Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat tuntemanne ikisinkkumiehet?
Kommentit (57)
Käynyt erityiskoulun.
Pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan,pelaa paljon.
Pihi tilillä paljon rahaa mutta ei uskalla tuhlata mihinkään ei edes asuntoon asuu vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Best catch kirjoitti:
50-kymppinen, urheilullinen, hyvässä ammatissa, ja parisuhteita takana. Ulkomuoto miellyttävä, kohteliaskäytöksinen, ihanaääninen, herkkä, huumorintajuinen, tunnollinen... oh. Let's face it - olen häneen edelleen ihastunut/ rakastunut. Yksi maailman parhaimmista miehistä on edelleen sinkku. Hiljattain eronnut edellisestä. Olen kuolannut häntä etäältä jo 10 vuotta, mutta ymmärrän jo pikkuhiljaa että haikailu on turhaa. Huoh.
Hui onpa vanha. Onks se joku velho?
Kaikella rakkaudella sanottuja: itsekeskeisiä. Enkä tarkoita tätä asiaa ilkeästi, mulla on nk.ikisinkkuja kavereissakin. Heitä kaikkia yhdistää vaan tietynlainen tapa asettaa omat tarpeet voimakkaasti naisen tarpeiden edelle. Kaikilla heillä on vahva äiti joka on passannut ja auttanut, eli he eivät "tarvitse" naista mihinkään, joten eivät sitten halua ottaa "riesakseen" ketään.
Eroja on tullut mm.sen takia, että naisen koiraa on pitänyt lenkittää, naisen lapset ovat vieneet naisen aikaa heiltä tai kun ei ole saanut mennä ja tulla miten haluaa.
Minusta on ihan hyvä, että ymmärtävät pysyä sinkkuna. Mietin vaan sitä, että kun kukaan näistä pian 40v kundeista ei ole kovin varakas, että missä vaiheessa eivät enää edes saa naista vaikka kelpaisikin?
En oikein tiedä surullisempaa ihmistyyppiä, kun yksinäinen, keski-ikäinen mies, joka on elänyt vain itselleen... entä kun tulee aika, että tarvitseekin toisen apua? Kun ne kaverit ovat siitä rinnalta pariutuneet ja perustaneet sen kamalan Prisma-perheen, niin kaveritko hoitavat heidän asioitaan...? Entä kun se äiti joka kantaa nyt ruokakasseja kuolee?
Osasta kavereistani olen ihan huolissani oikeasti, kun elävät niin hetkessä. Loputtomiin ei kannata tuijottaa omaan napaan, toisen ihmisen huomioimisesta myös saa paljon.
Omassa vanhuudessa en haluaisi elää vain itselleni, vaan elää mieluiten vanhaksi parisuhteessa toisen kanssa. Se vaatii epäitsekkyyttä.
1. 49v asuu isän ja äidin kanssa,lukio jäänyt kesken,laiska,ei ole viitsinyt opiskella ammattia. Ei ole koskaan matkustellut,häntä ei kiinnosta elämä kotipaikkakuntansa ulkopuolella. Musta-valkoinen ajatusmaailma. Pukeutuu vanhanaikaisesti. Ainut lapsi.
2. 45v jämähti isän ja äidin luo ja saattohoiti heidät. Asuu nyt yksin lapsuudenkodissaan. Ujo ja raitis. Tarvitsee selkeästi naisen joka ottaa ohjat käsiinsä. Ei oikein osaa lähteä mihinkään kotiympyröistä. Paljon urheiluharrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi hyvin menestynyttä työnarkomaania. Molemmat pitkiä, komeita ja urheilullisia, jotka harrastavat vain tapailu- ja seksisuhteita. Ei heitä mikään parisuhde kiinnosta.
Miksi pitäisi jämähtää jun juipeilla on jokseenkin jonossa naisia odottamassa vuoroaan?
Hän on ilm. kuten hän, jokin aika sitten itse naurahti melko hyvä hukkaamaan itsensä omiin töihinsä ja harrastuksiinsa. Ei häntä yleisemmin tunnu sinkkuna oleminen harmittavan tai vaivaavan. Toki toisinaan ja kai siksi, että asuu tällä hetkellä melko pienellä paikkakunnalla, jossa välillä saa kuulla kai aika ikäviä puheita siitä, miksi on ja on ollut jo vuosia sinkku. - Vaikka ei häntä esimerkiksi kuiskinnat siitä, että hän saattaisi olla homo tunnu kiusaavan, ainakaan enää. Hetero hän kyllä on; joskus kyllä olen aatellut hänen olevan aseksuaali, muttei hän tietääkseni ole sitäkään. Hän on vain verraten toisaalta hyvin sosiaalinen, tullen monenlaisten ihmisten kanssa juttuun ja toimeen mutta samanaikaisesti hyvin itsenäinen, erityisesti nuorempana myös "hieman" itsepäinen.
