Välillä toivon, ettei mies tulisi töistä kotiin

HOH, perus naisten oletus myös, että mies hoitaa duunin jälkeen vaan lasta ja nainen vetää vapaalle. Mun mielipide on, että nainen tekee kotona työpäivän lasten kanssa, isä tekee työpaikallaan. Sitten kun on molemmat kotona, niin se jäljellä oleva vapaa aika jaetaan niin, että vaikka joka toinepäivä toine pääsee johki (kunhan suurin piirtein). Itse olin semmosessa suhteessa, että minulle jäi emännän koira työ lapsi siivous ruoanlaitto (ammatiltani kokki, joten ruoanlaittokin jäi minulle)...olin 3 vuorotyössä. Vaikka oli aamuvuoro nousin 4.30 käyttämään koiran ennen töitä tulin töistä 14.30 käytin koiran, tein ruoan, siivosin jonka jälkeen hoidin lasta, olin aina se joka heräsi yöllä (paitsi yövuoroissa) yövuoroista kotiin tultuani oli 6.30 oli herättävä 11.00 laittamaan ruokaa (EI MUUTKAAN NUKU YÖVUORON JÄLKEEN!) Jaksoin vääntää tätä täyspäivästä elämää reilut 6vuotta, kunnes sitten nainen vielä kiittämättömästi halusi erota kun en tee tarpeeksi...ja samaan aikaan pitäisi olla enemmän kotona?!?! Eli meijän ratkasu oli niinkin helppo, että vuoroviikoilla vaa lastenhoito, sit on myös joka toine viikko "vapaata töiden ohella" niin kylllä homma pelittä..eikä tarvitse riidellä mistään, sovitaan asiat sovussa, ei elatusmaksuja (äiti saa kaikki tuet kylläkin) isommat hankinnat tehdään yhdessä puoliksi. DONE

Vierailija kirjoitti:

Ihan pimeetä porukkaa täällä.

Ap, tuo ei ole normaalia. Vaadi muutosta tai eroa, ennen kuin sekoat lopullisesti.

Homma ei todellakaan toimi niin, että mies tekee työpäivän ja sen jälkeen makaa sohvalla jalat pöydällä kun sinä siivoat. 4 lasta (!!!) ja kaikki kotityöt on aivan kohtuuton taakka yhdelle ihmiselle, vaikka toisella olisi miten rankka duuni. Miten ihmeessä olet ajautunut tuollaiseen tilanteeseen?

Tsemppiä!

Kiitos. En tiedä miten tähän on tultu. Koska tässä kävi näin. Varmaan silloin kun rupesin tekemään enemmän ja enemmän, kun odotin mieheltä hyväksyntää ja armoa. Sitä ei tipu.

Pyysin tänään käymään kaupassa ekaa kertaa vuosiin, kun on tosissaan niin kova yskä ja satutin ton jalan. Lähetin yksityiskohtaisen kauppalapun.. Jo pyyntö aiheutti hyvin kireän vastauksen. Kävi ja soitteli kaupasta kiukkuisia puheluita. Nyt purkaa kasseja kun kieltäydyin kunniasta ja keittiö ryskyy ja huutaa lapsille samalla. Mun ois pitänyt taas samaan aikaan imettää itkevä vauva ja purkaa kassit. Tälläistä tää on, päivästä toiseen.

Oon kuunnellut valitusta niin uskomattomista asioista, että olen lopulta vaan ruvennut parhaani mukaan myötäilemään ja koitan välttää moitteita.

No nyt tuli valittamaan pöydälle jääneistä latureista välissä... Tämmöstä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pimeetä porukkaa täällä.

Ap, tuo ei ole normaalia. Vaadi muutosta tai eroa, ennen kuin sekoat lopullisesti.

