Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12239)
Vierailija kirjoitti:
Emmy Lemströmin Aalto vapaa välkkyilee
Mielipidettä tästä teoksesta kaipaan. Kannattaako lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen King Myöhemmin. Aivan huippu heti ekoilta sivuilta.
Maailman yhdentyminen P.Lahtinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti kirja, mutta: Jerry Cotton - Kuolemaantuomittu Cotton. Vintage Cottonit on mahtavaa kesälukemista. Katselen aina läpi divarit ja kirpparit ja etsin hyväkuntoisia vanhoja Cottoneita kesälomalle.
Meidän isä aikoinaan aina osti Jerry Cottonin kun uusi ilmestyi.
Mie muksuna tykkäsin niistä todella paljon. Luin salaa jokaisen isän ollessa töissä.
Miksi salaa, en tiedä, ehkä ne oli siten jännenpiä,
kun en muista että ne olisi ollut kiellettyjen listalla.
Vuosikymmeniin en enää ole lukenut Cottoneita, mahtaisko olla niin hyviä kuin lapsena.
Kliseistä ne on tehty, mutta omanlaisenaan viihteenä ja ajankuvana menee.
Ei samanlaista fiilistä tietenkään tarjoa kuin lapsena tai teininä, mutta kenties toisenlaisia.
Jostain putkahti "Kahdesti kuollut, varmasti kuollut" ja lukaisin pois.
Vähän kuin kuvaton sarjakuva...
Muita lapsuuden/murkkuiän lukemistoja olivat Finn West - Härmän häjy lännessä sekä Yöjuttu-kauhusarja.
Mustanaamiostakin oli tekstiversiota, miksi näitä lehtiä pitäisi nimittää?
Pokkari on vähän liian iso sana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti kirja, mutta: Jerry Cotton - Kuolemaantuomittu Cotton. Vintage Cottonit on mahtavaa kesälukemista. Katselen aina läpi divarit ja kirpparit ja etsin hyväkuntoisia vanhoja Cottoneita kesälomalle.
Meidän isä aikoinaan aina osti Jerry Cottonin kun uusi ilmestyi.
Mie muksuna tykkäsin niistä todella paljon. Luin salaa jokaisen isän ollessa töissä.
Miksi salaa, en tiedä, ehkä ne oli siten jännenpiä,
kun en muista että ne olisi ollut kiellettyjen listalla.
Vuosikymmeniin en enää ole lukenut Cottoneita, mahtaisko olla niin hyviä kuin lapsena.
Kliseistä ne on tehty, mutta omanlaisenaan viihteenä ja ajankuvana menee.
Ei samanlaista fiilistä tietenkään tarjoa kuin lapsena tai teininä, mutta kenties toisenlaisia.
Jostain putkahti "Kahdesti kuollut, varmasti kuollut" ja lukaisin pois.
Vähän kuin kuvaton sarjakuva...
Muita lapsuuden/murkkuiän lukemistoja olivat Finn West - Härmän häjy lännessä sekä Yöjuttu-kauhusarja.
Mustanaamiostakin oli tekstiversiota, miksi näitä lehtiä pitäisi nimittää?
Pokkari on vähän liian iso sana...
Omanlaisensa tunnelman loivat noihin lehtiin hurjat määrät lyöntivirheitä, Mustanaamiokin oli tuon tuosta Mutanaamio tai Musanaamio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmy Lemströmin Aalto vapaa välkkyilee
Mielipidettä tästä teoksesta kaipaan. Kannattaako lukea?
Ha ha, omasta päästä keksitty kirja ja kirjailija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Necronomicon on kesken.
Juuri luen kohtaa, jossa on joku loitsu, jolla suurten Muinaisten palvelijat tulevat syömään lukijansa ruumiin ja sielun terävillä lonkeroillaan. En tiedä voiko sellainen pitää paik
IÄ! IÄ! Lonkerot ikkunassa!
Vierailija kirjoitti:
Luin pitkästä aikaa Harri Sirolan: Anna Palaa
Hivenen punastuneena mietin nyt viisikymmppisenä, kuinka voimakkaasti tämä kirja vaikutti minuun.
