tutista niin sai jotenkin imemishalunsa tyrehdytettyä. Tuttipullon myös huoli heti syntymästä lähtien. Kaikilla se ei ole niin helppoa.

Minä ja mies kanniskelimme ja heijasimme vauvaa ekat 3 viikkoa aamusta iltaan. Minä valvon pääasiassa yöt kun mies on töissä. Väsyneenä ja huudosta stressaantuneena tuli riideltyä välillä aika tulisestikin varsinkin silloin kun oli erimielisyys siitä, miksi vauva itkee. Oloani ei helpottanut se kun repesin synnytyksessä ja tikit vaikeuttivat kävelyä ja istumista. Makuultaan vauvan kaa oli melkein mahdoton köllötellä, koska häntä piti pitää koko ajan liikkeessä. Välillä oli huutoa aamusta iltaan, alkoi noin kello 7 ja jatkui sinne kello 23 asti, välissä oli toki muutamia puolen tunnin taukoja onneksi... Aamuyöt yleensä vauva nukkui kun oli ensin huutanut itsensä väsyksiin. 

 

Tuona aikana se tuntui lähinnä ärsyttävältä kun kaikki sanoivat vaan, että "aika auttaa". Kaikki jipot käytiin läpi, mutta oikeasti vasta nyt on tuntuu, että joko itkuisuus ylipäänsä on vähenemässä tai on alkanut löytyä niitä rauhoittelukeinoja, jotka toimii omaan lapseen parhaiten. Edelleen on sellaisia täydellisiä raivaripäiviä kun vauva ei ole ollenkaan tyytyväinen hereillä ollessaan, mutta niitä on onneksi vain n. 3 viikossa ja välissä on tosi hyviä päiviä kun vauva jaksaa tutkia maailmaa, sosialisoida, viihtyy hetken masulteen leikkimatolla yms. :) Päikkäreitä vauva nukkuu edelleen huonosti 5-45 minuutin pätkissä ja nyt pari päivää yötkin on mennyt kiemurtelussa, kitinässä yms. Siihen tottuu, vaikka väsyttää.

Tässä on joutunut antamaan itselleen paljon armoa. Onneksi en ole koskaan edes yrittänyt olla ns. täydellinen äiti. Vaikka miten henkisesti valmistauduin etukäteen siihen, että vauvan kanssa on rankkaa henkisesti ja fyysisesti niin siltikin se tulee yllätyksenä. Lohduttaudun sillä, että onneksi lapsi syntyi terveenä ja vauva-aika on lyhyt. Toisilla vanhemmilla on vielä rankempaa esim. jos lapsi on syntynyt pikkukeskosena tai muuten tosi kipeänä yms.

Meillä on ollut niin erilaiset lapset, toinen nukkui ja söi hyvin, jaksoin itse harrastaja ja tehdä kaikkea kivaa.

Toinen vauva oli aivan vastakohta, oli koliikki ja mahavaivat yms. Onneksi oli lapsen isä apuna.

Jotenkin sen vaikeammaksi koetun vauva-ajan yli vaan jaksoi, vaikka olinkin aivan kuoleman väsynyt...

Nykyään on asioita millä arkea voi helpottaa valmisruokia, siivouspalveluita, perhetyötä, lastenhoitoa voi järjestää jo vauvalle, vaikka palkata hoitaja, jos omaa tukiverkkoa ei ole.. Näitä kannattaa käyttää, oma jaksaminen on otettava huomioon, jos aikoo vauvaa hoitaa.