Homma ei todellakaan toimi niin, että mies tekee työpäivän ja sen jälkeen makaa sohvalla jalat pöydällä kun sinä siivoat. 4 lasta (!!!) ja kaikki kotityöt on aivan kohtuuton taakka yhdelle ihmiselle, vaikka toisella olisi miten rankka duuni. Miten ihmeessä olet ajautunut tuollaiseen tilanteeseen?

Tsemppiä!

Kiitos. En tiedä miten tähän on tultu. Koska tässä kävi näin. Varmaan silloin kun rupesin tekemään enemmän ja enemmän, kun odotin mieheltä hyväksyntää ja armoa. Sitä ei tipu.

Pyysin tänään käymään kaupassa ekaa kertaa vuosiin, kun on tosissaan niin kova yskä ja satutin ton jalan. Lähetin yksityiskohtaisen kauppalapun.. Jo pyyntö aiheutti hyvin kireän vastauksen. Kävi ja soitteli kaupasta kiukkuisia puheluita. Nyt purkaa kasseja kun kieltäydyin kunniasta ja keittiö ryskyy ja huutaa lapsille samalla. Mun ois pitänyt taas samaan aikaan imettää itkevä vauva ja purkaa kassit. Tälläistä tää on, päivästä toiseen.

Oon kuunnellut valitusta niin uskomattomista asioista, että olen lopulta vaan ruvennut parhaani mukaan myötäilemään ja koitan välttää moitteita.

No nyt tuli valittamaan pöydälle jääneistä latureista välissä... Tämmöstä!!

Lähde. Nyt lopetat kynnysmattona olemisen, kertalaakista!

sekasikiö kirjoitti:

HOH, perus naisten oletus myös, että mies hoitaa duunin jälkeen vaan lasta ja nainen vetää vapaalle. Mun mielipide on, että nainen tekee kotona työpäivän lasten kanssa, isä tekee työpaikallaan. Sitten kun on molemmat kotona, niin se jäljellä oleva vapaa aika jaetaan niin, että vaikka joka toinepäivä toine pääsee johki (kunhan suurin piirtein). Itse olin semmosessa suhteessa, että minulle jäi emännän koira työ lapsi siivous ruoanlaitto (ammatiltani kokki, joten ruoanlaittokin jäi minulle)...olin 3 vuorotyössä. Vaikka oli aamuvuoro nousin 4.30 käyttämään koiran ennen töitä tulin töistä 14.30 käytin koiran, tein ruoan, siivosin jonka jälkeen hoidin lasta, olin aina se joka heräsi yöllä (paitsi yövuoroissa) yövuoroista kotiin tultuani oli 6.30 oli herättävä 11.00 laittamaan ruokaa (EI MUUTKAAN NUKU YÖVUORON JÄLKEEN!) Jaksoin vääntää tätä täyspäivästä elämää reilut 6vuotta, kunnes sitten nainen vielä kiittämättömästi halusi erota kun en tee tarpeeksi...ja samaan aikaan pitäisi olla enemmän kotona?!?! Eli meijän ratkasu oli niinkin helppo, että vuoroviikoilla vaa lastenhoito, sit on myös joka toine viikko "vapaata töiden ohella" niin kylllä homma pelittä..eikä tarvitse riidellä mistään, sovitaan asiat sovussa, ei elatusmaksuja (äiti saa kaikki tuet kylläkin) isommat hankinnat tehdään yhdessä puoliksi. DONE

No meillä mies tulee töistä, panee maate jos ei ole ruokaa, herää, syö, juo kahvit ja tekee jonkun yksittäisen homma, astianpesukone, pesukone tms. (minulle yksi sadoista hommista) ja lepäilee tai katsoo kännyä tai huutaa lapsille. Minä jatkan päivän töitäni, hoidan ruokia pois, laitan jo seuraavaa, jatkan pyykkejä, vien lapsia ulos, siivoilen ja järkkäilen, pesen perseitä yms yms..

Olin samassa tilanteessa. Sinun täytyy löytää oma päätöksesi. Itse pelkäsin kuin pieni orava miehen kotiintuloa, koska aina jokin oli pielessä. 

