Kälyn lapsen seurassa ei saa puhua "vaikeita" sanoja

Tää on toivottavadti provo vai voiko noin pönttöjä ihmisiä ollakaan kuin kälysi?

Kälysi on kyllä ihan hukassa.

Miten lapsen puhe pääsee normaalisti kehittymään jos pitää lässyttää..

No, tyhmillä on tyhmiä kakaroita. Ja sellaisina pysyvät.

Vierailija kirjoitti:

Tää on toivottavadti provo vai voiko noin pönttöjä ihmisiä ollakaan kuin kälysi?

Ikävää, että tätäkin epäillään provoksi. Toki vielä ikävämpää, ettei ole. :/

Tuntuu, että käly on kehittänyt tästä lapsen puheen kehityksen lievästä hitaudesta nyt jonkun mörön itselleen ja ajattelee ehkä, että lasta ei saisi hämmentää enää uusilla sanoilla. Mutta eihän puheen kehitys niin kaiketi toimi, että uudet opitut asiat veisivät "tilaa" vanhoilta? Käsittääkseni pikemminkin jatkuva oppiminen ja uteliaisuus vauhdittaa kokonaisvaltaisesti taidon kehitystä. Vai? Kun itsellä ei tosiaan käytännön kokemusta ole, mutta kun on viime aikoina alkanut mietityttää ja vähän huolettaakin tuo tilanne.

Ap

Siis jos lapsi on kotihoidossa. Sanavarasto jota käytetään on suppea ei lueta kirjoja ym.

Niin eihän se sanavarasto voi kehittyä normaalisti.

Eli itse olisin ihan eri linjoilla kuin kälydi. Puhuisin paljon sanoittaidin k s iken tekemisen, lukisin, loruttelisin laulaisin jne...

Vierailija kirjoitti:

No, tyhmillä on tyhmiä kakaroita. Ja sellaisina pysyvät.

Minä kyllä ajattelen hänestä, että on kenties stressaantunut ja epävarma vanhempi ja ennemminkin hukassa tämän asian suhteen kuin tyhmä. Enkä pidä myöskään tuosta asenteesta, että lapsi olisi nyt jotenkin lopullisesti tuomittu "tyhmyyteen", mutta jotenkin kai pitäisi yrittää auttaa? En vain tiedä kuinka. Ja siis mieskin tästä on ollut jo tovin kummissaan/huolissaan. Luulisi, että neuvolassa olisi käyty lapsen kehitystä ja keinoja sen tukemiseen läpi? Eikö näin ole?

Ap

Lapsen sanavarasto ja kielitaito kehittyy sitä monipuolisemmaksi, mitä monipuolisempaa kieltä lapsi kuulee (ja jatkossa lukee). Oma lapseni (jo 14) on ollut vähän laiska lukija ja sen valitettavasti välillä huomaa sanavarastosta vaikka muuten fiksu lapsi onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tyhmillä on tyhmiä kakaroita. Ja sellaisina pysyvät.

Minä kyllä ajattelen hänestä, että on kenties stressaantunut ja epävarma vanhempi ja ennemminkin hukassa tämän asian suhteen kuin tyhmä. Enkä pidä myöskään tuosta asenteesta, että lapsi olisi nyt jotenkin lopullisesti tuomittu "tyhmyyteen", mutta jotenkin kai pitäisi yrittää auttaa? En vain tiedä kuinka. Ja siis mieskin tästä on ollut jo tovin kummissaan/huolissaan. Luulisi, että neuvolassa olisi käyty lapsen kehitystä ja keinoja sen tukemiseen läpi? Eikö näin ole?

Ap

Hienoa, että suhtaudut noin ymmärtäväisesti ystävääsi. Tosiasia vain on, että ei joudu tuollaiseen epävarmaan tilanteeseen, jos ei ole vähän "tyhmä".

Silloin ottaa selvää lapsen viivästyneestä puheenkehityksestä, sen tukikeinoista jne. ymmärtää jotakin aivotoiminnasta, kysyy neuvolasta.

Eikä nyt ainakaan supista lapselle puhuttavien sanojen ja käsitteiden määrää. Tämä on ilkeää, mutta faktaa.

Ei kälysi kannattaisi huolehtia kolmivuotiaan puhumisesta, jos puhetta kuitenkin tulee. Oma poikani ei sanonut sanaakaan ennen kuin 26 kuukauden iässä, nyt on lähes viisi, ja huomattavasti ikätasoa edellä puheessa. Pitää vain jutella paljon ja monipuolisesti, kuten edellä on sanottukin. Just selitin pojalla ja 2-vuotiaalle pikkusisarukselleen mitä eroa on sanoilla maaginen ja maaninen. Ei sivistyssanatkaan ole lapsilta pannassa, siinähän oppivat, eikä kaikkea ole pakko heti ymmärtää.

