14-vuotiaan tytön yksinäisyys
Hei, 14-vuotias tyttöni on yksinäinen. Koulussa on kavereita ja hänellä on hyvä harrastus. Iltaisin ja viikonloppuisin ei ole ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Asumme pienessä kylässä, jossa on vaikea löytää samantyyppisiä ystäviä. Tyttöni on myös vähän arka. Hänellä oli erittäin hyvä ystävä, joka keväällä muutti pois. Olen huolissani lapsestani ja toivoisin vinkkejä miten voisin häntä auttaa.
Kommentit (23)
on jo 14-vuotias, eli jokatapauksessa on aika aikuistua on pian
usei 15v - 18v aikuistumiseen liittyy jossain vaiheessa yksinäisyyttä, koska kaverit alkaa seurustella
tyttösi voi myös kestää yksin oloa, yksinäisyys ei ole mikään sairaus
tai alkaa seurustelemaan
ja yritä löytää hänelle kesätyö
Eikö vois silti tavata ystävää joka muutti? Vai onko matka todellakin esteenä?
Voisit kannustaa tapaamaan harrastuskavereita muuten vapaa-ajalla.
Toisaalta, jos on harrastuksia, voi olla että myös nauttii yksinolosta.
Lukiossa ja amiksessa jo tulee liuta uusia kavereita, joten muutos on edessä, vaikkei nyt onnistuisikaan.
Keskustele tyttäresi kanssa asiasta.
Kärsiikö lapsesi tästä "yksinäisyydestä" vai onko se vain sinun huolesi. Oma teini-ikäinen poika viettää vapaa-aikansa nettikavereiden kanssa netissä, eikä koe oloaan yksinäiseksi, vaan näin on hyvin. Sinun tyttärelläsi on kuitenkin kaverit koulussa ja harrastus.
Osta tytölle lankapuhelin ja sano että ruoeaa pitämään palvelulinjaa. Ei ole enää yksinäistä kun miehet soittelevat.
Itsekin haluaisin asua maalla näin aikuisena, mutta on itsekästä asua maaseudulla jos on perheellinen. Noista maaseudun lapsista tulee niitä koulusurmaajia ja moniongelmaisia. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa seuraa.
Älkää viekö lapseltanne nuoruutta joka jokaisen nuoren kuuluu elää. Kyllä te sitten eläkkeellä ehditte elää siellä maalla.
Voi olla, että ongelma on enemmän minun. Silti huolestuttaa. Olen jutellut hänen kanssaan,, mutta lapseni ei helposti avaudu asioistaan. Ystävä muutti 600 km päähän.
ap
Oikeasti olen miettinyt kaupunkiin muuttoa, mutta työn saanti voi olla esteenä..
ap
Kannattaa toimia pian. Itse aloin tuossa iässä erakoitumaan muista ihmisistä ja nyt kolmekymppisenä kavereita ei ole ollenkaan. Ei ole ollut koko aikuisikänä. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmin ollut yksin, ystävien saaminen on vaikeampaa. Puhun kokemuksesta. En toivoisi tällaista elämää kenellekkään.
Minulla on 14-vuotias tytär, jolla on kavereita koulussa ja harrastuksissa, mutta vapaa-aikana hän viettää aikaa omassa huoneessaan puhelimellaan. Lähistöllä asuva luokkakaveri on äitinsä kertoman mukaan ihan samanlainen. Nämä tytöt ovat siis periaatteessa ihan hyviä ystäviä, mutta viihtyvät kuitenkin yksinään. Muut luokan tytöt asuvat kauempana ja heidän kanssaan tapaaminen vaatii kuljetusta.
Minä olin tuon ikäisenä myös melko yksinäinen ja arka vaikka asuinkin suht isossa kaupungissa. Sitten kun lähdin opiskelemaan "löysin pikkuhiljaa itseni" ja muutuin rohkeammaksi, samalla myös kaverit lisääntyivät todella paljon. Silti niitä hyviä ystäviä ei ole kuin ihan muutama. Jotenkin en koskaan ole osannut muodostaa syviä ihmiskontakteja ja luulen, että se johtuu tuosta lapsuuden/nuoruuden yksinisyydestä...
Tiettyyn rajaan asti on hyvä oppia sietämään yksinäisyttä ja nauttimaan yksinolosta. Siitä on tulevaisuudessa enemmän hyötyä kuin jostain kartsalla ravaamisesta 14-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti olen miettinyt kaupunkiin muuttoa, mutta työn saanti voi olla esteenä..
ap
Parin vuoden päästä alkaa lukio tai amis. Jos niistä löytyisi samanhenkisiä kavereita. Tai rippileiriltä ja sen jälkeen isostoiminnasta.
Minä ainakin viihdyin koulun jälkeen ja viikonloppuisin mieluummin yksin, omia juttuja tehden. Se ei tee kenestäkään yksinäistä erakkoa joka on vaarassa "syrjäytyä".
Miksi kavereiden kans pitäisi olla koko ajan?
Tuonikäisten sosiaalinen elämä on muuttunut omista ajoistamme. Ei minunkaan 14 v tapaa kavereita vapaa-ajalla juuri koskaan. Somessa kyllä kommunikoivat. Koko kesän aikana on tavannut parhaan kaverinsa vain yhden kerran livenä.
Vierailija kirjoitti:
Osta tytölle lankapuhelin ja sano että ruoeaa pitämään palvelulinjaa. Ei ole enää yksinäistä kun miehet soittelevat.
Ja myös matkakassa karttuu tuossa touhussa mukavasti.
Voisiko tytölle hankkia toisenkin harrastuksen, jos tätä yhtä on esimerkiksi vain kerran viikossa.
Voisiko tyttösi soittaa niille luokkakavereille vapaa-ajalla tai koulussa ehdottaa illaksi jotain yhteistä tekemistä.
Ja hyvä pointti on se, miten tyttö itse tähän suhtautuu, onko tämä hänelle ongelma vai ei.
Mulla myös on 14-vuotias, joka ihan kaipaa ja tarvitsee omaa aikaa niin, että ei voisi kuvitellakaan joka ilta olevansa aina kavereiden kanssa.
Kun vertaan tätä päivää omaan nuoruuteeni, musta tuntuu, että nuorilla on enemmän harrastuksia ja perheillä on enemmän yhteisiä suunniteltuja ja aikataulutettuja menoja niin, että sellaista "ollaan vaan kotona" -aikaa on paljon vähemmän ja sitä kautta nuoretkin vähemmän vaan hengailee jossain kavereiden kanssa. Moni myös käyttää yläasteella jo aika paljon aikaa läksyihin, joten välttämättä pitkän koulupäivän ja läksyjen jälkeen ei enää kauheasti muuta jaksa.
Minulla on 13-v. tyttö ja olen huolissani, kun hänellä ei ole kavereita. Ei koulussa eikä vapaa-ajalla. Häntä itseään tämä ei kyllä tunnu häiritsevän, viihtyy hyvin yksin eikä ole ikinä sanonut, että kaipaisi seuraa. On kuitenkin siinä mielessä rohkea, että käy mielellään esim. Kesäleireillä yksin.
Miksi perheellisenä päätit asua pienessä kylässä? Mitä oikein ajattelit? Koulun alkaessa olisi ollut hyvä muuttaa sivistyksen pariin