Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti - Avaimia muutokseen.

Ainakin olen nauranut makeasti kirjaa lukiessa ja testatessa, koska kirjan neuvot ja väitteet eivät yksinkertaisesti vain ole totta ja toimi.

Esimerkiksi kirjassa väitetään, että "jos mielikuvitus ja tahto vetävät samaan suuntaan, niin mielikuvitus voittaa aina". No, eipä voittanut. Näin vanhan tutun, johon olen negatiivisesti suhtautunut, eräässä tilaisuudessa, jossa molemmat olimme. Ajattelin, että nyt kyllä pitää testata kirjan väitettä, kun joudumme ennemmin tai myöhemmin silmätysten tuossa tilaisuudessa. Varsinkin, kun oikeasti oli jopa tahto suhtautua häneen positiivisesti. Annoin mielikuvitukselle vallan ja kaikki meni pääkopassa oikein hyvin ja hauskasti. Ja tahtoakin oli samaan suuntaan. Mutta kun sitten näimme silmätysten, kohtaaminen oli täysi fiasko. Vaikka kuinka myönteisesti sielunsa silmillä kuvittelin tilanteen etukäteen, että se menee hauskasti, se ei todellakaan mennyt. Toinen oli kuin olisi kanahaukkaa katsonut silmiin ja tervehdys oli väkinäinen molemmilla osapuolilla. Ja koko tilanne ohi noin sekunnissa, vailla pienintäkään hauskuutta. 😂

Joskus nuorempana kyseinen kirja, ja positiivisen ajattelun-aate muutenkin, upposi minuun kuin häkä ja halusin sen takia katsoa, vieläkö se vanhempana ja kokeneempana uppoaa samalla tavalla. Ei uponnut. Eikä neuvot tepsi.

Ihan viihdyttävää ajankulua silti.

Sori, tuli kirjoitusvirhe. Siis "jos mielikuvitus ja tahto vetävät ERI suuntiin, niin mielikuvitus voittaa aina", väittää Tahkokallion kirja. 

Pötyä. 😝

Stephen King: Buick 8

Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Olen lukutoukka ja kahlasin läpi koko ketjun. Huomasin, että olen lukenut suurimman osan täällä mainituista teoksista ja ne, mitä en, niin osa on ollut aivan tietoinen valinta, kuten olen skipannut Sofi Oksasen teokset. Aiheet eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Muutenkin olen huomannut, että moni kotimainen "palkittu mestariteos" on juuri sellainen, jota ei kannata lukea. Aihe tai tyyli tai molemmat eivät kiehdo lukemaan. 

Harry Potterien pariin en ole päätynyt; luen ne ja Tolkienit, kun lapset pääsevät siihen ikään. 

Viime vuosina minäkin olen siirtynyt klassikoista kohti viihteellisempää kirjallisuutta. Aikaa ei riitä kaikkeen, niin mielelläni luen teoksia, joissa on kevyempi ote usein vaikeisiinkin aiheisiin. Usein tutustun kirjailijan teoksiin lainaamalla kerralla useita saman kirjailijan teoksia. Parin kirjan jälkeen jo tietää, että pitääkö. 

Vierailija kirjoitti:

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet.

Perus ruotsi dekkari. Mutta ei niin synkkää kuin monet vastaavat.

Tämän kirjat on sellaista helppoa aivot narikkaan lukemista, tykkään.

Mende Nazer : Orja : kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen

Luin tämän kirjan ja alussa sellaista mukavaa lapsen elämän kuvausta. Toki ympärileikkaus yms ikävä asia vaikutti, mutta perheessä kuitenkin hyvä tunnelma ja välittivät toisistaan. Sitten kylä ryöstettiin ja ihmisiä tapettiin. Tytöt ryöstettiin orjiksi. Mende päätyi ensin toiseen Afrikan maahan kotiorjaksi (en muista oliko mikä maa) sitten Lontooseen. Kauheaa luettavaa hänen tarinansa on ja lukuisten muiden tyttöjen. Tapahtunut 90 ja 2000-luvulla ja jatkuu edelleen tuo ryöstely. Esim ne Nigerian koulutytöt jne. Ikävää todellisuutta julmuuksista.