Kumppanin löytäminen olisi hänelle enempi lisäarvoa tuottava seikka kuin mikään välttämättömyys tai pakko.
Tosinaan hän aattelehtii, kuinka hänen elämäntilanteensa voisi ehkä olla hyvin toisenlainen, jos asuisi isossa kaupungissa, jollaisesta hän on kotoisin tai jos hänellä olisi esimerkiksi oma perhe.
Satunnaisesti hän pohtiikin, että pienemmällä paikkakunnalla on toisinaan kiusallista kun muut tietävät paremmin omat juttusi kuin sinä ja sellaista paikkaa ei löytyne, jossa ei joku saattaisi tunnistaa ja tulla kysymään ja kärttämään...
Hän saattaa vielä joku päivä hyvinkin asettua oikeastaan mihin tahansa asumaan tai elämään. - Vaikka itse kyllä toisinaan ihmettelen, että miksei hän ole jo nyt muuttanut isompien haasteiden pariin, jonnekin missä niihin voi vastata paremmin....
Hän käy töissä ja jatko-opiskelee (pakertaa väitöskirjaa) harrastaa melko aktiivisesti liikuntaa, lueskelee ja matkustelee niin kotimaassa kuin ulkomailla; vuoroin tapaamssa vanhoja ystäviään, vanhempiaan ja sisaruksiensa perheitä tai muutoin omaksi ilokseen (aktiivilomalla lakettelemassa tai teatterissa ja tai ylipäätään repäistäkseen itsensä irti maalta, kun kaipaa välillä "kaupunki ilmaa" tai uudempia latuja ja polkuja) , ellei hän sitten matkusta oman alansa konferensseiin (tms).
Toisinaan hän saattaa innostua taiteilemaan (puhuu itse vaatimattomasti tuhertamisesta) tai leipomaan, jos tai kun tietää, että joku on tulossa hänelle kylään.
Lapsuuden perhe (vanhemmat ja sisarukset) ovat hänelle tärkeitä samoin kuin kummilapset. Kuluneena viikonvaihteena hän kävi "lahjomassa" tytärtämme, hänen synttäreilllään ja joka on yksi hänen kummilapsista. - Omia lapsia hänellä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole heistä tutkimusta tehnyt. Kaikki ovat omanlaisiaan persoonia - samoin kuin ikisinkkunaisetkin.
Aivan. Elämä on oikeasti sellaista, että ahtaaseen lokeroon työntäminen tekee aina vääryyttä jollekin.
Aika kuluu tarkkaan omissa töissä ja kotona lähinnä nukutaan ja pyörähdetään syömässä ja oma aika siipat sitten karissut matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 50v joka asui äidin kanssa kunnes äiti muutti kirkonkylälle kaksioon ja poika jäi ok-taloon. Työnteko ei paljoa kiinnosta,lievä alkoholiongelma ja ei ole koskaan käynyt esim Helsingissä eikä juuri muuallakaan.
Näitä tällaisiä löytyy pohjanmaalta enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Noin 50v joka asui äidin kanssa kunnes äiti muutti kirkonkylälle kaksioon ja poika jäi ok-taloon. Työnteko ei paljoa kiinnosta,lievä alkoholiongelma ja ei ole koskaan käynyt esim Helsingissä eikä juuri muuallakaan.
Näitä tällaisiä löytyy pohjanmaalta enemmänkin.
"Heh" Taas sitä huomaa, kuinka ikisinkkumiehissä ääripäät kohtaa... Toiset on sanoinkuvaamattomia reppanoita. etten sanoisi luusereita ja toiset varsin hvin ja erinomaisesti pärjääviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin 50v joka asui äidin kanssa kunnes äiti muutti kirkonkylälle kaksioon ja poika jäi ok-taloon. Työnteko ei paljoa kiinnosta,lievä alkoholiongelma ja ei ole koskaan käynyt esim Helsingissä eikä juuri muuallakaan.
Näitä tällaisiä löytyy pohjanmaalta enemmänkin."Heh" Taas sitä huomaa, kuinka ikisinkkumiehissä ääripäät kohtaa... Toiset on sanoinkuvaamattomia reppanoita. etten sanoisi luusereita ja toiset varsin hvin ja erinomaisesti pärjääviä...
