Lue keskustelun säännöt.
Olen niin iloinen tyttäreni ihanasta poikaystävästä
09.08.2018 |
Mutta en voi oikein ystävillenikään hehkuttaa kun tuollaiset ovat harvinaisia eikä heitä riitä kaikkien tyttärille.
Mutta jos täällä saisin vähän fiilistellä :D
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
En kauheasti innostuisi pitkistä ja komeista poikaystävistä
Mikset? Tietenkin tytär etsii poikaystäväkseen isänsä kaltaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä osaisi olla myötäelämättä? Järki siis sanoo, ettei kannattaisi eikä mitään järkeä, mutta silti en osaa suhtautua kuin hyvin innostuneesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kauheasti innostuisi pitkistä ja komeista poikaystävistä
Mikset? Tietenkin tytär etsii poikaystäväkseen isänsä kaltaisen miehen.
Varsin lyhyiksi jäävät nämä suhteet. Tietämistäni teininä aloitetuista suhteista voimassa on enää kaksi missä mies (tai silloinen poika) on hintelä nörtti ja yksi ikäerosuhde, jossa tyttö oli suhteen alkaessa yläkoulussa ja poika yliopistossa
Mites pitkään teinisuhteet kestää?
Vierailija kirjoitti:
Mites pitkään teinisuhteet kestää?
Kahdeskymmenesviides vuosi on nyt menossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös. Oikein rauhallinen ja fiksu tyyppi, pitkä ja komeakin vielä. Kolmisen vuotta seurustelleet. Kuolen, jos eroavat enkä hyväksy muita jamppoja.
Aiotko kertoa tuon uhkauksen heille? Aika julmaa kiristystä, jos aiot.
Nnnnmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No komea ja lihaksikas ja pitkä on, mutta se ei ole tärkein juttu. On tosi huomioiva ja hellä ja sopiva mun tyttärelle. Hyvin rakastuneita ovat. Hyvät arvot, haluaa perheen ja haluaa huolehtia siitä.
En minäkään hyväksy muita, se poika on täydellinen! ❤ Jos ero tulee, syyllistän tyttäreni vaikka itsemurhan partaalle!
No et varmasti tarkoittanut tuota viimeistä lausetta, mutta kerronpa kuitenkin, että tyttärenä tuntui todella "kivalta" kun oma äiti syyllisti niin "ihanan anopinunelman menettämisestä". Totuus oli että exällä oli ongelmaa alkon kanssa, oli sairaan mustasukkainen ja kännissä huoritteli ja uhkaili. Kerran kävi käsiksi ja se riitti. Äiti se vaan arvaili, että ero tuli kun en halunnut tehdä lasta tuolle ihanalle perhekeskeiselle miehelle.
Etkä varmaan viitsinyt kertoa äidillesi, vaan otit syyllistämisen vastaan mukisematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kovat odotukset lasten suhteille. Eikö he elä kuitenkin omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Tai itse en perustaisi, jos äitini odottaisi minulta ja suhteeltani jotain erityistä. Ja ihmiset muuttuvat koko ajan. Erityisesti nuoruusvuosina.
Kiva että on kivaa, mutta eikö se riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites pitkään teinisuhteet kestää?
Kahdeskymmenesviides vuosi on nyt menossa :)
Täällä vasta kahdeskymmeneskolmas :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites pitkään teinisuhteet kestää?
Kahdeskymmenesviides vuosi on nyt menossa :)
Täällä vasta kahdeskymmeneskolmas :)
Tuollaiset vanhoilliset tavat eivät päde enää nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites pitkään teinisuhteet kestää?
Kahdeskymmenesviides vuosi on nyt menossa :)
Täällä vasta kahdeskymmeneskolmas :)
Tuollaiset vanhoilliset tavat eivät päde enää nykypäivänä.
Niinhän sä luulet. Miksi erota kun on hyvän löytänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen iloinen poikaystävästä, joka tuntuu olevan järkevämpää seuraa kuin jotkut tyttökaverit...
Vierailija kirjoitti:
Mites pitkään teinisuhteet kestää?
Kesti sitten viikon tai loppuelämän, oman lapsen onnellisuudesta kannattaa olla itsekin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on tympeetä kun vanhemmat eläytyy liikaa noihin suhdejuttuihin. Lisää stressiä jos tuleekin ero, tuntee itsensä epäonnistuneeksi vaikka eroon olisi hyvät syyt.
Sanoisin kyllä, että noin voimakkaasti myötäelävälle äidille on vielä monta pettymystä tulossa. Ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa.