Apua kaipaan..Onko outoa, jos pyydän työkaveriani kahville tai lasillisella?
Minulla on töissä aivan ihana tiiminvetäjä (nainen) jonka kanssa synkkaa tosi hyvin. Töissä emme näe kovin usein, mutta viestitellään ja soitellaan työasioissa lähes päivittäin. Silloin harvoin kun ollaan juteltu työn ulkopuolisia asioita, meillä on ollut oikein mukavaa ja juttua riittäisi, uskon että hänkin tykkää minusta ja meillä voisi olla tosi mukavaa ystävinä, harvoin tapaa sellaista ihmistä jonka kanssa tuntuu tältä.
Mietinkin olisiko tosi outoa pyytää häntä kahville tai lasilliselle jotta voitaisiin ystävystyä vapaa-ajallakin..?
Ja miten voisin sen luontevasti tehdä..
Olemme facebookissa kavereita, olisiko ok laittaa sitä kautta viesti..? En viitsisi hänen työnumeroonsa laittaa tai soittaa.
Vai nolaankohan vain itseni? Jos hän ei ajattelekaan samoin ja aiheutan hänelle.vain kiusallisen tilanteen 😖
Kommentit (21)
Miksi pilata hyvä työsuhde lähtemällä säätämään vapaalla.
Niin, minä en siis pysty hänen kanssaan juttelemaan omia asioita töissä juuri koskaan kun nähdään fyysisesti niin harvoin.
Ei kannata yrittää syödä kuormasta.
Ei kai se kysyminen mitään maksa? Hyvänen aika, miten tässä maailmassa saa uusia ystäviä, jos ei työkaveria uskalla kahville pyytää?!? Eihän siinä naimisiin olla menossa.
No niinpä vähän ajattelinkin ettei kannata..😖 Harmi, koska näin aikuisena on tosi vaikea löytää uusia ystäviä ja tässä voi mennä ohi upeakin ystävyyssuhde. Mutta riski on varmaan liian iso ja minua kyllä oikeasti hävettäisi kamalasti jos hän kieltäytyisikin.
Aloittaja kirjoitti:
No niinpä vähän ajattelinkin ettei kannata..😖 Harmi, koska näin aikuisena on tosi vaikea löytää uusia ystäviä ja tässä voi mennä ohi upeakin ystävyyssuhde. Mutta riski on varmaan liian iso ja minua kyllä oikeasti hävettäisi kamalasti jos hän kieltäytyisikin.
Juttele hänen kanssaa firman koulutuksissa tai juhlissa.
Ihmettelen vaan kirjoitti:
Ei kai se kysyminen mitään maksa? Hyvänen aika, miten tässä maailmassa saa uusia ystäviä, jos ei työkaveria uskalla kahville pyytää?!? Eihän siinä naimisiin olla menossa.
No siksi kun osa ihmisistä on niin säikkyjä tällaisia sosiaalisesti ei-konventionaalisessa tilanteissa tehtyjä lähestymisiä kohtaan. Ei on vaikea sanoa, mutta jos ei oikeasti halua suostuakaan... Eli voi mennä koko työn parissa kaveruusknin vaivautuneeksi tai jopa loppua kokonaan. On henkilökohtainen kokemuskin tästä, siinä roolissa että minä olin se jolta kysyttiin tapailua työn ulkopuolella ja kohteliaasti kieltäydyin. Tyyppi loukkaantui ja nykyään hän kyllä moikkaa mulle jos nähdään mutta ei tule ruokalassa samaan pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vaan kirjoitti:
Ei kai se kysyminen mitään maksa? Hyvänen aika, miten tässä maailmassa saa uusia ystäviä, jos ei työkaveria uskalla kahville pyytää?!? Eihän siinä naimisiin olla menossa.
No siksi kun osa ihmisistä on niin säikkyjä tällaisia sosiaalisesti ei-konventionaalisessa tilanteissa tehtyjä lähestymisiä kohtaan. Ei on vaikea sanoa, mutta jos ei oikeasti halua suostuakaan... Eli voi mennä koko työn parissa kaveruusknin vaivautuneeksi tai jopa loppua kokonaan. On henkilökohtainen kokemuskin tästä, siinä roolissa että minä olin se jolta kysyttiin tapailua työn ulkopuolella ja kohteliaasti kieltäydyin. Tyyppi loukkaantui ja nykyään hän kyllä moikkaa mulle jos nähdään mutta ei tule ruokalassa samaan pöytään.
No ei kai tuollaista ihmistä kaverikseen kannattanut saadakaan! Ap:n tarkoittama henkilö on todennäköisesti ihan erilainen eikä normaali ihminen siitä pahastu, jos joku ystävällisesti kysyy kahville. Ja jos tämä henkilö jostain syystä vastaisi kieltävästi, ei ap:n tarvitse sitä nolostella. Sittenhän on ainakin kysytty ja asia selvä! Miksi ihmeessä tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä pitää tehdä niin monimutkaista?