Joo, aika vaikeaa kuvitella sitä raitista keskiäikäistä ikisinkkua, jolle eläkkeellä oleva äiti kantaa ruokaa kotiin. Kuulostaa enemmän Timo Rautiaisen kappaleelta Elegia: https://youtu.be/9iJ9-ekyDPQ?t=1m3s
Mutta ehkä sellainenkin on olemassa ja oma kupla vaan estää näkemästä hänenlaisiaan. Olihan sitä armeijassakin kaikenlasta hiihtäjää ja jakauma ylipäänsä miehillä isompi.
Joku pyysi myös ikisinkkumiehiä kuvailemaan itseään joten tässä yksi: 37 v, vakiduuni, puolivälissä oleva asuntovelka. Normaalipainoinen, harrastan liikuntaa. Sosiaalinen ujo introvertti. Diplomaattiluonne, ei minkäänlaista kilpailunhalua tai pelisilmää. Minua kiinnostaa enemmän mitä ihmiset voivat saada aikaan yhteistyössä kuin se kuka on mittarilla x arvioituna parempi kuin toinen, tai miten taho a saadaan hyötymään enemmän kuin b. Takana muutama 2 - 4 yön säätö, ei koskaan varsinaista suhdetta. En ole koskaan päätynyt petiin sellaisen naisen kanssa josta olisin ollut kiinnostunut parisuhdemielessä ja seksi onkin ollut aika epätyydyttävää koska kunnon yhteyttä ei ole ollut. Sosiaalisten tilanteiden pelko on aika kovaa luokkaa ja sitä työstän tällä hetkellä terapiassa. En osaa olla luontevasti ja päästää sosiaalisuuttani valloilleen koska traumatausta vääntää minut julkisissa paikoissa puolustusmoodiin. Mutta ehkä joku päivä saan tämän asian haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku pyysi myös ikisinkkumiehiä kuvailemaan itseään joten tässä yksi: 37 v, vakiduuni, puolivälissä oleva asuntovelka. Normaalipainoinen, harrastan liikuntaa. Sosiaalinen ujo introvertti. Diplomaattiluonne, ei minkäänlaista kilpailunhalua tai pelisilmää. Minua kiinnostaa enemmän mitä ihmiset voivat saada aikaan yhteistyössä kuin se kuka on mittarilla x arvioituna parempi kuin toinen, tai miten taho a saadaan hyötymään enemmän kuin b. Takana muutama 2 - 4 yön säätö, ei koskaan varsinaista suhdetta. En ole koskaan päätynyt petiin sellaisen naisen kanssa josta olisin ollut kiinnostunut parisuhdemielessä ja seksi onkin ollut aika epätyydyttävää koska kunnon yhteyttä ei ole ollut. Sosiaalisten tilanteiden pelko on aika kovaa luokkaa ja sitä työstän tällä hetkellä terapiassa. En osaa olla luontevasti ja päästää sosiaalisuuttani valloilleen koska traumatausta vääntää minut julkisissa paikoissa puolustusmoodiin. Mutta ehkä joku päivä saan tämän asian haltuun.
Vähän sama, ilman asuntovelkaa. Osaan olla kyllä ihan sosiaalinen, mutta se on raskasta. Minulta luonnistuu jopa flirtti nykyään ja numeronkin saatan saada. Pysyvä parisuhde on kuitenkin aika hankala juttu. Itsestä se on kiinni, mutta itsessä on joskus työsarkaa vuosiksi..
Minkälaisia ovat epätoivoiset ihmiset jotka ovat "päätyneet" suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on mielestäni kolme ryhmää:
a) miehet, jotka saisivat suhteen, mutta eivät sitä halua
b) miehet, joilla päällisin puolin on kaikki ok, mutta eivät saa ketään suhteeseen kanssaan
c) täydelliset luuserit
Mikä on täydellinen luuseri?
Esimerkiksi vaikka kokematon kouluttamaton pitkäaikaistyötön sosiaalisesti kyvytön alkoholisti, joka on katkeroitunut elämän epäonnistumisiin. Ei tuommoisille ole markkinoita.
Ja kuinka monta tämmöistä miestä luulet Suomesta löytyvän? Yli vai alle kymmenen?
Esimerkiksi vaikka kokematon kouluttamaton pitkäaikaistyötön sosiaalisesti kyvytön alkoholisti, joka on katkeroitunut elämän epäonnistumisiin. Ei tuommoisille ole markkinoita.