Yksi päivä läksin, silloin kun mies oli poissa. Se oli pelastukseni, ja siitä on nyt kymmenen vuotta. Muistan joka aamu että nyt ei tarvitse enää pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Olin samassa tilanteessa. Sinun täytyy löytää oma päätöksesi. Itse pelkäsin kuin pieni orava miehen kotiintuloa, koska aina jokin oli pielessä. 

Yksi päivä läksin, silloin kun mies oli poissa. Se oli pelastukseni, ja siitä on nyt kymmenen vuotta. Muistan joka aamu että nyt ei tarvitse enää pelätä.

Tämä ap! Omassa kodissa ei tarvi pelätä.

Oletko kertonut kenellekään läheisellesi tilanteesta? Ei tuo ole todellakaan normaalia! Ja Ap:n syyttäjille, Ap:n ainoa toive on saada olla rennosti omassa kodissaan ja leikkiä lasten kanssa. Ei kai kenenkään tarvitse olla kusi sukassa omassa kodissaan, että mitä nyt on unohtunut tehdä. Ja Ap:n mies keksii varmasti valittamista ihan kaikesta.

Itse olen ollut nyt 2v yksin lasten kanssa ja olen onnellinen. Vaikka ei meillä tuollaista tilannetta ollutkaan. Muuten vain välinpitämättömyyttä meitä kohtaan ja äkäisenä oli monesti. No nytpä saa olla rauhassa.

Taitaa olla aika yleinen ongelma; toinen ei kykene/halua ymmärtää tilannetta toisen näkökulmasta, minkä lisäksi parisuhteet yhä useammin ovat "minä ja hän" eikä "me".

Yksilöt yksilökeskeisyydessään kadottavat sitten itsensäkin, koska ensin kadottavat - syystä tai toisesta - yhteyden PUOLIsoonsa...

"You're perfect, yes, it's true

But without me, you're only you..."

--Faith No More, Midlife Crisis

Lapset hoitoon ja sinäkin menet töihin. Kuka pakottaa olemaan päivät kotona lastenhoitajana? Hanki duuni niin pääset katsomaan kuinka ihanaa onkaan päästä päiväksi pois kotoa.

Onko miehellä parempi palkka kuin sinulla? Mikset hanki duunia, josta saa paremman palkan kuin miehesi duunista? Silloinhan olisi perusteltua, että mies jäisi kotiin ja sinä olisit töissä.

Ero on kaikkein paras ratkaisu. Ei enää tarvitse katsella tyrannia. Ei sinua kukaan pakota olemaan huonossa liitossa.

Ei miehesi ole mitään laitonta tehnyt. Hänhän käy töissä ainoana ihmisenä perheestä ja elättää tuloillaan vaimonsa ja 4 lasta. Ei onnistu ihan joka jantterilta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Aika sairasta käytöstä mieheltäsi!

Tee oma kantasi asioista selväksi. Jos miehesi ei ole halukas muuttamaan käytöstään,

eroa. Huono ilmapiiri kotona vaikuttaa sekä sinuun, että lapsiinne kielteisesti.

Huomaa provoksi. Miten sulla on aikaa kirjoitella tänne palstalle. Mies muka purkaa keittiössä kauppakasseja ja raivoaa lapsille

voi, että tsemppiä sulle. oletko miettinyt eroa, jos olisi helpompaa ja lapset vuoroviikoin tai pelkästään sinä ja lapset. älkää enempää ainakaan lapsia tehkö tuohon tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Välillä toivon että se löytäisi jonkun toisen, tekisi vaan töitä tai menisi johonkin.

Hermo rupeaa aina kiristymään kun sen aika lähenee, että mies tulee kotiin.

Kaiken on oltava järjestyksessä, kaikki kotityöt tehty, lapsilla vaatteet, mielellään ruoka ja kahvi.

Meillä neljä lasta, enkä muista koska mulla olis viimeksi ollut vapaata. Vapaa päivää..