Se tunne kun tässä yhteydessä ei muista mikä sukulainen tämä käly nyt taas olikaan, heh.

Käytä vain vaikeita sanoja. Anna mahdollisuus oppia.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos lapsi on kotihoidossa. Sanavarasto jota käytetään on suppea ei lueta kirjoja ym.

Niin eihän se sanavarasto voi kehittyä normaalisti.

Eli itse olisin ihan eri linjoilla kuin kälydi. Puhuisin paljon sanoittaidin k s iken tekemisen, lukisin, loruttelisin laulaisin jne...

Lapsenlapsi meni päiväkotiin 1v iässä. Siellä lapsille luetaan, lauletaan jne. Lapsenlapsi oli 3v eikä osannut muodostaa lauseita, käytännössä puhetta ei ollut muin muutama sana. Ei siitä kukaan huolestunut.

Sitten päiväkoti meni kesäksi kiinni, lapsi oli 2 vko lomasta minun kanssani ja kas - yllättäen alkoi tulla sanoja, lauseita, puhetta ja pulinaa. Ei minun ansiostani vaan siksi, että kerrankin jollain aikuisella oli aikaa vain tälle lapselle ja koska juuri silloin sattui olemaan lapsen kehityksen kannalta oivallinen hetki.

Vierailija kirjoitti:

Ei kälysi kannattaisi huolehtia kolmivuotiaan puhumisesta, jos puhetta kuitenkin tulee. Oma poikani ei sanonut sanaakaan ennen kuin 26 kuukauden iässä, nyt on lähes viisi, ja huomattavasti ikätasoa edellä puheessa. Pitää vain jutella paljon ja monipuolisesti, kuten edellä on sanottukin. Just selitin pojalla ja 2-vuotiaalle pikkusisarukselleen mitä eroa on sanoilla maaginen ja maaninen. Ei sivistyssanatkaan ole lapsilta pannassa, siinähän oppivat, eikä kaikkea ole pakko heti ymmärtää.

Näinpä. Minunkin pikkuveljeni alkoi puhua myöhään ja silloin sitten tulikin jo todella hyvää puhetta. Sitä ennen oli enimmäkseen hiljaa. Tuntui vain arastelevan sitä silloin, kun ei kunnolla vielä osannut.

Ollaan miehen kanssa tuumittu, että tuo asia olisi hyvä ottaa puheeksi tämän kälyn kanssa. Mies on lapsen kummi, ja ollaan läheisiä, asutaan samassa kaupungissa ja nähdään suht usein. Eli neuvo ei tulisi ihan ulkopuolelta. Mutta miten? Voin kuvitella, että se on arka paikka, jos etenkin itse lapsettomana arvostelee toisen vanhemmuutta. Vai voiko tuo lopulta oikeasti haitata niin paljon kehitystä, että kannattaa ottaa riidan riski ja puuttua? Tässä nyt tarvitsen neuvoja teiltä, joilla kokemusta lapsista on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos lapsi on kotihoidossa. Sanavarasto jota käytetään on suppea ei lueta kirjoja ym.

Niin eihän se sanavarasto voi kehittyä normaalisti.

Eli itse olisin ihan eri linjoilla kuin kälydi. Puhuisin paljon sanoittaidin k s iken tekemisen, lukisin, loruttelisin laulaisin jne...

Lapsenlapsi meni päiväkotiin 1v iässä. Siellä lapsille luetaan, lauletaan jne. Lapsenlapsi oli 3v eikä osannut muodostaa lauseita, käytännössä puhetta ei ollut muin muutama sana. Ei siitä kukaan huolestunut.

Sitten päiväkoti meni kesäksi kiinni, lapsi oli 2 vko lomasta minun kanssani ja kas - yllättäen alkoi tulla sanoja, lauseita, puhetta ja pulinaa. Ei minun ansiostani vaan siksi, että kerrankin jollain aikuisella oli aikaa vain tälle lapselle ja koska juuri silloin sattui olemaan lapsen kehityksen kannalta oivallinen hetki.

Voi miten ihanaa teille molemmille! Hän keräsi varastoon kieliainesta ja kun oli rauhallinen aika, se purkautui puheena ulos. Meillä oli samantyyppinen tilanne. Minäkin olen mummo. Nautitaan näistä pienistä ja puhutaan ja kohdataan heidät rauhassa. Minäkin puhun kaikkea, myös sivistyssanoja ja selitän niitä.

Nyt pitäis tietää onko kyseessä hidastunut puheen kehitys vai ymmärtämisen vaikeus?

Jos lapsen ymmärryksessä ei ole mitään vikaa voi ihan huoletta puhua normaalisti. lapsi ymmärtää kyllä vaikkei kaikkia sanoja osaa tuottakaan.

