Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12239)
Stephanie Landin Palveluksessanne. Tuosta on se Netflixin Maid-sarja
Vierailija kirjoitti:
Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu. Vasta alussa, mutta nyt jo jäin koukkuun kirjan tunnelmaan.
No nyt on luettu ja meni kyllä suosikkikirjojeni joukkoon helposti. Tässä oli kaikki kohdallaan. Kiehtovat henkilöt, juoni, tunnelma ja kauniit luontokuvaukset.
Teemu Keskisarjan tietokirja Hattujen sota.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun Mies joka kuoli *
Se on muuten täysin paska kirja.
Kerttu Kotakorpi
Suomen luonto 2100
Tutkimusretki tulevaisuuteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma Hambergin Je m'appelle Agneta.
Parina iltana lasten nukkumaanmenon jälkeen oon kuunnellut Montandia ja Breliä ja lukenut tätä kirjaa joka kertoo itsensä läpinäkyväksi tuntevasta Agnetasta joka tarttuu tilaisuuteen.
Ei mitään uutta ja ennenkuulematonta siis, mutta Provencen pikkukylä, yhteisöllisyyttä ja ruokaa ja viiniä.
Sopii syysiltoihin jos kaipaa pientä kevyttä piristystä.Minäkin aloin lukea. Tässä on mukava tunnelma ja tykkään, miten päähenkilö suhtautuu kliseisiin huumorilla.
Harmittaa, että tämä loppui! Olisiko suositusta toisesta kevyestä, mutta ei ihan tyypillisestä "feel-good" -kirjasta?
Minulle tuosta Provencen Agnetasta tuli mieleen Pariisin Diane Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia-romaanista. Onko tuttu?
Se ei ole ihan tyypillinen feel good-genren edustaja vaan enemmän selviytymistarina. Sen kirjoittaja Agnès Martin-Lugand on koulutukseltaan psykologi ja olin aistivinani sen taustalla niin tarinan kehittelyssä ja henkilöhahmoissa.
Dianen tarinaan on tehty myös jatko- osa eikä sekään ole ihan perinteisintä chick lit'iä.
Suosittelen kumpaakin, Dianen tapa selvitä muistuttaa omaani ja näin selvemmin mikä toimii, mikä ei kun se tuotiin eteen kirjoitettuna.
Jos arveluttaa, kannattaa ehkä lukea kirjan esittely ja vaikka muutama arvio koska kirja on jakanut mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun Mies joka kuoli *
Se on muuten täysin paska kirja.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Munnan saari
Kenen kirjoittama? En löydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma Hambergin Je m'appelle Agneta.
Parina iltana lasten nukkumaanmenon jälkeen oon kuunnellut Montandia ja Breliä ja lukenut tätä kirjaa joka kertoo itsensä läpinäkyväksi tuntevasta Agnetasta joka tarttuu tilaisuuteen.
Ei mitään uutta ja ennenkuulematonta siis, mutta Provencen pikkukylä, yhteisöllisyyttä ja ruokaa ja viiniä.
Sopii syysiltoihin jos kaipaa pientä kevyttä piristystä.Minäkin aloin lukea. Tässä on mukava tunnelma ja tykkään, miten päähenkilö suhtautuu kliseisiin huumorilla.
Harmittaa, että tämä loppui! Olisiko suositusta toisesta kevyestä, mutta ei ihan tyypillisestä "feel-good" -kirjasta?
Minulle tuosta Provencen Agnetasta tuli mieleen Pariisin Diane Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia-romaanista. Onko tuttu?
Se ei ole ihan tyypillinen feel good-genren edustaja vaan enemmän selviytymistarina. Sen kirjoittaja Agnès Martin-Lugand on koulutukseltaan psykologi ja olin aistivinani sen taustalla niin tarinan kehittelyssä ja henkilöhahmoissa.
Dianen tarinaan on tehty myös jatko- osa eikä sekään ole ihan perinteisintä chick lit'iä.
Suosittelen kumpaakin, Dianen tapa selvitä muistuttaa omaani ja näin selvemmin mikä toimii, mikä ei kun se tuotiin eteen kirjoitettuna.
Jos arveluttaa, kannattaa ehkä lukea kirjan esittely ja vaikka muutama arvio koska kirja on jakanut mielipiteitä.
Kiitos, psykologinen näkökulma kiinnostaa. Kokeilen! T. se joka kysyi suosituksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun Mies joka kuoli *
Se on muuten täysin paska kirja.
Taitaa jäädä mullakin kesken 🥱
Peter Robinsonin Viimeiset tahdit.
Ylikomisario Banks-sarjan viimeisin.
Ei ole enää kesken mutta luin juuri Sirpa Pääkkösen Karjala sydämessä. Tämän lukee parissa tunnissa. Ihan mainio kirja, olisin kyllä kaivannut kuvia.
Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun.874
Tõnu Õnnepalun Lopetuksen enkeli: muistiinmerkintöjä syyssaarelta.
Luin kesällä saman kirjailijan Vilsandin kesä-kirjan riippumatossa puiden suojassa kesähelteellä. Pidän hänen tyylistään, teksti soljuu ja ajatus virtaa. Ajatus kiisi myös riippumatossa, ihanaa inspiroivaa tekstiä.
Lokakuussa lauantai-iltapäivänä aloittelin tätä syyssaarta ja parin sivun jälkeen huomaan että vaikka tyyli ja saari on sama ja Tolstoin Mitä on taide on läsnä, ei nyt jaksa. Ei juuri nyt.
Lähden tästä koiran kanssa metsään haistelemaan syksyä, käyn saunassa ja sitten illalla keitän kahvit ja palaan syksyiseen Vilsandiin Õnnepalun seuraan.
Kun kukaan ei kuule. Kertoo suomalaisista perhesurmista.
Munnan saari