Miten saada liikunnallinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Eronneissa äideissä on paljon liikunnallisia ja kauniita ja mukavia energisiä naisia, mut ei voi mitään, kun ei tietenkään käytetty synnyttänyt ja imettänyt kelpaa.

No sinänsä kelpaisi kyllä.

Perheenisän rooliin en kylläkään lähde. Ja jos nainen on täysin kiinni kotiarjen pyörittämisessä, niin se asettaa kovasti esteitä.

Tarkoittaisi luultavasti vähän vanhempaa naista jonka lapset ovat jo lentäneet pesästä. Miksipä ei.

liikkujamies kirjoitti:

Olen liikunnallinen mutta ei-komea ja ei-menestynyt mies. Minusta kiinnostuvat vain pyöreät naiset jotka eivät harrasta liikkumista.

Tietämistäni liikunnallisista (ja siksi normaalipainoisista) naisista joka ikisellä on minua komeampi ja/tai menestyneempi kumppani, joka ei kuitenkaan aina ole liikunnallinen.

Hulluinta on että kaveripiirini koostuu lähinnä sen tyyppisistä naisista jotka kyllä sopisivat minulle harrastusten/luonteen osalta. Kiinnostus on aina jäänyt yksipuoliseksi.

Tinderissä ja nettideiteillä sama kuvio. Ylipainoiset kiinnostuvat, normaalipainoiset eivät. Vaikka olen vela, kävisin perheenisäksi. Naisille jotka eivät halua lapsia en sitten kelpaakaan - ilmeisesti tämäkin nostaa "rimaa", kun miestä ei tarvita.

Eli tasot puhuvat. Millä voisin nostaa omaani, muuten kuin alkamalla "uramieheksi"?

Minulla on tällainen liikunnallinen nainen. On vielä minua reilusti nuorempi. Ja meillä on lapsia.

Minä taas olen pullukka, en harrasta liikuntaa, mutta hyvä työ, oma auto ja omakotitalo.

Silloin kun olin työtön luuseri kukaan ei kiinnostunut minusta. Näin maailma toimii. Naiset eivät rakastu rahaan, mutta rakastavat rahantekijää.

M36

Vierailija kirjoitti:

Eronneissa äideissä on paljon liikunnallisia ja kauniita ja mukavia energisiä naisia, mut ei voi mitään, kun ei tietenkään käytetty synnyttänyt ja imettänyt kelpaa.

Palstan tietojen mukaan synnyttänyt nainen on äitimoodissa eikä enää tarvitse seksiä.

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Miksi pitäisi olla yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista? Eikö riitä että seksi on hyvää ja eläimellistä. Pian tulet huomaamaan että toivotkin enemmän omaa aikaa, että voisit käydä kavereiden kanssa kalassa tai jotain muuta vastaavaa.

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Kun tapasin mieheni, hän ei harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Ei tippaakaan. En koskaan kokenut, että meiltä olisi silti puuttunut yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista, koska oli lukemattomia muita asioita, jotka meitä yhdistivät. Nykyisin hän liikkuu jonkin verran kanssani, mutta ei se parisuhteemme kannalta ole ollenkaan olennaista yhdessä tekemistä. Paljon olennaisempaa on se, kuinka arki muuten sujuu sekä se, että tykkäämme lomilla tehdä samoja asioita (matkailu, retkeily, kirjojen lukeminen riippumatossa, puutarhan hoito ym.). Minusta ihmisen elämä on todella kapeaa, mikäli pelkkä liikunnallisuus on elämänkumppanin etsimisen kannalta ratkaisevin asia.

Kai sinulla muitakin kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia tai jopa suoranaisia intohimoja on?

Nr 2

Harrastukset ovat liikuntaan ja luontoon liittyviä. Terveysjutut ovat yksi intohimo, siis ruokavalio jne.

Ja on kaksi asiaa jotka eivät kiinnosta yhtään:

herkuttelu, siis ravintola ja muut.

mukavuusmatkustelu....eli rantalomat, hotellilomat ja kaupunkilomat.

Rajaa aika tehokkaasti pyöreämpiä naisia pois pelistä, vaikka tekisikin liikunnallisuuden suhteen kompromisseja.

Ja kysyn vielä että miksi niin pitää tehdä? Kun kerran liikunnallisia sinkkunaisia tapaa jatkuvasti? Ovatko ne paljon puhutut tasot totta?

