Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12239)
Vierailija kirjoitti:
Hanya Yanagiharan Pieni elämä.
En meinaa päästä alkua pitemmälle vaikka olen himolukija.
Kannattaako yrittää?
Kannattaa! On yksi parhaimmista sekä samalla raskaimmista kirjoista, jonka olen lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin vintiltä kasan vanhaa Harlequin Romantiikkaa ja aattelin syksyn sateiden koitaessa kaivautua niiden kera sohvan nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanya Yanagiharan Pieni elämä.
En meinaa päästä alkua pitemmälle vaikka olen himolukija.
Kannattaako yrittää?Kannattaa! On yksi parhaimmista sekä samalla raskaimmista kirjoista, jonka olen lukenut.
Minulla on myös tuo kirja aloitettuna, mutta englanniksi.
Muuten ihan sama juttu, en ole oikein päässyt vauhtiin, vaikka luenkin paljon.
Täytyypä paneutua kirjaan, jospa saisinkin sitten sen avautumaan minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Maeve Binchy- Seitsemän talvista päivää
Vaikuttaa ihan hyvältä. Tällä hetkellä en jaksa lukea mitään raskasta enkä surullista.
Enimmäkseen luen vain kirja-arvosteluja ja blogeja. Teen listoja kirjoista, jotka vaikuttavat kiinnostavilta ja jotka haluaisin joskus lukea.
Binchyn kirjat ovatkin hyviä!
Kari Hotakainen: Opetuslapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse miettinyt sitä, että kirjoittaisin filosofisen romaanin tai novellin ihan ajan kuluksi. Filosofia on minulle tuttu aihe, ja kun tähän lisää hieman mielikuvitusta, lopputuloksena on filosofista kaunokirjallisuutta. Tarkoitus onkin lukea tässä filosofista kaunokirjallisuutta tukien tätä kirjoitusharrastusta. Pitää varmaan seuraavaksi lukea Sartrea, nyt lueskelen tässä Dostojevskin "kirjoituksia kellarista", joka on aika levotonta ajatusvirtaa. Sinänsä estojen vähentyminen onkin avain filosofisessa pohdiskelussa, kun kirjoittaa filosofisempaa novellia tai romaania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanya Yanagiharan Pieni elämä.
En meinaa päästä alkua pitemmälle vaikka olen himolukija.
Kannattaako yrittää?
Suunnittelin itse tämän lukemista kauan ja sitten viimein luin sen. Voin sanoa, että kirja oli tietyllä tavalla itselle sellainen etten enää koskaan palaisi siihen. Raskas luettava. Kirja ei tavallaan anna armoa. Hetken kaikki on hyvin ja sitten taas jotain kauheaa tapahtuu. Jotenkin olisi toivonut lukijan kannalta helpotusta. Olen lukenut paljon sellaisia kirjoja joissa tapahtuu kaikkea pahaa. Tämä on silti minusta yksi ikävämmistä. Samoin itselleni tarina ei anna niin paljon ja en saa siitä irti kovin paljon. Tämä kaikesta huolimatta, vaikka tiedän monen pitäneen kirjasta. Itseä helpottaa se, että olen todella nopea lukija ja aikaa on joten minun ei tarvitse niin miettiä luenko loppuun asti. Samalla todella vaikeaa kirjoittaa toisen puolesta. Jokainen kokee kirjat erilailla. Ehkä tuo alku on tässäkin kirjassa vasta "lämmittelyä" ja ne syvälliset asiat alkavat myöhemmin. Suosittelen silti jatkamaan lukemista.
Jani Niipolan Jukka Hilden - Kivun perintö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanya Yanagiharan Pieni elämä.
En meinaa päästä alkua pitemmälle vaikka olen himolukija.
Kannattaako yrittää?Kannattaa! On yksi parhaimmista sekä samalla raskaimmista kirjoista, jonka olen lukenut.
Itse en tykännyt. Sensaatiohakuinen ja epärealistista ja ylisentimentaalista jennkihapatusta täynnä. Vähempikin riittäisi. Myönnän, että minulla on ongelma monen jenkkikirjailijan teosten suhteen, mutta tämä vei kyllä kirkkaasti voiton sillä saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on monta kirjaa kesken.Rohmuan niitä aina kirjastosta kilokaupalla eikä sitten huvita lukea kun kirjoittelen tänne.