Onko mahdollista mennä työpäivnä yhdessä lounaalle?
Kyllä meillä töissä voidaan työkaverin kanssa käydä syömässä lounastauolla yhdessä.
Jos ehdotat lounasta? Siitä voi sitten pikkuhiljaa edetä, jos tuntuu mahdolliselta.
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista mennä työpäivnä yhdessä lounaalle?
Kyllä meillä töissä voidaan työkaverin kanssa käydä syömässä lounastauolla yhdessä.
Jos ehdotat lounasta? Siitä voi sitten pikkuhiljaa edetä, jos tuntuu mahdolliselta.[/quote
Tämä ei valitettavasti onnistu koska emme ole samassa työpisteessäkään töissä 😞 Siksi töissä ei tule sellaista luonnollista hetkeä kun voisin hänelle mitään ehdottaa. Tosiaan enimmäkseen puhelimen välityksellä kommunikoidaan ja silloin harvemmin kun nähdään meillä on kyllä tosi mukavaa. Ja facebookissa hän kyllä ahkerasti tykkäilee mun jutuista.
Seuraavan kerran kun juttelette ja teillä on mukavaa puhelimessa, heitä kysymys "Pitäiskö mennä joku päivä töiden jälkeen terassille tai jotain?" Siitähän sen kuulet, "pitäisikö" hänenkin mielestään.
Aika moni meistä on töissä hyvä tyyppi ja kaveerataan, koska se hyödyttää. Tiiminvetäjänä tämän henkilön tulee tulla hyvin porukan kanssa toimeen. Joku saattaa erehtyä luulemaan tätä ystävyydeksi. Hyvät työkaverit ovat ehdottomasti arvokkaita itsessään, mutta en itse lähtisi sotkemaan vapaa-aikaani työasioihin.
Oletteko samaa vai eri sukupuolta, ja onko mukana ihastusta?
Itselläni oli yhteisiä työmatkoja yhden naisen (itsekin olen nainen) kyydissä, ja kävimme vaikka pizzalla pitkän päivän jälkeen, kun kumpikin tunnusti ettei jaksa enää laittaa ruokaa kotona. Oli luontevaa, sain ystävän, ruualla vain juttu jatkui koska oli paljon puhuttavaa tuolloin.
Olen mies, ja minulla synkkaa aika hyvän erään naispuolisen kollegan kanssa. Olemme käyneet paljon lounailla, jäätelöllä (tauoilla) ja yksittäisillä yhteisillä työreissuilla myös illallisilla ja tuopilla. Tiedämme aika paljon toistemme yksityiselämästä ja perhe-elämästä (molemmat parisuhteessa ja perheellisiä). Kavereina synkkaa siis ihan hyvin, ja jos kehtaisin, voisin viettää aikaa iltaisinkin hänen kanssaan. Samanlaisia kiinnostuksen kohteita.
Välillämme ei ole romanttista tai intiimiä salasuhdetta, eikä puolisoja petetä.
Arvioin kuitenkin, että jos alkaisimme viettää iltaisin vapaa-aikaa keskenämme edes silloin tällöin (en siis tiedä, mikä olisi kollegan kanta tällaiselle ajanvietolle), asettaisi se molempien parisuhteet koetukselle. Ainakaan oma vaimoni tuskin innostuisi.
Olemme naisia kumpikin, minulla on mies ja lapset, hänellä mies.
Oletteko samaa sukupuolta ja onko hän sinun esimiehesi vai samantasoinen työkaveri?
Itse tuossa tilanteessa petaisin hieman jotain tilannetta, kuten konserttia tai leffaa, ja sitten kysyisin fb:ssa että lähtisikö hän seuraksi. Ei siis sellaista "olet mielestäni kiva tyyppi ja haluaisin tutustua enemmän, lähdetäänkö kahville" vaan "huomasin että sinäkin tykkäät bändistä X/elokuvasta Y, kukaan kavereistani ei ole kiinnostunut tapahtumasta, olisitko lähtenyt seuraksi?"
Tuossa tilanteessa hän voi helposti kieltäytyä omiin aikatauluhin tms vedoten, eikä jälkikäteen ole vaivaantunutta. Jos hän on kiinnostunut lähemmästä yhteydenpidosta niin sitten mahdollisesti lähtee mukaan tai saattaa muuten ilmaista, että voisi vapaa-ajallakin nähdä.
Itse en ole ikinä tehnyt tuota. Mulla on tälläkin hetkellä töissä hyvä ruokatuntikaveri, jonka kanssa lähes joka päivä on istuttu lounailla jo 5 vuotta, puhuttu myös paljon yksityisasioita kuten lasten kuulumiset, terveysasioita jne. Mutta jotenkin vaan tuntuu että työkaveruus on hyvä pitää työkaveruutena.