Olin rakastunut teatterityttöön, join , poltin, kuuntelin Deekoota ja Zeppeliniä, reilasin.
Tottakai rakastuin tähän kirjaan myös uudelleen. Tietystä peruspuberteettisuudestaan kirjassa on imua, rakenne koherentti ja ennen kaikkea teoksella on " Sielu" - se jokin joka erottaa tämän muista.
Suosittelen varsinkin teini - ikäisille pojille, jotka suunnittevat suuria kahvilan pöydässä ja huokailevat, kun se tyttö kulkee ohi.
Sirola osaa myös oikeasti kirjoittaa. 2 kaupunkia on mielestäni ihan mestariteos.
Sirolan Kaksi kaupunkia on loistava kirja. Noloa myöntää mutta tästä Anna palaa -nimisestä en ole kuullutkaan. Täytyy varmaan kaivaa se kirjastosta, vaikken ole teini ja poika vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on lukenut "homoteemaisia" kirjoja tai tietää jonkun aiheeseen liittyvän niin kertokoon sen. Kiitän jos joku viitsii vastata. Itseä vaan aihe kiinnostaa ja välillä pyrin lukemaan siihen liittyvää. Kirjoja joita olen jo lukenut ovat Pieni elämä ja Maurice. Muita ei sitten enää oikein olekaan. Voi olla myös englanniksi. En halua sotkea ketjua, mutta päätin nyt viestin laittaa jos jollekin tulee jokin kirja mieleen. Olen tänne muita kirjoja jo laittanut paljon.
Tuli mieleen Marguerite Yourcenarin Armonlaukaus. Homoteema on läsnä mutta hienovarainen. Taustalla on niinkin eksoottinen tapahtuma kuin sisällissota Baltiassa vuonna 1919, mutta ei ole sotaromaani.
Luin Emmy Abrahamsonin kirjan Mies joka tuli puskista. Jonkinlainen biofiktio. Hauska kepeä kirja elämän arvaamattomuudesta ja rohkeudesta kuunnella mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmy Lemströmin Aalto vapaa välkkyilee
Mielipidettä tästä teoksesta kaipaan. Kannattaako lukea?
Ha ha, omasta päästä keksitty kirja ja kirjailija
Joku ollut omasta mielestään muka hauska, no ei kyllä ole.
Mulle on lapsena laulettu:
Tuuli hiljaa henkäilee
aalto vapaa välkkyilee
pikkulintu suruton
laulelee nyt kesät on.
Assburger kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti kirja, mutta: Jerry Cotton - Kuolemaantuomittu Cotton. Vintage Cottonit on mahtavaa kesälukemista. Katselen aina läpi divarit ja kirpparit ja etsin hyväkuntoisia vanhoja Cottoneita kesälomalle.
Meidän isä aikoinaan aina osti Jerry Cottonin kun uusi ilmestyi.
Mie muksuna tykkäsin niistä todella paljon. Luin salaa jokaisen isän ollessa töissä.
Miksi salaa, en tiedä, ehkä ne oli siten jännenpiä,
kun en muista että ne olisi ollut kiellettyjen listalla.
Vuosikymmeniin en enää ole lukenut Cottoneita, mahtaisko olla niin hyviä kuin lapsena.
Kliseistä ne on tehty, mutta omanlaisenaan viihteenä ja ajankuvana menee.
Ei samanlaista fiilistä tietenkään tarjoa kuin lapsena tai teininä, mutta kenties toisenlaisia.
Jostain putkahti "Kahdesti kuollut, varmasti kuollut" ja lukaisin pois.
Vähän kuin kuvaton sarjakuva...
Muita lapsuuden/murkkuiän lukemistoja olivat Finn West - Härmän häjy lännessä sekä Yöjuttu-kauhusarja.
Mustanaamiostakin oli tekstiversiota, miksi näitä lehtiä pitäisi nimittää?
Pokkari on vähän liian iso sana...Omanlaisensa tunnelman loivat noihin lehtiin hurjat määrät lyöntivirheitä, Mustanaamiokin oli tuon tuosta Mutanaamio tai Musanaamio.