Vai olisitko vähän jäykkä? Mä oon urheilullinen (en liikunnallinen). Treenaa paljon intohimoisesti, rakastan luonnossa oloa ja välillä joutuu pitämään vähän tiukempaa linjaa ruuan suhteen, mutta pakkomielteinen en ole. Musta saa seuraa ihanaan ravintolaan, rakastan tehdä ruokaa pitkän kaavan kautta, viinilasi sataa mennä sillon tällöin. Tykkään myös matkustella. Kun olen lomalla treenaa sielläkin.

Mutta ei tämä ole pois mun kropasta. Se on urheilullisen näköinen. Mielenterveys on myös parempi kun toteutan muitakin intohimojani kuin urheilu (esim. Se hyvä ruoka tai herkuttelu)

No hei, minkälaista liikuntaa harrastat ja kuinka paljon? Kerrot ettet ole uraa tekevä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa. Mitä siis teet? Onko talous kuitenkin kunnossa?

Täällä olis yksi liikunnallinen nainen, joka toivoisi puolisokseen nimenomaan liikunnallista miestä, jonka kanssa vois harrastaa monenlaisia juttuja vapaa-ajalla. Tykkään vaeltaa, pyöräillä maastossa, hiihtää, lautailla ja harrastaa erilaisia pallopelejä. Kiinnostaako?

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Miksi pitäisi olla yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista? Eikö riitä että seksi on hyvää ja eläimellistä. Pian tulet huomaamaan että toivotkin enemmän omaa aikaa, että voisit käydä kavereiden kanssa kalassa tai jotain muuta vastaavaa.

Miten on tämän kanssa, koulutetut uranaiset?

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Kun tapasin mieheni, hän ei harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Ei tippaakaan. En koskaan kokenut, että meiltä olisi silti puuttunut yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista, koska oli lukemattomia muita asioita, jotka meitä yhdistivät. Nykyisin hän liikkuu jonkin verran kanssani, mutta ei se parisuhteemme kannalta ole ollenkaan olennaista yhdessä tekemistä. Paljon olennaisempaa on se, kuinka arki muuten sujuu sekä se, että tykkäämme lomilla tehdä samoja asioita (matkailu, retkeily, kirjojen lukeminen riippumatossa, puutarhan hoito ym.). Minusta ihmisen elämä on todella kapeaa, mikäli pelkkä liikunnallisuus on elämänkumppanin etsimisen kannalta ratkaisevin asia.

Kai sinulla muitakin kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia tai jopa suoranaisia intohimoja on?

Nr 2

Harrastukset ovat liikuntaan ja luontoon liittyviä. Terveysjutut ovat yksi intohimo, siis ruokavalio jne.

Ja on kaksi asiaa jotka eivät kiinnosta yhtään:

herkuttelu, siis ravintola ja muut.

mukavuusmatkustelu....eli rantalomat, hotellilomat ja kaupunkilomat.

Rajaa aika tehokkaasti pyöreämpiä naisia pois pelistä, vaikka tekisikin liikunnallisuuden suhteen kompromisseja.

Ja kysyn vielä että miksi niin pitää tehdä? Kun kerran liikunnallisia sinkkunaisia tapaa jatkuvasti? Ovatko ne paljon puhutut tasot totta?

Ensimmäinen asia, lopeta tuo tasoista jauhaminen. Se antaa sinusta todella typerän ja autistisen ja vihamielisen kuvan. Yritä keskittyä positiivisiin asioihin elämässä ja siihen että lasi on puoleksi täynnä eikä puoleksi tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat pinnalliselta.

Itseä ei sytytä mies, jos hänen ainoa kriteerinsä on hyvä kroppa. Toki hyvännäköiseen mieheen on helpompi ihastua, todella helppoa viedä sänkyyn, mutta suhteeseen kaipaa paljon enemmän sisältöä. Se ihastus yleensä katoaa viimeistään silloin kun toiseen tutustuu ja tämän ajatusmaailma on yhtä täysi kuin tyhjä kaivo.

Se hyvännäköinen ei siis voi olla kuin hyvännäköinen? Miksi ihmeessä hyvännäköinen ei voi olla täysin normaali tai jopa fiksu kuten tavis tai ei-niin-hyvännäköinen? Miksi ihminen ei voi olla ns. täydellinen paketti?

