Lue keskustelun säännöt.
Nauttivatko ”elokuvaälyköt” aidosti oudoista leffoista?
10.08.2018 |
Minulla on pari tuttua, jotka katsovat elokuvia joista ei ikinä voisi tulla mainstreamia. Monet heidän suosikkielokuvistaan ovat eurooppalaisia tai aasialaisia. He kyllä tietävät paljon leffoista, mutta minua on alkanut ärsyttää heidän ylimielisyytensä. He ovat täysin vakuuttuneita, että heidän elokuvamakunsa on hienostuneempaa ja sivistyneempää kuin muiden ihmisten.
He ovat näkevinään jotain nerokasta monissa tuntemattomissa b-luokan väkivaltaelokuvissa, mutta lyttäävät kaikki valtavirta-Hollywood-elokuvat täysin. Perusteluina he saattavat poimia jostain Hollywood-leffasta yhden epäloogisen kohtauksen, minkä perusteella koko elokuva on sitten täysin kelvoton. Tuota mittaria he eivät kuitenkaan käytä arvioidessaan jotain 60-luvulla tehtyä japanilaista splatter-elokuvaa.
Halvan väkivaltaviihteen rinnalla he katsovat esim vanhoja Fellinin elokuvia tai joitain omituisia taideleffoja. En tiedä nauttivatko he aidosti niistä, vai onko tuo vain keino tuntea olevansa erityinen.
Kommentit (41)
Varmaan ne joo, jotka eivät elämöi harrastuksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kaltaiselle ihmiselle varmaan ne "taide-elokuvat" ovat tasoa Schindlerin lista, Kummisedät, Tarantinon elokuvat, Lars von Trierin elokuvat ja kaikki vähänkin ei niin kaupalliset kauhuelokuvat.
Ja tietenkin omasta mielestään kaikki "rahankiiltosilmissä"-tehdyt hollywood elokuvat ovat sitten niitä "oikeita" elokuva. :D Marvelin supersankari elokuvat, James Bondit ja muut Mission Impossiblet, joista pitäisi sitten kaikkien tykätä, tai on olevinaan kliseinen "elokuvälykkö". Toiset ihmiset kun osaavat keskittyä niihin elokuviin paremmin ja löytävät niistä sitä syvällisempää merkitystä jolloin siitä elokuvasta tulee kokonaisvaltaisempi kokemus, kuin kännipäissään sivusilmällä vilkuillusta pirates of the caribbeanista.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiselle ihmiselle varmaan ne "taide-elokuvat" ovat tasoa Schindlerin lista, Kummisedät, Tarantinon elokuvat, Lars von Trierin elokuvat ja kaikki vähänkin ei niin kaupalliset kauhuelokuvat.
Ja tietenkin omasta mielestään kaikki "rahankiiltosilmissä"-tehdyt hollywood elokuvat ovat sitten niitä "oikeita" elokuva. :D Marvelin supersankari elokuvat, James Bondit ja muut Mission Impossiblet, joista pitäisi sitten kaikkien tykätä, tai on olevinaan kliseinen "elokuvälykkö". Toiset ihmiset kun osaavat keskittyä niihin elokuviin paremmin ja löytävät niistä sitä syvällisempää merkitystä jolloin siitä elokuvasta tulee kokonaisvaltaisempi kokemus, kuin kännipäissään sivusilmällä vilkuillusta pirates of the caribbeanista.
Ihanan kliseinen ylimielinen parempi elokuvaihminen :D
Olen aina ihmetellyt samaa, kun kuuntelen väkivalta- ja kauhuelokuvia ihailevien kuvauksia "tasokkaista" elokuvista ja jatkuvia herjauksia suosituista elokuvista.
Ei, en pidä taiteena yhteen ommeltua ihmisketjua, vaan ohjaaja on mielestäni psyykkisesti sairas.
En tiennytkään olevani elokuvaälykkö tykätessäni juurikin noista 60-70 luvun aasialaisista B-luokan kauhuleffoista.
Ei se että tykkää jostain muusta kuin valtavirta tee kenestäkään älykköä (vaikka jotkut varmaan niin itsestään kuvittelevatkin) vaan ihmisen joka vain tykkää jostain muusta. Minusta "omituisissa" leffoissa on enemmän persoonaa ja mielenkiintoisia asioita niin aiheilta kuin toteutustavoiltaan, hollywood-leffat on tehty miellyttämään liian suurta massaa ja jäävät usein vähän laimean ja pinnallisen tuntuisiksi. Siis noin yleistäen, tietenkin on olemassa myös aivan mahtavia hollywood-leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menin opiskelemaan teatteritiedettä, se 19-vuotiaan maailma ja kaverit olivat näitä, tapasimme myös elokuva-arkistossa. Ja varmaan raskaamman sarjan "outoja" kuin edellä mainitut. Kaikkeen, eri tyylilajeihin tottuu, minäkin totuin.