Tällä hetkellä ahmin C. J Sansomin Shardlake-sarjaa. Nyt olen kolmannessa osassa. Rakastan historiaa, ja varsinkin Tudorin aika kiinnostaa, siksikin on kiva lukea tarinaa, jossa yksikään yksityiskohta ei ärsytä, vaan perustuu historiaan. Kirjailija on myös historioitsija.

Silmarillionin aloitin myös, kun kirjastossa ilmestyi eteeni. Joskus teininä yritin lukea tätä, mutta mielestäni oli puisevaa tekstiä. Mutta nyt kun lähes 20 vuotta myöhemmin aloitin uudelleen, lumouduin heti ekoilla sivuilla. Tilasin jopa oman kappaleen kirjahyllyyn, että pääsen rauhassa lukemaan ja tutkimaan.

Luen Margaret Atwoodin Hag-Seedia ja suomennosta Noidan sikiötä yhtä aikaa.

Meredith, yksin.

Kuulostaa minulta, kertomus naisesta joka ei ole poistunut kotoaan vuosiin.

Erkki Turve: Helotuksen tuska.

Vierailija kirjoitti:

Meredith, yksin.

Kuulostaa minulta, kertomus naisesta joka ei ole poistunut kotoaan vuosiin.

Olen ollut aikeissa ostaa kirjan. Mitä mieltä olet, kannattaako... ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on lukenut "homoteemaisia" kirjoja tai tietää jonkun aiheeseen liittyvän niin kertokoon sen. Kiitän jos joku viitsii vastata. Itseä vaan aihe kiinnostaa ja välillä pyrin lukemaan siihen liittyvää. Kirjoja joita olen jo lukenut ovat Pieni elämä ja Maurice. Muita ei sitten enää oikein olekaan. Voi olla myös englanniksi. En halua sotkea ketjua, mutta päätin nyt viestin laittaa jos jollekin tulee jokin kirja mieleen. Olen tänne muita kirjoja jo laittanut paljon.

Tuli mieleen Marguerite Yourcenarin Armonlaukaus. Homoteema on läsnä mutta hienovarainen. Taustalla on niinkin eksoottinen tapahtuma kuin sisällissota Baltiassa vuonna 1919, mutta ei ole sotaromaani.

Eräs parhaista "homoteemaisista" kirjoista on John Boynen Kuudes mies. Se on myös yksi parhaista koskaan lukemistani romaaneista. Suosittelen lämpimästi!

Koraani, siinä Lehmän suura

John Steinbeckin "Oikutteleva bussi". Ostin junalukemiseksi kirppikseltä eurolla enkä ihan ehtinyt lukea matkan aikana. Huomenna sitten loput parikymmentä sivua. Hienoa ihmiskuvausta ja amerikaanaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Olen lukutoukka ja kahlasin läpi koko ketjun. Huomasin, että olen lukenut suurimman osan täällä mainituista teoksista ja ne, mitä en, niin osa on ollut aivan tietoinen valinta, kuten olen skipannut Sofi Oksasen teokset. Aiheet eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Muutenkin olen huomannut, että moni kotimainen "palkittu mestariteos" on juuri sellainen, jota ei kannata lukea. Aihe tai tyyli tai molemmat eivät kiehdo lukemaan. 

Harry Potterien pariin en ole päätynyt; luen ne ja Tolkienit, kun lapset pääsevät siihen ikään. 

Viime vuosina minäkin olen siirtynyt klassikoista kohti viihteellisempää kirjallisuutta. Aikaa ei riitä kaikkeen, niin mielelläni luen teoksia, joissa on kevyempi ote usein vaikeisiinkin aiheisiin. Usein tutustun kirjailijan teoksiin lainaamalla kerralla useita saman kirjailijan teoksia. Parin kirjan jälkeen jo tietää, että pitääkö. 

Tolkienit eivät ole lapsille suunnattuja, hobittia lukuunottamatta.

Outi Pakkasen Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Hyvä dekkari.

Kalle Anka: Sommar

Hyvän historia, Rutger Bregman.

Kun aihe vapaan lukemisesta tulee huono olo, niin tämän lukemisesta tulee hyvä olo.

Corpus Hermeticum, Smaragditaulu ja muita hermeettisiä kirjoituksia

Elina ja Sofia - Uskalla Loistaa!

Jill Santopolon Laulu joka soi yhä