Miksi muuten haluat harrastaa seksiä ääliöiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

No hei, minkälaista liikuntaa harrastat ja kuinka paljon? Kerrot ettet ole uraa tekevä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa. Mitä siis teet? Onko talous kuitenkin kunnossa?

Täällä olis yksi liikunnallinen nainen, joka toivoisi puolisokseen nimenomaan liikunnallista miestä, jonka kanssa vois harrastaa monenlaisia juttuja vapaa-ajalla. Tykkään vaeltaa, pyöräillä maastossa, hiihtää, lautailla ja harrastaa erilaisia pallopelejä. Kiinnostaako?

Tulet huomaamaan että ap postaakin jostain perähikiältä ja itse asut jossain kasvukeskuksessa ;-)

Näinhän tää aina menee...

välissäkysyjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Miksi pitäisi olla yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista? Eikö riitä että seksi on hyvää ja eläimellistä. Pian tulet huomaamaan että toivotkin enemmän omaa aikaa, että voisit käydä kavereiden kanssa kalassa tai jotain muuta vastaavaa.

Miten on tämän kanssa, koulutetut uranaiset?

Ei riitä eläimellinen seksi. Yhteinen puhuttava kiinnostuksen kohteista on käytännössä se nro 1 perusasia parisuhteen muodostumisessa. Ei tuota, ei parisuhdetta. Paitsi ehkä jos olet rikas ja joku golddigger ryhtyy kuppaamaan sinua ja voisi seurustella vaikka vessanpöntön kanssa jos sillä on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

No hei, minkälaista liikuntaa harrastat ja kuinka paljon? Kerrot ettet ole uraa tekevä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa. Mitä siis teet? Onko talous kuitenkin kunnossa?

Täällä olis yksi liikunnallinen nainen, joka toivoisi puolisokseen nimenomaan liikunnallista miestä, jonka kanssa vois harrastaa monenlaisia juttuja vapaa-ajalla. Tykkään vaeltaa, pyöräillä maastossa, hiihtää, lautailla ja harrastaa erilaisia pallopelejä. Kiinnostaako?

Moi!

Harrastukset ovat pitkän matkan juoksu, maastojuoksu, salibandy ja vaellukset. Käyn salilla myös 2 kertaa viikossa, mutta se on lähinnä lihaskunnosta huolehtimista eikä niinkään suuri intohimo. Luonnossa tapahtuva liikkuminen on lähinnä sydäntä.

Käyn töissä ja talous on kunnossa, mutta elintaso ei ole korkea eikä ole tavoitteita nostaa sitä nykyisestä. Työ on IT-juttuja, harrastuksiin liittyvässä liikkeessä. Bruttopalkka alkaa kakkosella.

Ja toki kiinnostaa.

Oletko miettinyt, että voisit onnistua innostamaan jostain ei-liikunnallisesta naisesta liikunnallisen?

Olen aina ollut kovin liikunnallinen, mieheni sen sijaan oli lihava sohvaperuna kun tapasimme. Myötäni hän innostui liikunnasta ja urheilu on nykyään olennainen osa hänen elämäänsä.

Ymmärrän aloittajaa. Täälä monet haluaa antaa raippaa, kun ei läski kelpaa. Lihava nainen tai mies on epäterveellisen näköinen, ei nosta omaa kiinnostusta. Ja ei, ei tarvi olla fitness-missi vaan ihan normaali.

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Olen liikunnallinen mutta ei-komea ja ei-menestynyt mies. Minusta kiinnostuvat vain pyöreät naiset jotka eivät harrasta liikkumista.

Tietämistäni liikunnallisista (ja siksi normaalipainoisista) naisista joka ikisellä on minua komeampi ja/tai menestyneempi kumppani, joka ei kuitenkaan aina ole liikunnallinen.

Hulluinta on että kaveripiirini koostuu lähinnä sen tyyppisistä naisista jotka kyllä sopisivat minulle harrastusten/luonteen osalta. Kiinnostus on aina jäänyt yksipuoliseksi.

Tinderissä ja nettideiteillä sama kuvio. Ylipainoiset kiinnostuvat, normaalipainoiset eivät. Vaikka olen vela, kävisin perheenisäksi. Naisille jotka eivät halua lapsia en sitten kelpaakaan - ilmeisesti tämäkin nostaa "rimaa", kun miestä ei tarvita.