Nyt olen loiventanut makuani, katson hyviä viihdeleffoja mielelläni.
Tulipahan tutuksi sellainen maku, ja ne ihmiset.
Fellinin elokuvat ovat kyllä hienoja ja varsin viihdyttäviä, joten ei paras mahdollinen esimerkki. Fellini on sitä paitsi Italiassa ihan valtavirtaa.
Kun katsoo paljon elokuvia, niin kaavamaisuuteen kyllästyy. ;onet valtavirran elokuvat perustuvat juuri siihen, että on helposti lähestyttäviä tuttuja kertomuksia, nopeaa toimintaa, monii vetoavaa huumoria jne. Sellainen myy mahdollisimman paljon. Tällöin voi alkaa arvostaa omaperäisempiä elokuvia ja erilaisia lähestymistapoja elokuvaan ja kyllä, oikeasti nauttia siitä että löyää jotain uutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fellinin elokuvat ovat kyllä hienoja ja varsin viihdyttäviä, joten ei paras mahdollinen esimerkki. Fellini on sitä paitsi Italiassa ihan valtavirtaa.
Kun katsoo paljon elokuvia, niin kaavamaisuuteen kyllästyy. ;onet valtavirran elokuvat perustuvat juuri siihen, että on helposti lähestyttäviä tuttuja kertomuksia, nopeaa toimintaa, monii vetoavaa huumoria jne. Sellainen myy mahdollisimman paljon. Tällöin voi alkaa arvostaa omaperäisempiä elokuvia ja erilaisia lähestymistapoja elokuvaan ja kyllä, oikeasti nauttia siitä että löyää jotain uutta
Näin se menee. Ne erikoisemmat elokuvat ovat mielenkiintoisempia kaikin puolin, eräänlainen esteettinen seikkailu ja jännittävä aiemmin tallaamaton polku läpi erämaiden ja viidakoiden, kun taas mainstream-elokuvat ovat kuin kaikkien tallaama asfaltoitu, leveä ja tylsä polku keskellä betonilähiötä (tosin on niissäkin poikkeuksia).
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiselle ihmiselle varmaan ne "taide-elokuvat" ovat tasoa Schindlerin lista, Kummisedät, Tarantinon elokuvat, Lars von Trierin elokuvat ja kaikki vähänkin ei niin kaupalliset kauhuelokuvat.
Ja tietenkin omasta mielestään kaikki "rahankiiltosilmissä"-tehdyt hollywood elokuvat ovat sitten niitä "oikeita" elokuva. :D Marvelin supersankari elokuvat, James Bondit ja muut Mission Impossiblet, joista pitäisi sitten kaikkien tykätä, tai on olevinaan kliseinen "elokuvälykkö". Toiset ihmiset kun osaavat keskittyä niihin elokuviin paremmin ja löytävät niistä sitä syvällisempää merkitystä jolloin siitä elokuvasta tulee kokonaisvaltaisempi kokemus, kuin kännipäissään sivusilmällä vilkuillusta pirates of the caribbeanista.
Juuri sinun kaltaisia tyyppejä tarkoitan :)
Taide-elokuvilla taas tarkoitan esim Jorodowskyn Holy Mountain. Ja miksei niistä suoersankarileffoista tykätä menettämöttä uskottavuuttaan? Itse katselen niitäkin ihan mielelläni, vaikka jotkut suosikkielokuvistani kelpaavat jopa näille hifistelijöille.
Luulen vain että niitä erikoisia elokuvia katsellaan, ainakin osittain, muista syistä kuin vain siksi että ne olisivat hyviä tai viihdyttäviä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenään erilaisia elokuvia ei saisi laittaa paremmuusjärjestykseen! Hollywood-elokuvan lajityyppiin kuuluu se, että katsojan ei esim tarvitse tietää mitään taustafaktoja yms aiheelle vaan elokuva on helposti ymmärrettävissä kenelle tahansa. Se ei siis ole tälle elokuvatyypille miinus vaan plussa - se on omassa kategoriassaan onnistunutta, kun se on helppoa katsottavaa.
