Huono vanhemmuus on tabu!

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen kertoo että hänen vanhempansa ovat huonoja ihmisiä, hänet kyseenalaistetaan.

Toisaalta huono isä on helpompi puheenaihe kuin huono äiti.

Niin totta! Minullekin on sanottu, että eihän vanhempi ole huono voinut olla, jos olen itse kuitenkin valmistunut korkeakoulusta jne. Joo, olen kyllä valmistunut. Kiitos siitä kuulukin sitten Suomen valtion minulle sponsoroimalle psykoterapialle.

Kyllä, näinhän se on.

Naisten on myös vaikea myöntää, jos heidän puolisonsa on huono isä. Tunnen useammankin tällaisen tapauksen, jossa mies on sairaalloisen mustasukkainen / kiivas huutava hermoraunio / päiviksi bilettämään katoava sekaisin oleva päihderiippuvainen tms ja vielä erotessaankin nämä naiset hokevat, että 'kun se kumminkin on niin hyvä isä'. Lapsilla on usein vähän erilainen mielipide.

Ja aika usein ajatellaan, että kaikki hyvä lapsen elämässä (esim. korkeakoulusta valmistuminen jne.) on äidin ansiota, kun taas jos lapsi lähtee "mieron tielle", niin se varmasti johtuu isästä.

Kun oikeasti varmasti monissakin tapauksissa on niin, että vuorovaikutus isän kanssa on ollut se pelastava tekijä.

Ja ylipäätään se, että kaikki ei ole kiinni vanhemmista. Kyllä koulusta valmistutaan ihan omilla peppulihaksilla.

Sukulaiset ja läheiset eivät välttämättä puutu kaltoinkohteluun :(

Nainen saattaa kertoa miten hänen miehensä, lasten isä oli juoppo, pahoinpiteli, käytti yhteiset rahat itse jne.

Äiti on yhtä syyllinen, koska ei lähtenyt sairaasta suhteesta lasten hyvinvoinnin vuoksi.

Lasten hyvinvointi pitäisi olla äideille tärkein asia maailmassa. Muttei ole kaikille selvää.

Varsinkin äiti-myytti elää ja kukoistaa. Valitettavasti. Moni vielä aikuisena ja jopa vanhuusiässä kantaa äidin aiheuttamia syviä haavoja joista on aina ollut vaiettava. Koskee esim. hyväksikäyttöä johon äidit eivät missään tapauksessa syyllisty ja jos sellaista vihjaatkin saat närkästyneen huutokuuron niskaasi. Olet sairas ja kiittämätön ja mitä kaikkea vielä. Moni vaikenee, kärsii ja elää suuren taakan alla, yksin. 

On mahdoton ajatus ja mahdoton myöntää,  etteikö äiti aina ja varauksetta rakasta lastaan ja tahdo tälle pelkkää hyvää.

Moni nainen tajuaa äitiongelmansa vasta oman lapsen synnyttyä!

(Tosi mielenkiintoista).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näinhän se on.

Naisten on myös vaikea myöntää, jos heidän puolisonsa on huono isä. Tunnen useammankin tällaisen tapauksen, jossa mies on sairaalloisen mustasukkainen / kiivas huutava hermoraunio / päiviksi bilettämään katoava sekaisin oleva päihderiippuvainen tms ja vielä erotessaankin nämä naiset hokevat, että 'kun se kumminkin on niin hyvä isä'. Lapsilla on usein vähän erilainen mielipide.

Liikut ihme piireissä, jos useammankin tuollaisen tapauksen tunnet. Minä en tunne ainoatakaan. Nosta kaveripiiriedi tasoa.

Suljetussa yhteisössä on tiukemmat säännöt ja ryhmäkuri. Ei uskalleta puuttua ongelmiin, muuten voi joutua eristetyksi ryhmästä.

Ja siirtyvät seuraaville sukupolville, koska niistä ei puhuta.