Eli tasot puhuvat. Millä voisin nostaa omaani, muuten kuin alkamalla "uramieheksi"?

Minulla on tällainen liikunnallinen nainen. On vielä minua reilusti nuorempi. Ja meillä on lapsia.

Minä taas olen pullukka, en harrasta liikuntaa, mutta hyvä työ, oma auto ja omakotitalo.

Silloin kun olin työtön luuseri kukaan ei kiinnostunut minusta. Näin maailma toimii. Naiset eivät rakastu rahaan, mutta rakastavat rahantekijää.

M36

Miehen taso: komeus, raha, status.

Naisen taso: kauneus, nuoruus.

Sinulla on 2/3, ap:lla 0/3.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat pinnalliselta.

Itseä ei sytytä mies, jos hänen ainoa kriteerinsä on hyvä kroppa. Toki hyvännäköiseen mieheen on helpompi ihastua, todella helppoa viedä sänkyyn, mutta suhteeseen kaipaa paljon enemmän sisältöä. Se ihastus yleensä katoaa viimeistään silloin kun toiseen tutustuu ja tämän ajatusmaailma on yhtä täysi kuin tyhjä kaivo.

Jos ulkonäkö ei aiheuta pienintäkään kipinöintiä on aika epätodennäköistä että ihastumiseen asti edes päästään. Jos henkilöt tuntevat toisensa kolmannen osapuolen kautta voi tunteita alkaa kehittyä, koska yhdessä on vietetty niin paljon aikaa ja se toisen ajatusmaailma on tullut tutuksi.

Kuvittele mielessäsi mies joka ulkonäkönsä puolesta on sinulle mahdollisimman epämieluinen.

Jos tämä kuvitelma lähestyisi sinua, kuinka paljon aikaa antaisit hänelle, jotta hän voisi tuoda esiin ne puolet itsestään jotka voisivat sinua viehättää?

Ulkonäköön ihastuu, luonteeseen rakastuu.

Miksi tykkäät Tinderissä ylipainoisista, jos sellaista et halua?

Suurin osa yrittää peittää kehonsa huonot puolet niissä kuvissa. Pienellä kamerataikuudella saa hartiat leveiksi tai 20 kiloa painoa pois..

AP:lle voisin ehdottaa pientä itsetutkistelua.

Jos olisit omat kriteerisi täyttävä nainen, mikä puoli sinussa olisi se kompastuskivi?

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hei, minkälaista liikuntaa harrastat ja kuinka paljon? Kerrot ettet ole uraa tekevä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa. Mitä siis teet? Onko talous kuitenkin kunnossa?

Täällä olis yksi liikunnallinen nainen, joka toivoisi puolisokseen nimenomaan liikunnallista miestä, jonka kanssa vois harrastaa monenlaisia juttuja vapaa-ajalla. Tykkään vaeltaa, pyöräillä maastossa, hiihtää, lautailla ja harrastaa erilaisia pallopelejä. Kiinnostaako?

Moi!

Harrastukset ovat pitkän matkan juoksu, maastojuoksu, salibandy ja vaellukset. Käyn salilla myös 2 kertaa viikossa, mutta se on lähinnä lihaskunnosta huolehtimista eikä niinkään suuri intohimo. Luonnossa tapahtuva liikkuminen on lähinnä sydäntä.

Käyn töissä ja talous on kunnossa, mutta elintaso ei ole korkea eikä ole tavoitteita nostaa sitä nykyisestä. Työ on IT-juttuja, harrastuksiin liittyvässä liikkeessä. Bruttopalkka alkaa kakkosella.

Ja toki kiinnostaa.

 

Ikä? Paikkakunta?

Luontoliikunta on mustakin sitä parasta! Mutta mä nautin myös hyvästä ruuasta. Eikä hyvä ruoka ole yhtä kuin epäterveellinen. Mutta mitään muovikipporuokailijaa musta ei tule ikinä.