Mutanaamio on mainio kasvoilla
ja Masked Singer on kai sitten Musanaamio.
Anteeksi aiheesta poikkeavat ajatelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Just lopetin Mattias Edvardssonin
Perhetragedian.
Olipa hyvä!
"En kaipaa traagisia tarinoita ja trillereitä."
Tuli tästä mieleen se, kun itse yleensä ajaudun valitsemaan ja lukemaan hyvinkin surullisia ja ns raskaita kirjoja. Monet kirjat jonkun ihmisen elämänkertoja. Ehkä haluan jotenkin ymmärtää asioita noiden kirjojen kautta. Ne monesti kertovat hyvin esim jonkun alueen tai vähemmistön yms ongelmista. Samalla monessa tarinassa on kuitenkin myös jotain hyvää mukana, vaikka järkyttäviä kirjoja ovatkin. Silti välillä kaipaan jotain kirjaa jonka parissa ei tarvitsisi miettiä maailman pahuutta. Silti valitsen taas jonkun tuollaisen kirjan ja luen sen.
Aloitin eilen illalla Miki Liukkosen O:n. Kirja on vasta niin alussa (luin ehkä 20–30 sivua), että en osaa sanoa siitä vielä mitään. Liukkosella ei ole erityisen vahvaa omaa tyyliä (kuten vaikkapa Ulitskajalla tai Kauranen-Snellmanilla); sen ehkä voi sanoa.
Ap
Keijo Tahkokallio: Ajattele myönteisesti - Avaimia muutokseen.
Ainakin olen nauranut makeasti kirjaa lukiessa ja testatessa, koska kirjan neuvot ja väitteet eivät yksinkertaisesti vain ole totta ja toimi.
Esimerkiksi kirjassa väitetään, että "jos mielikuvitus ja tahto vetävät samaan suuntaan, niin mielikuvitus voittaa aina". No, eipä voittanut. Näin vanhan tutun, johon olen negatiivisesti suhtautunut, eräässä tilaisuudessa, jossa molemmat olimme. Ajattelin, että nyt kyllä pitää testata kirjan väitettä, kun joudumme ennemmin tai myöhemmin silmätysten tuossa tilaisuudessa. Varsinkin, kun oikeasti oli jopa tahto suhtautua häneen positiivisesti. Annoin mielikuvitukselle vallan ja kaikki meni pääkopassa oikein hyvin ja hauskasti. Ja tahtoakin oli samaan suuntaan. Mutta kun sitten näimme silmätysten, kohtaaminen oli täysi fiasko. Vaikka kuinka myönteisesti sielunsa silmillä kuvittelin tilanteen etukäteen, että se menee hauskasti, se ei todellakaan mennyt. Toinen oli kuin olisi kanahaukkaa katsonut silmiin ja tervehdys oli väkinäinen molemmilla osapuolilla. Ja koko tilanne ohi noin sekunnissa, vailla pienintäkään hauskuutta. 😂
Joskus nuorempana kyseinen kirja, ja positiivisen ajattelun-aate muutenkin, upposi minuun kuin häkä ja halusin sen takia katsoa, vieläkö se vanhempana ja kokeneempana uppoaa samalla tavalla. Ei uponnut. Eikä neuvot tepsi.
Ihan viihdyttävää ajankulua silti.
Kauko Kare:Tähän on tultu. Vuodelta 1967.
Mielenkiintoinen kirja 55 vuoden takaa. Luin silloin ja luin nyt uudelleen.
Mottona pääministeri Kosyginin sanat Helsingissä 17.6.196t: "Myös rauha tarvitsee taistelua- ratkaisvaa taistelua sitä vastaan, että eräät valtiot puuttuvat toisten sisäisiin asioihin, taistelua kansojen vapauden ja riippumattomuuden puolesta."
Tämä oli surkea, taisin antaa yhden pisteen. Ruotsalaiset on surkeita nykyisin. Tanskalaisia ja suomalaisia pystyy sentään lukemaan.
Mulla kesken Toni Morrison joku kirja ja Ilkka Remeksen Kremlin nyrkki sekä Bysantin historia.