Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kyllästynyt kuulemaan siitä miten hiljanen olen
08.08.2018 |
En enää kykene. Varmaan hajoan seuraavan kerran kun joku kahvipöydässä kysyy miksi mä olen niin hiljaa. Ja nää tilanteet on todella kiusallisia. Kukaan ei tiedä mitä oikein pitäisi sanoa ja kaikki vaan päätyy tuijottamaan ja tiedät että kaikki tarkkailee kaikkea mitä sanot tästä hetkestä eteenpäin. En ole tuppisuuna vaan kyllä mä puhun, en vaan niin paljoa kuin muut ihmiset ja mietin aina ennen kuin sanon.
Tää on kaikille joku ihmettelyn aihe ja osa mainitsee asiasta todella törkeästi. Muistan kun koulussa eräs opettaja (ihan vain pari vuotta sitten) alkoi kovaan ääneen luokan edessä ihmettelemään olisiko mulla joku mielenterveysongelma, koska mä en koskaan puhu luokassa mitään turhaa (nimenomaan _turhaa_, vastasin kyllä luokan kuullen ja tein paritehtävät kunnolla yms.). Suututti, mutta en tajunnu tehdä valitusta. Ja muutama kerta tehtiin niin että jokaiselle annettiin paperilappu, johon muut luokkalaiset kävi kirjottamassa jotain kivaa tästä henkilöstä. No, muilla oli laput täynnä "kaunis" "kiva kaveri" "ihanat vaatteet"... ja mulla oli koko lappu täynnä "rauhallinen" "hiljainen" Siis koko lappu. Mitään muuta kukaan ei ollu kirjottanu. Ei tehny hirveän hyvää silloiselle 13 vuotiaalle minulle.
Voitteko olla kommentoimatta kenenkään hiljaisuutta/ujoutta kiitos? Se on todella inhottavaa
Kommentit (26)
Oletko kuinka vanha? Olen itsekkin välillä todella hiljainen, kuitenkin tulee hetkiä että innostunkin höpöttämään toden teolla. Varsinkin nuoremmassa porukassa. Hiljaisuudesta huomauttelu on kyllä ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua, sillä olen kokenut saman. Ei muita luonteenpiirteitä oteta niin silmätikuksi kuin hiljainen ja ujo luonne. Kehdataan vielä kysyä noin tyhmiä. En minäkään alkaisi tenttaamaan keneltäkään miksi sä olet tuollainen kuin olet. Inhottavaa.
Olet jollekin miehelle unelmavaimo.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua, sillä olen kokenut saman. Ei muita luonteenpiirteitä oteta niin silmätikuksi kuin hiljainen ja ujo luonne. Kehdataan vielä kysyä noin tyhmiä. En minäkään alkaisi tenttaamaan keneltäkään miksi sä olet tuollainen kuin olet. Inhottavaa.
Siks koska nykyään pitää jauhaa kaikkea tyhjänpäiväistä vaikkei ketään oikeasti kiinnosta. Minä tein ja minä kävin ja minä olen sitä mieltä..
Joskus harvoin minulle tuosta huomautetaan myös. Luuleeko oikeasti, että sitten alkaa puhua pälpättämään, kun asiasta huomauttaa 😩 onhan tuo ärsyttävää eikä kaikkien tarvitse olla suulaita. Itse olen vastannut noihin, että minä kuuntelen sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kuulu työpaikan juorurinkiin oot seuraava kiusattu.
Tiedän tunteen.
Se on tosi ikävä tunne kun menet oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, esim minä miehenä kerran lähdin kaverin ja hänen kaverinaisen kanssa ulos vain istumaan iltaa ja sitten se kaverinainen kysyy että "miksi olet noin hiljainen".
Mitä tuohon voi vastata? Tällainen minä vain olen vähän vieraassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet hyvä just noin. Älä muuta ittees.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kuulu työpaikan juorurinkiin oot seuraava kiusattu.
Ei hitto, onni on olla miesvaltaisella teknisellä alalla, jossa kukaan ei kaveeraa työkavereiden kanssa, eikä puhuta muusta kuin työasioista. Kahvinsakin kukin hakee automaatilta omalle tietokoneelleen, eikä istu juoruamassa kahvihuoneessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jollekin miehelle unelmavaimo.
Sanoisin että pitkän suhteen edellytys on suht hiljainen vaimo joka ei naputa turhia eikä tivaa miehen menoja. Oltiin rannalla ja vieressä oli pariskunta jossa vaimolla suu kävi koko ajan. Mieheni, joka ei yleensä kommentoi muita ihmisiä tokas ärtyneenä kuinka nainen puhuu koko ajan. Tottunut hiljaiseen vaimoon :).
Tuo on hirveää. Olen mies ja olen kokenut saman. Ongelma alkoi vähitellen helpottaa ehkä joskus 28 vuotiaana. Sitä ennen menin ihan lukkoon, kun joku porukassa yhtäkkiä heitti tuon kommentin ja kaikki muutkin odottivat jotain vastausta. Todella kiusallista. Ehkä työpaikkani, parisuhteeni ja elämänkokemukseni on saanut minut vähän vapautumaan, enkä ole edes enää ihan yhtä hiljainen.
Siihen pitäisi pystyä heittämään joku vastakommentti heti, mutta yleensä se tulee niin puuntakaa, että siihen jäätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin nuorempana ahdistukseen asti ujo ja pelkäsin esiintymistä ym suun avaamista suuremmassa porukassa.
Mielestäni on törkeää kiusaamista tuo julkinen huomauttelu.
