Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12212)
Toni Morrisonin Rakkaus. Sitä ennen luin Terhi Kokkosen Rajamaan.
Peter Robinson - Standing In The Shadows
Viimeiseksi jäänyt DCI Alan Banks -kirja, koska kirjailija kuoli viime vuonna. Ei parasta Banks-kirjojen A-sarjaa, mutta ei niin puisevan tylsää kuin sitä edelliset, koska rasittava Zelda-hahmo ei esiinny kirjassa kuin muutaman kerran puheenaiheena. Ei ihan sellainen kaiken yhteen kokoava juonikehitelmä, jollaisen olisin halunnut viimeisen Banksin olevan, mutta menee tämä näinkin. 28:sta Banks-kirjasta olen lukenut 27, vain yhtä en ole kirjastosta löytänyt, ja monen lukemisesta olen paljon nauttinut. Peter Robinson oli yksi parhaista brittiläisen (vaikka Kanadassa viimeiset vuosikymmenensä asuikin) dekkari- ja poliisiromaanin taitajista ja kehitteli henkilöhahmoja, joihin moniin ehdin vuosien varrella kiintyä (paitsi se yksi, joo...). Kevyet mullat, Peter!
Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu
Sara Al Husainin Huono tyttö. Aika raskasta ja kuohuttavaa luettavaa. Ei ehkä kannata lukea jos etsii kevyttä hyvän mielen iltalukemista.
Ian McDonald - Revolution In The Head
Philip Teirin kirja J & B Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta. Kertoo Jörn Donnerin ja Bitte Westerlundin yhteiselosta.
Teir kirjoittaa aika puolueettomasti ja soljuvasti.
Richard E. Kim: Marttyyrit. Taustana Korean sota. Hengaillaan Pjongjangissa kristittyjen pappien parissa. Suurin osa on teloitettu. Käsitellään sotaa, kuolemaa, uskoa ( itseensä, tovereihin , yhteiskuntaan ) ja kunniaaa.
Parikymmentä sivua jäljellä. Ei mitään havaintoa todellisuusperäsrä - fiktiota tietty, mutta aion kyllä tarkkaan tutkia Pohjois-Korean kristittyjen historian ja nykyään ei tietenkään mitään, mutta tutkin silti.
Margaret Atwoodin Herran tarhurit. Sujuvaa tekstiä, dystopia-tarina. Suosittelen, osuu aika kipeästi ihan todellisuuteen, kun vähän kaivaa rivien välistä
P.Z. Reizinin Kysy mitä vain.
Aika omalaatuinen romanttinen komedia, vasta alussa mutta vaikuttaa ihan mukavalta.
Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
Paikoitellen oivaltavaa ja hauskaa. Mutta välillä ärsyttää "nokkeluus". Miten todennäköisesti jonkun ystäväpiirissä kaikki puhuvat samalla tavalla satiirisesti kuin päähenkilö? Kaikki kuulostavat jotenkin samalta.
Henry James: Naisen muotokuva.
Antti Nylen: Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet.
Hyvää filosofista pohdintaa yhteiskunnallisista aiheista, mm. eläinten oikeudet, katolisen kirkon muuttuva rooli maailmassa, taiteiden ja taiteilijoiden analyysia. Kirjoittajan itsereflektio kohdillaan.
Jussi Leino: Kansallissosialismin maailmanhistoriallisen kehityksen tuloksena, Otava, 1941.
Mielenkiintoinen 256 sivuinen kirja ja tutkimus ilman nykyistä jälkimoralistista otetta.
Peter Hoeg: Sinun silmiesi kautta
Kuuluu suosikkikirjailijoihini. Tämä verraten lyhyt teos on äärimmäisen herkkää kuvausta ihmismielestä ja ihmisten keskinäisestä yhteydestä. Olen puolivälissä, ja tuntuu jo surulliselta, että kohta se loppuu.
Antti Tuomainen: Tapahtuu huomenna.
Stalker : sivistynyttä korkeakirjallisuutta, tarpeellista 😉🤭😜😅🍆
Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan
Inspiroivia esseitä ja paljon rohkeampaa ja kiinnostavampaa pohdintaa aikamme suurista aiheista kuin se Kontulan paljon kehuttu Pikkuporvarit, vaikka toki tässäkin länsimaisen keskiluokan kritiikki on vahvasti mukana. Kaikesta en ole samaa mieltä, mut se on toisaalta tän tyyppisissä kirjoissa vain hyvä. Nimiesseessä ilahdutti erityisesti se, että Männynväli uskaltaa sanoa ääneen kaiken sen, mitä itse olen liian pelkuri sanomaan. Saa nähdä, leimataanko hänet(kin) vasemmistopiireissä fasistiksi ja/tai äärioikeiston hyödylliseksi idiootiksi... Runo-osioon en ole vielä ehtinyt, eikä punk-skene ole itselle tuttu, niin että saa nähdä, miten se iskee.