Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

It Ends With Us. Eka Hooverini puolivälissä nyt, ja alan tajuta mistä hype johtuu. Vetävää, melko simppeliä, mutta paikoin todella koskettavaa ja kipeää tekstiä.

Tara Westover: Opintiellä. Tositarina naisesta, joka kasvaa Yhdysvaltain syrjäseudulla mormoniperheessä, joka ei usko koulutukseen eikä lääketieteeseen. Perheen lapset työskentelevät isänsä romuttamollq ja rakennushommissa ja joutuvat usein hengenvaarallisiin onnettomuuksiin, joiden vammoja äiti sitten hoitelee homeopaattisilla lääkkeillä ja rukouksilla.

Nainen päätyy kuitenkin huippuyliopistoihin ja alkaa nähdä lapsuutensa uusin silmin. Kiinnostava teos.

Aino Sibeliuksen elämänkerta. Joutuivat miehensä ja lastensa kanssa ensimmäisen maailmansodan pyörteisiin. Olivat toki etuoikeutettuja aikanansa, mutta Aino kauhisteli miten "nykyaikanakin" vielä voi sattua jotain näin kauhistuttavaa. Tuli pelottava ajatus että nää julmat sodat vaan jatkuu ja jatkuu niin kauan kuin ihmisiä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Lemaitre - Kyykäärme.

En oikein fanita tätä kirjailijaa, mutta löytyi kirjaston äänikirjoista. Oikein yrittämällä yrittää keksiä henkilöitä, joilla on persoonallisia tai erottuvia fyysisia ominaisuuksia, mutta henkilöt tuntuvat vain ominaisuuksiensa kantajilta ja sisällä ei ole mitään.

Sama täällä. Olen aloittanut Lemaitren kirjan Petoksen hinta ties kuinka kauan sitten, päässyt vasta sivulle 100. Lukenut kymmeniä kirjoja tässä odotellessa, että innostuisin tuosta kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Lundbergin Jää, Finlandia -voittaja. Puolessa välissä, palkintonsa ansainnut, vaikka en ole koskaan asunut ja paljon vieraillutkaan saaristossa, kirja kuvaa elämää siellä niin taitavasti, että pystyy hyvin kuvittelemaan.  Vaikka kirja keskittyy pääosin myös itselle vieraisiin hahmoihin (pappisperhe) on ihmiskuvaus lämmintä ja sympaattista.[/quote

Kannattaa lukea muitakin hänen kirjojaan.

Aikoinaan Hesarissa oli arvosteli Jää- kirjasta ja siinä kerrottiin se keskeinen tapahtuma! Kyllä harmitti, sen jälkeen olen varonut arvosteluja.

Minna Lindgrenin Vihainen leski. 

Muuten ihan osuvaa ja hauskaa, mutta yltiöpäisesti kiroilua. Ihmetyttää miten kustannustoimittaja ei ole ollut hereillä.

Anni Kytömäki: Kivitasku.

Saa nähdä. Valtava kirjan järkäle, ja ei meinaa malttaa olla lukematta blogikirjoituksia tästä liian aikaisin.

Eppu Nuotion Hopeamedaljonki.

Toinen osa Raakel Oksa ratkaisee- sarjaa.

Hyvä on tämäkin.

Kari Enqvist: "Wilson"

Nyt, n. puolessavälissä alan päästä lukemisen makuun.

Joka ikinen asia kuvaillaan kovin monisanaisesti, tyyli vaatii totuttelua.

Tolstoin Anna Karenina

Douglas Adams: Linnunrata-sarjan yhteisnide. Otin matkalukemiseksi junaan mutta ei oikein maistu. Olen lukenut ainakin ekan osan aikaisemmin, en muista miten pitkälle jaksoin jatkoa. Minusta on tullut tylsä sillä kirja tuntuu epähauskalta ja väkinäiseltä. Lapselliseltakin.

Pekka Virkki; Jälkisuomettumisen ruumiinavaus.

Kirja, joka jokaisen pitäisi ehdottomasti lukea. Erityisesti sopii kaikille maamme turvallisuudesta ja vallankäytön vinoumista kiinnostuneille.

Vierailija kirjoitti:

Eppu Nuotion Hopeamedaljonki.

Toinen osa Raakel Oksa ratkaisee- sarjaa.

Hyvä on tämäkin.

Nopealukuinen oli ja hyvää tekstiä.

Jane Roberts: The Seth Material

Jane Austen-kokoelma

Stephen KIng - Satumaa

Johann Hari: Kadonnut keskittymiskyky. Mielenkiintoinen kirja, vaikka en itse kuulu näihin keskittymiskyvyttömiin. Suomennos voisi tosin olla parempikin.

Kunderan kuoleman "kunniaksi" luen Olemisen sietämätöntä keveyttä. Onhan tämä nyt kova ja leffakin oli muistaakseni ei-epäonnistunut.

Aiemmin luin Bernard Malamudin: Dubinin elämät. 

Ihan näin miehenä kiinnittää huomiota on katse ja seksuaalisuus - kiitos feministisen keskustelun.  Itsekin toki opiskelin kirjallisuutta, naistutkimusta ja mediakulttuuria - käsitteet ovat tuttuja jo ysärin alusta. Toivottavasti ihan kaikkea epämiellyttävää ei tungeta "mieskatseen" alle ja syljetä päälle.  "Vanhassa" mieskatseessa on myös paljon ihailua, toverillisuutta, "jalustalle nostamista", palvomista etc.. Kaikki mieskatse ei ole likaista, seksuaalista, alistavaa, eikä holhoavaa - päinvastoin. 

Toivottavasti tulevaisuudessakin voi luoda katseen? Kenties eri tavalla? 

Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille...tai aloitan juuri.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä. Klassikko, joka jäänyt aiemmin lukematta. Rakastan kotikaupungistani kertovia kirjoja. Tällä toki paljon muitakin ansioita, kuvaa hienosti sotien jälkeistä Suomea ja sen ihmisiä.

Minulla se jäi kesken, ehkä luen joskus.

Päätalon alkupään fiktiivinen tuotanto on minulle raskaslukuista.

Olen Kallen Iijoki-sarjan lukenut, sen loppupuolellahan Tamperetta kuvataan Kallen silmin vähintään puolidokumentaarisella otteella.

Iijoki- sarja menossa nyt toista kertaa sarjan 10. teoksessa "Liekkejä laulumailla". Palaan sarjan kimppuun, kun Enqvistin "Wilsonista" selviän.

Wilson luettu.

Vähän kesti päästä sisään Enqvistin romaaniin, mutta sinnikkyys kannatti.

Ehkä nihkeys johtui kirjan lievän dystooppisesta melankoliasta, jota en nykyisessä elämäntilanteessani kaipaa.

Kirja jatkaa fiktion keinoin samoissa teemoissa kuin "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat".

Erinäiset scifiklassikot tulevat mieleen, erityisesti Clarken "Lapsuuden loppu".

Kirjassa on hurja määrä viittauksia sinne ja tänne, kantaa otetaan lukemattomiin asioihin (tämän)päivän ulkooliittisista kysymyksistä yhteiskunnallisiin asioihin:

Tekoäly, maahanmuutto, rasismi, salaliittoteoriat, trollivaikuttaminen, Venäjä, Kiina, yhteiskunnan jakautuminen.

Taisi Enqvist kirjoittaa Pietarin hahmoon aika paljon itseään?

Aika jatkaa Päätalon parissa...

Michael Connellyn Yön liekit.

Veteraanietsivä Boch ja rikostutkija Bollard selvittelevät rikoksia.

Taattua Connellya.