Minä myös varaan ja sitten lainaan liikaa kirjoja. Osan luen, osan palautan lukematta. Nytkin on pakasteessa 4 kirjaa. Toin ne eilen kirjastosta. Pakastan kirjoja pari päivää. Pelkään luteita 😬
Okei, ehkä tuossa kohtaa jo luovuttaisin ja siirtyisin e-kirjoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille niille, jotka ovat lukeneet Tolstoin Sodan ja rauhan. Miten selvisitte niistä kaikista nimistä? Kun samaa tyyppiä saatetaan kutsua monella eri nimellä. Miten siitä nimien sekamelskasta saa mitään tolkkua? Puhumattakaan lukemattomista henkilöistä? Kannattaako aloittaa?
Omalla lukupöydällä C.S. Lewis: Suuri avioero
(ei kerro avioerosta vaan helvetissä olevien ihmisten vierailusta taivaaseen)
Olen lukenut muutoinkin venäläistä kirjallisuutta, siihen tottuu. Kaikilla ihmisillä on siis etunimi, isännimi ja sukunimi, ja näiden lisäksi toki lempinimi. Heitä voidaan kutsua esim. etunimellä ja isännimellä, etunimellä ja sukunimellä, tittelillä ja sukunimellä tai sitten lempinimellä (ja isännimellä tai sukunimellä). Kyllä ne yleensä loksahtelevat paikoilleen, vaikka joskus pitää pysähtyä miettimään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hanya Yanagiharan Pieni elämä.
En meinaa päästä alkua pitemmälle vaikka olen himolukija.
Kannattaako yrittää?
Epäuskottava tarina. Miten yhteen pieneen elämään mahtuu niin paljon kurjuutta ja uskomattomia käänteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt sitä, että kirjoittaisin filosofisen romaanin tai novellin ihan ajan kuluksi. Filosofia on minulle tuttu aihe, ja kun tähän lisää hieman mielikuvitusta, lopputuloksena on filosofista kaunokirjallisuutta. Tarkoitus onkin lukea tässä filosofista kaunokirjallisuutta tukien tätä kirjoitusharrastusta. Pitää varmaan seuraavaksi lukea Sartrea, nyt lueskelen tässä Dostojevskin "kirjoituksia kellarista", joka on aika levotonta ajatusvirtaa. Sinänsä estojen vähentyminen onkin avain filosofisessa pohdiskelussa, kun kirjoittaa filosofisempaa novellia tai romaania.
Anna palaa. Filosofisena pohdintana kirjoitetuilla teoksilla on voitettu palkintojakin. Ainakin scifi-puolella.
Emma Hambergin Je m'appelle Agneta.
Parina iltana lasten nukkumaanmenon jälkeen oon kuunnellut Montandia ja Breliä ja lukenut tätä kirjaa joka kertoo itsensä läpinäkyväksi tuntevasta Agnetasta joka tarttuu tilaisuuteen.
Ei mitään uutta ja ennenkuulematonta siis, mutta Provencen pikkukylä, yhteisöllisyyttä ja ruokaa ja viiniä.
Sopii syysiltoihin jos kaipaa pientä kevyttä piristystä.
the art of war, sun tzu. kevyttä ilta luettavaa...
Joseph Heller: Herra tietää.
Hmm. amerikankanjuutalaista mies katsetta. Hän on toki nero.
Itse 50 - v. miehenä jotenkin oksettaa lukea tätä . Periaattessa Kuningas Daavidin tarina kerrottuna uudestaan. Niin 1980 - lukulainen amerikkalainen romaani. Toki erinomainen kirjallinen taso, mutta oksettaa. Oikeasti misogyyninen ja male gaze.
Luen toki loppuun, että voin tehdä analyysin ja tulkinnan.
90 - luvun alussa meitä miehiä, jotka rohkenimme ottaa asian esille haukuttiin homoiksi, neideiksi ja hyödylliseksi idiooteiksi.
Toivoisin nykypäivän naisilta ja feministeiltä myös malttia, että kaikkea ei tulkittaisi samoin. Päinvastaisesti.
Kirjallisuudessa ja missä tahansa kulttuurisessa tekstissä pahinta on , että sitä tulkitaan iän, sukupuolen, etnisyyden etc. mukaan..
Unohdetaan autofiktio, äänikirjat
ja palataan tekstin ääreen.
Von Clausewitz - Sodankäynnistä.
Maeve Binchy- Seitsemän talvista päivää
Vaikuttaa ihan hyvältä. Tällä hetkellä en jaksa lukea mitään raskasta enkä surullista.
Enimmäkseen luen vain kirja-arvosteluja ja blogeja. Teen listoja kirjoista, jotka vaikuttavat kiinnostavilta ja jotka haluaisin joskus lukea.