Tilanne on siis sama kuin kysyisi, että luetko ennemmin Dostojevskiä vai Kingiä. Eri lajityyppi, kokonaan. Eivät kilpaile samassa kategoriassa. Ja on täysin makuasia, kummasta pitää enemmän - ihan turha siis lähteä itseä älykkönä korottamaan, jos tykkää eristä kuin toinen.
Mulle itselle menee kaikki, paitsi romanttiset komediat ja pukudraamat. Mindfuck on kivaa, mutta niin ihan puhdas viihdekin. Ja mä myös luen noita molempia em kirjailijoita.
Minä taas en ymmärrä, miten joku jaksaa lapsuusiän jälkeen enää katsoa Hollywood-elokuvia. Niistähän tietää ekan viiden minuutin jälkeen mitä loppuosassa tapahtuu! AINA sama kaava. Ketä jaksaa kiinnostaa, ettekö huomaa että ne toistavat itseään aina samanlaisina?
Ps. En katso mitään väkivaltaelokuvia, enkä ymmärrä niidenkään katsojia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota samaa valitusta kuulee, jos tykkää vähänkään erikoisemmista leffoista, kirjoista tai musiikista. Luuletko sä olevas jotenkin parempi tai pitääks yrittää hienostella, näitä on kuultu. Ja että oikeesti kaikki tykkää Lady Gagasta tai jostain Robbie Williamsista, yrität vaan esittää ettet tykkää että oisit erikoinen. Minkä sille voi, että mun aivot tykkää että niillä on jotain ihmeteltävää ja ajateltavaa, eikä työnnetä helppoa valmiiksi naurettua ja ennalta-arvattavaa viihdettä sisään.
Minä taas olen aina miettinyt, nauttiiko joku oikeasti Hollywood-elokuvista. Siis höpöhöpöromanssihömpästä, ö-luokan komedioista tai tyhjänpäiväisistä takaanajo- ja autonräjäytysleffoista. Enpä usko että nauttii, vaan niitä käydään lammaslaumana katsomassa vain siksi, kun muutkin käy.
Kumpi nyt sitten on hienompaa, olla ylimielinen älykkö vai vajaaälyinen lammas? Kukin valitkoon rauhassa oman porukkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskenään erilaisia elokuvia ei saisi laittaa paremmuusjärjestykseen! Hollywood-elokuvan lajityyppiin kuuluu se, että katsojan ei esim tarvitse tietää mitään taustafaktoja yms aiheelle vaan elokuva on helposti ymmärrettävissä kenelle tahansa. Se ei siis ole tälle elokuvatyypille miinus vaan plussa - se on omassa kategoriassaan onnistunutta, kun se on helppoa katsottavaa.
Tilanne on siis sama kuin kysyisi, että luetko ennemmin Dostojevskiä vai Kingiä. Eri lajityyppi, kokonaan. Eivät kilpaile samassa kategoriassa. Ja on täysin makuasia, kummasta pitää enemmän - ihan turha siis lähteä itseä älykkönä korottamaan, jos tykkää eristä kuin toinen.
Mulle itselle menee kaikki, paitsi romanttiset komediat ja pukudraamat. Mindfuck on kivaa, mutta niin ihan puhdas viihdekin. Ja mä myös luen noita molempia em kirjailijoita.
Näin itsekin asian näen. En siis halua lytätä niitä erikoisia elokuvia, sillä joskus itsekin pidän niistä. En vain millään usko että nämä ns hifistelijät aidosti ymmärtävät näkemäänsä yhtään sen paremmin kuin muutkaan. En esim usko että Avaruusseikkailun Nietzsche-viittaukset avautuisivat heille tuosta vain ilman että olisivat kuulleet sen sisältävän semmoisia. Ja kaikkein vähiten uskon että osaisivat edes arvioida niitten viitausten arvoa. Nämä samat tyypit kuitenkin estoitta kehuvat elokuvaa mestariteokseksi. Ehkä se on sitä, mutta kuinka vilpittömiä näiden elitistien arviot ovat?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen aina miettinyt, nauttiiko joku oikeasti Hollywood-elokuvista. Siis höpöhöpöromanssihömpästä, ö-luokan komedioista tai tyhjänpäiväisistä takaanajo- ja autonräjäytysleffoista. Enpä usko että nauttii, vaan niitä käydään lammaslaumana katsomassa vain siksi, kun muutkin käy.
Kumpi nyt sitten on hienompaa, olla ylimielinen älykkö vai vajaaälyinen lammas? Kukin valitkoon rauhassa oman porukkansa.