Vuosien varrella olen oppinut avaamaan suuni eikä enää tule ahdistusta. Olen käynyt koulut ja kurssit ja tarkoituksella myös heittäytynyt tilanteisiin, joissa pitää esiintyä.
Ap:n kuvaamassa kahvipöytätilanteessa voisin nyt sanoa (aiemmin en), että mietin mikä olisi paras tapa suorittaa täydellinen murha tässä kahvipöydässä ja kuka olisi sopivin uhri...
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorempana ahdistukseen asti ujo ja pelkäsin esiintymistä ym suun avaamista suuremmassa porukassa.
Mielestäni on törkeää kiusaamista tuo julkinen huomauttelu.
Vuosien varrella olen oppinut avaamaan suuni eikä enää tule ahdistusta. Olen käynyt koulut ja kurssit ja tarkoituksella myös heittäytynyt tilanteisiin, joissa pitää esiintyä.
Ap:n kuvaamassa kahvipöytätilanteessa voisin nyt sanoa (aiemmin en), että mietin mikä olisi paras tapa suorittaa täydellinen murha tässä kahvipöydässä ja kuka olisi sopivin uhri...
Tuo olisi kyllä loistava mutta vaatisi melko suurta pokkaa!
Voi vain kuvitella minkälaiset ilmeet toisilla olisi tuossa vaiheessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekkin hiljainen ja kuuntelen paljon muiden kertomuksia omasta elämästään. Minusta se kuuluu jopa hyviin käytöstapoihin, ettei koko ajan pälpätä itse. Mietin myös tarkkaan mitä puhun ja kuinka ilmaisen asiani. Ymmärrän silti, että vastapuolesta voi joskus tuntua siltä, että vastavuoroisuus puuttuu, kuten ideaalissa tasapainoisessa kanssakäymisessä pitäisi olla. Varmaan annan myös sen vaikutelman, että olen loputtoman kiinnostunut toisen osapuolen henkilökohtaisista asioista, esim. pitkistä ja pikkutarkoista sairaskertomuksista. Siitä seuraa tietenkin se, että minua käytetään ilmaisterapeuttina. Itselläni taas on sellainen tunne, että en halua rasittaa vastapuolta pitkillä sepustuksillani, jotka tuskin toista niin kiinnostaa. Tosin sellainen täysin hiljainen vastapuoli, joka ei edes sano väliin, esim. ai jaa, niinkö, okay, oho tai muuta vastaavaa, on minustakin outo ja epäystävälliseltä vaikuttava keskustelukumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorempana ahdistukseen asti ujo ja pelkäsin esiintymistä ym suun avaamista suuremmassa porukassa.
Mielestäni on törkeää kiusaamista tuo julkinen huomauttelu.
Vuosien varrella olen oppinut avaamaan suuni eikä enää tule ahdistusta. Olen käynyt koulut ja kurssit ja tarkoituksella myös heittäytynyt tilanteisiin, joissa pitää esiintyä.
Ap:n kuvaamassa kahvipöytätilanteessa voisin nyt sanoa (aiemmin en), että mietin mikä olisi paras tapa suorittaa täydellinen murha tässä kahvipöydässä ja kuka olisi sopivin uhri...
Tuo olisi kyllä loistava mutta vaatisi melko suurta pokkaa!
Voi vain kuvitella minkälaiset ilmeet toisilla olisi tuossa vaiheessa :D
Minusta teeskenneltyyn muka-ystävällisyyteen on lupa vastata samalla tai mielellään vähän paremmallakin mitalla :)
Jos kuulet tuota paljon, niin se tarkoittaa sitä, että keskustelukumppanillasi on tukalaa keskustella kanssasi ja hän ilmaisee sen noin.
Itsekin olen kuullut tätä aina välillä, mutta perusluonteeni & kokemukseni elämästä ovat nyt olleet sellaiset, että olen puhelias vain kahden kesken tai pienessä ryhmässä. Jos esimerkiksi työssä kahviporukassa alkaa olemaan se 5-6 henkilöä ottavat puheliaimmat puheenvuorot eikä sosiaalinen energiani riitä siihen, että taistelisin saadakseni omat heittoni väliin.
Erilaiset ihmiset ovat vain rikkaus, se kannattaisi puheliaimpienkin muistaa. Hiljaisempana kun ei ole koskaan sosiaalisesti hyväksyttyä moittia tai edes kyseenalaistaa sitä miksi henkilö X puhuu jatkuvasti. Onnekseni löysin itselleni myös samanlaisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaisempana kun ei ole koskaan sosiaalisesti hyväksyttyä moittia tai edes kyseenalaistaa sitä miksi henkilö X puhuu jatkuvasti.
Niinpä. Enpä ole koskaan ollut todistamassa tilannetta, jossa jollekin huomautettaisiin hänen puheliaisuudestaan, kun taas itselleni on monta kertaa töksäytetty hiljaisuudesta (ja näin käännetty kaikkien tilassa olijoiden huomio minuun - hei kiitos, kiva että vaikutin siltä, että juuri sellaista toivoisin...) Monet ovat varmasti ihan vain ajattelemattomiakin sanoessaan niin, eivät ilkeitä, mutta ärsyttää kärsiä jo muutenkin sosiaalisen ahdistuksen päälle siitä, että jotkut eivät osaa yhtään asettua toisen ihmisen asemaan tai edes käyttäytyä kohteliaasti. Vaikka olen hiljainen, olen aina kohtelias muille.
Tunnetpa sinä omituisia ihmisiä. Mikset välttäisi sellaisten seuraa, jotka noin törkeästi kommentoi ihmisten ominaisuuksia? Itsekin olen hiljainen ja erakko luonne mutta ei mulle siitä kukaan lapsuuden jälkeen ole kommentoinut.