Kaveri loukkaantui, kun ajattelmattomasti totesin, että meidän lapsen nimi on laajemmin kansainvälinen

En ymmärrä vanhempia, joiden kriteeri lapsen nimelle on, että se mahdollisimman kansainvälinen tusinanimi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä vanhempia, joiden kriteeri lapsen nimelle on, että se mahdollisimman kansainvälinen tusinanimi.

Ei meillä ollut sellaista kriteeriä. Annettiin vain nimi, joka tulee suvusta ja josta itse tykättiin. Se, että toteaa asian ei tarkoita sitä, että se olisi kriteeri. Ap.

Olet myös laajemmin inhottava typerys

Taidat olla huono ystävä, sellainen ilkeä ja omahyväinen.

Okei, olit ilkeä.

Ihmiset vain joskus loukkaantuvat, se normaalia. Tunnistat, että sulta pääsee sammakoita, ehkä kaverisikin tietää sen ja loukkaantuminen menee aikoinaan ohi. Tsemppiä sulle kaverin loukkaantumisen tunteen sietämiseen.

Emma-nimestä tulee aina mieleen saksankielinen runo, joka alkaa Die Möwen sehen alle aus, als ob sie Emma hießen.

Ok olit ikeä ja tottakai sellaisesta loukkaantuu. Miksi koet tarpeelliseksi päteä tuollaisella tai olla jotenkin parempi typerissä asioissa? Kyllä viittaa alemmuuskompleksiin

 Vanhempana voitolla sitten sellainen kiukkuinen vanha mummo, joka töräyttelee kaikille ilkeyksiä päin naamaa "kun mä nyt olen tällainen suorapuheinen" ;)

Vierailija kirjoitti:

kun antoi lapselleen lähinnä brittiläisen vaikeasti lausuttavan nimen. Meidän lapsen nimi on Emma. No olinhan mä vähän ilkeä, mutta ajattelemattomuuttani. Mulla pääsee näitä sammakoita eli tulee ajateltua ääneen.

Aikuisena tuota puolta voi itsessään työstää, jos siis itseäkin se ilkeily haittaa.

Pikkulapsillekin opetetaan ettei ihan kaikkea mieleen tulevaa voi kailottaa ääneen (ne "kato tuota hassunnäköistä tätiä" eivät huvita tilanteessa tai jälkeenpäin muita kuin lapsen vanhempia), ja asian tiedostava aikuinen voi ihan harjoitella vastaavissa tilanteissa sitä, ettei sanokaan ääneen ensimmäistä mieleen tulevaa asiaa.

No, Ootko nyt jotenkin parempi ja ylevämpi kummilapsen nimi on Emma?