Kirjoitustaitosi perusteella et ole älyllisesti noitten hollywood-leffojen yläpuolella, joten voit rauhassa nauttia niistä salaa.
Ja mitä väliä vaikka tietäisi miten leffa loppuu? Kyllä puupääkin tajuaa että 99% sankareista selviää ja pahikset kuolevat, mutta siinä välissä voi kokea vaikka hienoja audiovisuaalisia elämyksiä joihin on upotettu rahaa niin perhanasti. Laskeehan tuommoinen laskelmoitu elokuvanteko leffan taiteellista arvoa, mutta voi sitä silti nauttia niistä monellakin tasolla.
Ap
Tässä hienopieru sofistikoitunut elokuvaharrastaja. Katson kaikki klassikkoleffat ihan kulttuurin tuntemisen ja sivistyksen vuoksi. Mutta eniten pidän juuri mainituista ”kummallisista” elokuvista. Parhaita ever leffoja ovat esim:
-Loisto (traumatisoitunut pianisti)
-Kadonneiden lasten kaupungi (todella weirdoa)
- Delicatessen
- Tim Burtonin elokuvista jotkut
- mahtavat sotaelokuvat ja esim kwaijoen silta
Mitään hollywoodpaskaa en katso ollenkaan, joskus sivusta lasten katsomia leffoja seurailen.
Ylimielinen en ole mutta sen sanon että selkeesti elokuva on muutakin kun se mitä silmät näkee. Hollywoodpaska turruttaa, paasivoi ja flegmatisoi, lisäksi vaikuttaa siten että katsoja tulee ”riippuvaiseksi” ja hsluaa lisää aisteja turruttava väkivsltasontaa,
Sen sijaan älykäs elokuva kiihdyttää aivotoimintaa pitkään. Saa miettimään, pohtimaan, muodostsmasn hypoteeseja ja synteesejä, ehkä muuttamaan maailmankuvaa.
Tässäpä ero elokuvien välillä.
Leffamakukeskusteluissa kyllä rupeaa helpostii mopo keulimaan, kun mietitään mitä "ne toiset" "oikeesti" ajattelee.
Tuo aikaisempi kommentti on aika kuvaava: "En vain millään usko että nämä ns hifistelijät aidosti ymmärtävät näkemäänsä yhtään sen paremmin kuin muutkaan. En esim usko että Avaruusseikkailun Nietzsche-viittaukset avautuisivat heille tuosta vain ilman että olisivat kuulleet sen sisältävän semmoisia."
Aika katkeraa tekstiä, varsinkin kun esim. just Avaruusseikkailua voi ihan hyvin pitää mestariteoksena ihan audiovisuaalisena tunnelmapläjäyksenäkin. (Oon kyllä myös sen verran sivistymätön, etten edes tiennyt siinä olevan mitään erityisen Nietzscheä, paitsi alun musiikkiteoksen nimessä, ja ehkä siihen voi jonkun yli-ihmisteeman myös vetää.)
Mitä enemmän enemmän erilaisia elokuvia katsoo, sitä enemmän maku tuppaa muuntautumaan. Varmasti löytyy myös äskettäin elokuvaharrastuksen alottaneita, jotka ovat rasittavan innostuneita taide-elokuvista, oli ne sitten hyviä tai huonoja - mutta sanoisin kyllä, että ne tyypit on vähemmistössä.
Se on tuo yksi ihmistyyppi, sama ilmiö kun lytätään fazerin sininen ja juhlamokka ihan vain sen vuoksi, että massat suosii niitä.
En itse katso juurikaan elokuvia, mutta aivan hyvin voin ymmärtää, että paljon elokuvia katsova ihminen on huomattavasti enemmän kiinnostunut ei pelkästään tarinasta/käsikirjoituksista vaan myös kuvauksellisista ja muista taiteellisista ansioista. Näin mututuntumalla voisin esimerkiksi kuvitella, että näissä "b-luokan" leffoissa on esimerkiksi kiinnostavia leikkauksia, pidempiä ottoja ja yleisesti kokeellisempia juttuja. Jos mietitään jotain valtavirran toimintapläjäyksiä niin ihan silkkaa roskaahan ne ovat tänä päivänä, cgi-höttöä adhd-leikkauksella.
Tuota olen miettinyt. Olevinaan taiteellista mutta ihan hemmetin tylsää. Varmaan eivät pysy hereillä katsoessaan. Minä en pysyisi.