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Kun tapasin mieheni, hän ei harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Ei tippaakaan. En koskaan kokenut, että meiltä olisi silti puuttunut yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista, koska oli lukemattomia muita asioita, jotka meitä yhdistivät. Nykyisin hän liikkuu jonkin verran kanssani, mutta ei se parisuhteemme kannalta ole ollenkaan olennaista yhdessä tekemistä. Paljon olennaisempaa on se, kuinka arki muuten sujuu sekä se, että tykkäämme lomilla tehdä samoja asioita (matkailu, retkeily, kirjojen lukeminen riippumatossa, puutarhan hoito ym.). Minusta ihmisen elämä on todella kapeaa, mikäli pelkkä liikunnallisuus on elämänkumppanin etsimisen kannalta ratkaisevin asia.

Kai sinulla muitakin kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia tai jopa suoranaisia intohimoja on?

Nr 2

Harrastukset ovat liikuntaan ja luontoon liittyviä. Terveysjutut ovat yksi intohimo, siis ruokavalio jne.

Ja on kaksi asiaa jotka eivät kiinnosta yhtään:

herkuttelu, siis ravintola ja muut.

mukavuusmatkustelu....eli rantalomat, hotellilomat ja kaupunkilomat.

Rajaa aika tehokkaasti pyöreämpiä naisia pois pelistä, vaikka tekisikin liikunnallisuuden suhteen kompromisseja.

Ja kysyn vielä että miksi niin pitää tehdä? Kun kerran liikunnallisia sinkkunaisia tapaa jatkuvasti? Ovatko ne paljon puhutut tasot totta?

Jaa, tämä olikin taas yksi tasojankkaaja. Älkää ruokkiko enää sitä.

Tasojankkaus kertoo miehestä kaiken, vaikeaa tulee olemaan pariutuminen. Tämän palstan kokemuksen perusteella tasojankkaajat on niin ulalla ihmissuhteista, että heille on turha edes yrittää selittää, koska päässä ei ole mitään mikä voisi ottaa tiedon vastaan. Toivotan tämänkertaiselle tasojankkaajalle hyviä perslihaksia tasojankkauksen parissa, niitä tullaan tarvimaan.

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

liikkujamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö, että näyttää liikunnalliselta?

Ei riitä. Haluaisin että harrastaisimme (ainakin jotain) yhdessä, ja että olisi yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista.

 

Kun tapasin mieheni, hän ei harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Ei tippaakaan. En koskaan kokenut, että meiltä olisi silti puuttunut yhteistä puhuttavaa kiinnostuksen kohteista, koska oli lukemattomia muita asioita, jotka meitä yhdistivät. Nykyisin hän liikkuu jonkin verran kanssani, mutta ei se parisuhteemme kannalta ole ollenkaan olennaista yhdessä tekemistä. Paljon olennaisempaa on se, kuinka arki muuten sujuu sekä se, että tykkäämme lomilla tehdä samoja asioita (matkailu, retkeily, kirjojen lukeminen riippumatossa, puutarhan hoito ym.). Minusta ihmisen elämä on todella kapeaa, mikäli pelkkä liikunnallisuus on elämänkumppanin etsimisen kannalta ratkaisevin asia.

Kai sinulla muitakin kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia tai jopa suoranaisia intohimoja on?

Nr 2

Harrastukset ovat liikuntaan ja luontoon liittyviä. Terveysjutut ovat yksi intohimo, siis ruokavalio jne.

Ja on kaksi asiaa jotka eivät kiinnosta yhtään:

herkuttelu, siis ravintola ja muut.

mukavuusmatkustelu....eli rantalomat, hotellilomat ja kaupunkilomat.

Rajaa aika tehokkaasti pyöreämpiä naisia pois pelistä, vaikka tekisikin liikunnallisuuden suhteen kompromisseja.

Ja kysyn vielä että miksi niin pitää tehdä? Kun kerran liikunnallisia sinkkunaisia tapaa jatkuvasti? Ovatko ne paljon puhutut tasot totta?

Jaa, tämä olikin taas yksi tasojankkaaja. Älkää ruokkiko enää sitä.

Onko tässä joku koodisanasto?

Ensin ap:ta neuvotaan hyväksymään oma tasonsa ja unohtamaan timmit mimmit, mutta sitten pitää kuitenkin sanoa ettei tasoja ole.

Tulee mieleen se japanilainen kulttuuri ettei kasvojen menetyksen pelossa saa sanoa ääneen jos joku on mokaillut. Kaikki tietää kuka hukkasi sen paperin, mutta pitää sanoa että varmaankin tuuli on sen vienyt.