Ärähtely ei ainakaan lapsen oppimista edistä, siis jos lapsen ja tädin jutteluhetkeen puututaan noin. Pikku hiljaa voi varmaan kivalla tavalla vaikeampia sanoja selittää, mielestäni voit puhua niinkuin luontevaa on jos on lapsen kanssa kivat välit.

Onko lapsi motorisesti ikätasolla?

Kannattaa opettaa synonyymeja ja paljon erilaisia sanoja. Muuten käy niin että yli 20-vuotiaana lapsi ei ymmärrä mitä tarkoittaa hilla, suomuurain ja valokki... Näin kävi parille luokkatoverille lukion jälkeen. Oppivatpahan hekin amiksessa jotain, vaikka itkivätkin joutuneensa amikseen. Ristikot ovat hyvä harrastus!

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa tuumittu, että tuo asia olisi hyvä ottaa puheeksi tämän kälyn kanssa. Mies on lapsen kummi, ja ollaan läheisiä, asutaan samassa kaupungissa ja nähdään suht usein. Eli neuvo ei tulisi ihan ulkopuolelta. Mutta miten? Voin kuvitella, että se on arka paikka, jos etenkin itse lapsettomana arvostelee toisen vanhemmuutta. Vai voiko tuo lopulta oikeasti haitata niin paljon kehitystä, että kannattaa ottaa riidan riski ja puuttua? Tässä nyt tarvitsen neuvoja teiltä, joilla kokemusta lapsista on.

Ap

Sano, että olet huomannut kälysi huolestuneisuuden ja olet ottanut ko. asiasta selvää. Kysy sitten, haluaako kälysi kuulla vai ei. Vai olisiko helpompi, että miehesi puhuu ensin veljensä kanssa?

Oma lapsi on yleensä arka paikka, joten vanhemmat eivät halua kasvatustapoihin puututtavan. Viivästynyttä puheen kehitystä löytyy yleensä samasta suvusta edellisistä sukupolvista.

Et voi tietää, jos käly on puhunut oman äitinsä kanssa ja äiti kertonut, että on itse oppinut myöhään puhumaan tai kälysi. Ja jos heilläkään ei ole ollut ymmärrystä hoitaa asiaa, kälysi voi tuntea myös syyllisyyttä, että "virhe" on hänen perimässään.

Neuvoksi ap:lle.

Käske kälysi lukea puheenkehityksestä. Siinä on ensimmäinen vaihe puheen kuuntelu. Puhetta pitää olla paljon ja eritasoista, suurin osa saa mennä yli hilseen reilusti, mutta silti se kehittää aina kielitajua. Sanavaraston kapeuttaminen ei ole hyväksi edes kehitysvammaisille saati normaalisti kehittyville lapsille. Apuviittomat ja kuvakortit ovat tietysti suppeita. Mutta nyt mahdollisimman paljon ja rikasta suomen kieltä, puhuttuna, kuunneltuna kirjoista ja lasten kaseteista tms. Juttelua aina kun tehdään jotain. Sanallistetaan päivää. ( Huomenta kullanmuru? Nukuitko makeasti? Minkälaista unta näit? Äiti kiipesi unessa pilvenpiirtäjälle ja tupsahti pehmeälle sammalmättäälle maahan hurjaa vauhtia. Otetaanpa pilkullinen muumiyöpaita pois ja kiirehditään vessaan aamupesulle. Jokohan ruokahalusi on herännyt? Katsopa tänne, täällä on kaurahiutaleita oranssissa laatikossa, ojennatko minulle kiiltävän kattilan? Jne.) Koko päivä puhutaan mitä tehdään. Ei haittaa vaikka lapsi ei vastaa, hän imee koko ajan kielitietoutta itseensä.

Sitten vielä paljon naurua ja huumoria ja pelleilyä, kielenharjoittelun pitää olla mukavaa, eikä ahdistavaa. Näytelkää, keksikää itse lauluja, puhukaa eläinten äänillä  ja eläinten kielellä. Valitkaa kirjan sivuilta ihanin/kamalin/ nälkäisin olento ja valittakaa sen äänellä jne. Kutittakaa, leikkikää, hölmöilkää!

Tv äidinkielen ja alkuopetuksen opettaja, eläkkeellä neljän mummona

Onko lasta tutkittu, vai onko äiti vain tehnyt oman diagnoosin? Kuvauksestasi päätellen mieleeni tuli, että lapsella saattaisi olla selektiivinen mutismi eli lapsi puhuu heikohkosti ja vain valitsemilleen ihmisille. Tuntuu omituiselta, että äidin mielestä ihan tavallisia sanoja ei saisi lapsen kuullen käyttää. Eikö hänellä ole tullut mieleen, että lapset ymmärtävät paljon enemmän sanastoa kuin itse käyttävät. Älytöntä on myös suosia vauvakieltä. Eihän sitä enää puhuta yleensä edes vauvoillekaan.