Miksi kukaan ei kaipaa mun seuraa?
Miksi kukaan ei sano ”olisipa ihana nähdä!”, ”Mennäänkö joku päivä kahville?”, ”Tuu käymään!”, ”Mitä sulle kuuluu?”
Ketään ei kiinnosta.
Kyseessä vanhat hyvät kaverit, joita itse ikävöin.
Kommentit (4)
Aika pitkälti ikäjuttuja. Kun tosiaan lapsiperhearji, perhe noin ylipäätään, ruuhkavuodet, hirveät panostukset duunissa, talonrakennus (!) ja muu ilmenee merkityksettömäksi illuusioksi viidenkympin jälkeen, alkaa ihmisten yhteiskuntapsykoosi hellittää ja palataan ihmissuhteisiin. Hassua.
Ihan normaalia jos olet sinkku. Perheelliset pyörii omissa piireissään.
Ei sano ei, päinvastoin on useammin kuin kerran sanottu ihan päin naamaa ettei sua ole kutsuttu/ethän sinä ole tulossa. Tähän sitten vielä päälle ne lukemattomat tilanteet joista en ole etukäteen edes tiennyt vaan kuullut vasta jälkeenpäin.
Enää ei edes ole ystäviä tai kavereita.
Veikkaan et se ikä menee.
toi tapahtuu näiden ns ruuhkavuosien jälkeen.
Ihmiset vaan palautuu töidensä jälkeen