En edes kunnolla muista koska olen viimeksi istunut pidempään kuin sen, mitä imetän vauvaa tai syön.

Mun pitäis jaksaa jatkuvasti ja työtä riittää jatkuvasti, muuten mies heittää kirvelevän halveksintansa mun päälle. Alkaa tiuskinta ja ärhennys. Tietää että jos meinaan istua liian kauan, rupeaa ärtymään lapsille niin nousen ja keksin heille tekemistä.

Öisin nukun huonosti. Kurkku on jatkuvasti kuiva, olo puutunut ja masentunut.

Ällöttää siivous ja ruoan laitto.

Olen täysin kadottanut itseni. Onko mulla edes siihen oikeutta? Olenko piika omassa kodissani? Taas rupean laittamaan paikat kuntoon, ettei mikään ole hullusti kun mies tulee, muuten tulee muistutusta ja hänellä on oikeus olla ilkeä loppu päivän. Mulla on kauhea yskä ja nilkkani satutin, joten nilkutan.

Saisiko muut äidit levätä, vai onko tämä normaalia?

Kun joskus sais olla, lukea tai ei olis huono omatunto vessassa käymisestäkin..

Meillä sama vaimon suhteen, vaikka käyn itsekin töissä. Maksa miesten vuosituhantisesta sorrosta.

En mä nyt tajua tätä ap:ta..Jos ei  halua olla tuon  miehen kanssa ni hakee eroa eikä kitise täällä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset hoitoon ja sinäkin menet töihin. Kuka pakottaa olemaan päivät kotona lastenhoitajana? Hanki duuni niin pääset katsomaan kuinka ihanaa onkaan päästä päiväksi pois kotoa.

Onko miehellä parempi palkka kuin sinulla? Mikset hanki duunia, josta saa paremman palkan kuin miehesi duunista? Silloinhan olisi perusteltua, että mies jäisi kotiin ja sinä olisit töissä.

Ero on kaikkein paras ratkaisu. Ei enää tarvitse katsella tyrannia. Ei sinua kukaan pakota olemaan huonossa liitossa.

Ei miehesi ole mitään laitonta tehnyt. Hänhän käy töissä ainoana ihmisenä perheestä ja elättää tuloillaan vaimonsa ja 4 lasta. Ei onnistu ihan joka jantterilta Suomessa.

Mua ärsyttää niin saaaatanasti toi oletus, että mies on ainoa joka tuo rahaa perheeseen jos vaimo on vauvan kanssa kotona. Oletteko koskaan kuulleet äitiys- ja vanhempainpäivärahoista?

Esimerkiksi minä sain ensin jopa palkkaa, sitten äitiyspäivärää ja sitten vähän pienempää päivärahaa vanhempainvapaalla. Päiväraha oli kahden tonnin molemmin puolin. Saa olla aika helllvetillliset menot perheessä jos tuollainen raha olisi mitätön ja voisi sanoa, että mies joutui elättämään yksin koko perheen. Juu, mies käy töissä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisi perheen ainoa elättäjä.

Miehesi kuulostaa vastenmieliseltä despootilta.

En ymmärrä, miksi olet hänen kanssaan, kun elämäsi on noin kurjaa. Onko koskaan käynyt mielessä, että valitsit huonon miehen itsellesi? Vai onko kyseessä suvun valitsema mies ja ns. pakkoavioliitto?

Miksi teit lapsia tuollaisen tunteettoman hirviön kanssa ja vieläpä neljä kappaletta?

Kerroit imettäväsi vauvaa, eli nuorimmaisenne on vielä kovin pieni. Miksi tehdään lisää lapsia, kun kertomuksestasi välittyy selvästi se, että elämäsi on ollut noin surkeaa jo ptkään? Tuollainen perhehelvetti ei ole hyväksi teille kummallekaan vanhemmalle, saati sitten lapsillenne. Ota ero.