Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Yritän nyt lukea monia Keltaisen kirjaston sarjaan kuuluvia kirjoja. Nyt menossa Jenny Erpenbeck Päivien loppu. Kuulosti mielenkiintoiselta, koska käsittelee monien ihmisten elämää. Kuitenkin haastava lukea, kun ollaan aina pari sivua yhden ihmisen elämässä ja seuraavalla sivulla kertoja vaihtuu. Näin ei aina heti tiedä kuka henkilö on kertojana. Lisäksi ihmetyttää se kuinka ensin kerrotaan, että perheen lapsi kuolee. Sitten myöhemmin kerrotaankin kuinka lapsi jäi henkiin ja "tehdään" perheelle elämä johon kuuluu tämä lapsi. Eli vähän kuin vaihtoehtoinen elämä perheen näkökulmasta. Kirjassa sellainen teema, että jos jokin pieni asia menee toisin niin se muuttaa kohtaloa. Tässä pitäisi sitten varmaan etsiä niitä kohtia joissa perheen elämä muuttuu. En sitten tiedä miten kirja jatkuu, kun olen puolessa välissä. Yleensä luen loppuun kaikki.

Luin tämän kirjan myös nyt loppuun ja en suosittele sen lukemista. Hyvin sekava kirja ja lopussa liikuttiin vielä sota-asioissa yms joten loppua kohdin oli jo melkein mahdotonta tietää kertojaa. En vieläkään tiedä miksi esim kerrottiin Usaan lähteneestä miehestä yms kun se ei ollut olennaista enää tarinan kannalta. Oikeastaan tuntuu, että kirjailija on halunnut vaan jotenkin sekoittaa ja sotkea kirjan täyteen kertojia (mies, tämän vaimo, kaksi tyttöä, isoäiti yms) ja haluaa vaihdella kohtalon oikkuja eli ensin perheen toinen tyttö kuolee ja sitten mukamas elämää kuvataankin niin, että tyttö on elossa yms. En oikein pitänyt tästä ja vaikeaa tietää mikä oli lopulta totta. Saa nähdä, kun lainasin myös kirjailijan toisen kirjan Mennä, meni, mennyt niin näyttää ehkä myös vähän kankealta lukea. Samanlaista tekstiä. Oikeastaan se on aina vähän pettymys lukea kuitenkin melko pitkä kirja ja huomata ettei saanut irti oikein mitään. Tuo edellisen viestin Muistojen kirjakin jonka kuin on helmi jo tähän verrattuna. Joskus yksinkertaisempi on parempi juoneltaan.

Muistuu lisää lukemiani kirjoja. Yksi on joskus alekorista poimimani Rouva Westaway on kuollut, Ruth Waren kirjoittama kirja. Oli minusta ihan hyvä ja mukava lukea. Ideana minusta toimiva ja loppuun asti säilytti salaisuuksia. Henkilöiden kuvaus minusta hyvää. Ei mikään paras kirja, mutta luin mielenkiinnolla kuitenkin.

Mattias Edvardsson: Perhetragedia.

Pakko lukea loppuun, vaikka ärsyttääkin miten kaikkien hahmojen toiminnan motiivit väännetään rautalangasta ja selitetään keittiöpsykologisin teorioin heidän lapsuuden kokemuksillaan. Lukijan saisi antaa ajatella itse.

Pirjo Hassinen: Jouluvaimo.

Tosi hyvin kirjoitettu ja imaisi heti mukaan.

Peter James: Kuolema vaanii verkossa

Loistavaa kesälukemista. Roy Grace jeparista viidestoista dekkari. Voi lukea väärässä järjestyksessäkin, vaikka päähenkilöt samat.

Evie Wyld Me olemme susia. Ihan kohtalainen kirja. Paljon hypätään ajassa menneisyyteen sekä seurataan kolmen naisen elämää ja en vieläkään saanut sijoitettua jokaista henkilöä paikalleen, mutta ihan ok kirja.

Antti Hurskainen: Kuihtuminen - yksinkertaisesti erinomainen. Suosittelen

Pahoittelen virheitä:

Laszlo Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia.

Antti Tuomaisen Mies joka kuoli.

Luen vasta nyt, kun siitä tehtyä sarjaa niin hehkutetaan, vaikka toki kirjaakin on kehuttu paljon.

Yleensä en pidä kotimaisista, enkä pidä tästäkään.

Jokin häiritsee, mutta en saa kiinni että mikä. Mieheni ehdotti, että ihmisten ja ympäristön tuttuus ehkä tuntuu tylsältä, mutta ei se ehkä sitäkään ole. En tiedä. Ehkä jätän tämän kesken.

Henning Mankell:Likainen enkeli

Minulle on jäänyt sisällissota-aihe päälle ja itseään on tietenkin hyvä sivistää:

Seppo Hentilä: Pitkät varjot

Ei mikään kirja ole kesken juuri nyt, eikä ole ollut kymmeniin vuosiin kesken.

Elizabeth Strout Pikkukaupungin tyttö. Minusta vähän pitkästyttävä lukea. Toisaalta hyvää kuvausta äidin ja tyttären väleistä ja elämästä. Tuli mieleen omakin elämäni. Asioista pitäisi aina pystyä puhumaan eikä sulkea niitä sisälleen. Moni asia vaikuttaa pitkälle elämään.

Vierailija kirjoitti:

Antti Tuomaisen Mies joka kuoli.

Luen vasta nyt, kun siitä tehtyä sarjaa niin hehkutetaan, vaikka toki kirjaakin on kehuttu paljon.

Yleensä en pidä kotimaisista, enkä pidä tästäkään.

Jokin häiritsee, mutta en saa kiinni että mikä. Mieheni ehdotti, että ihmisten ja ympäristön tuttuus ehkä tuntuu tylsältä, mutta ei se ehkä sitäkään ole. En tiedä. Ehkä jätän tämän kesken.

Minä luen tätä nyt toista kertaa ja kyllä tykkään sekä kielenkäytöstä että juonesta. Mutta saman kirjailijan teos Veljeni vartija jäi minulta kesken. Teksti tuntui liian nokkelalta ja veijarimaiselta minun makuuni.

Rudolf Höss-Auschwitzin komendantti.

The love hypothesis

Hermann Hesse: Lasihelmipeli.  

Luin tämän viimeksi teininä ja mielestäni tämä on vaikuttava teos. Joskus kuulee sanottavan, että Hesse on teinikirjallisuutta. 

Mihinköhän sekin perustuu: Arosuteen ja Siddhartaan ehkä? Sai kuitenkin Nobelinkin joskus 40 - luvun puolivälissä.

Olisin tyytyväinen, jos teinit yleensä lukisivat mitään. Aikuisetkin näyttävät loistavaa esimerkkiä: kuuntelevat ( !??!? ) jotain kaupallista roskaa.

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Ronski ja raju, äkkinäisiä käänteitä.

Miina ja Manu lääkärissä jäi kesken tossa viime viikolla, saa nähä milloin saan aikaseksi lukea loppuun

Oma valinta - minä myyn s*ksiä

Lucinda Rileyn Orkideatarha.

Kevyttä kesälukemista.