Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12269)
Vierailija kirjoitti:
Silja Vuorikuru, Kultalintu mustasulka
8-vuotiaan Iiriksen äiti kuolee yhtäkkiä. Miten lapsi kokee kuoleman? Miten selvitä ilman äitiä, kun isä ei edes puhu äidistä enää, vaan ottaa työkaverinsa avopuolisokseen jo suruvuonna. Kirjassa seurataan Iiriksen kasvua aikuisuuden kynnykselle.
Kaikkien, jotka joutuvat tekemisiin surevan lapsen kanssa, kannattaa lukea tämä kirja.
Kiitos vinkistä!
Kahvia ja karjalanpiirakoita
Pidä kiinni kädestäni. Vanhoillislestadiolaisista nuorista aikuisista kertova kirja. Otsikko kuvaa kirjaa aika hyvin, jää varmaan kesken. Tulee vähän SinäMinä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Sofie Sarenbrant Valheenpunoja
Aloitin Sarenbrantin Avoimet ovet, mutta en tiedä pystynkö lukemaan loppuun. Lieneekö kyse alkuperäisteoksen vai käännöksen ongelmista, mutta kieli on sen verran kökköä että häiritsee jo keskittymistä juoneen (joka ei ainakaan vielä ole alkanut vetämään sekään). Ovatko myöhemmät romaanit parempia / paremmin käännettyjä?
Lee Child: Viides matkustaja.
Jack Reacher- dekkari.
Lasta käytin kirjastossa ja uutuuksien esittelypöydältä tarttui mukaan Kojosen kirja "Luominen ja evoluutio".
Kirja on teologin kirjoittama kuvaus tieteen ja uskonnon konfliktia koskevasta keskustelusta, konfliktin osapuolten taustoista jne.
Jäi nyt tauolle "Kuningas Lear" ja Kari Kailan "Revontuley" pitää ahmia tämä ensin...
A Guide to the Project Management Body of Knowledge (PMBOK Guide) by Project Management Institute
Vierailija kirjoitti:
Muumilaakson marraskuu
Hieno kirja, palaan usein tähän elämän potkiessa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Nabokovin Lolita, varmaan viideskymmenes kerta elämäni aikana luulisin? Tänä vuonna kolmas.
Oletpa innostunut Lolitasta - hymiö.
Oikeasti itsekin olen lukenut tämän 3 kertaa. Nabokovin kerronta, kieli ja monitulkintaisuus on niin loputon suo, että itse ainakin olen uponnut hetteikköön. Kuka vie ketä ja mihin suuntaan - puhun siis kertojan roolista. Vähälahjaiset, wokettelijat ja uskovaiset toki huutamassa roviolle. Mitä meille jäisi jäljelle taiteesta?
Itse luen Andy Weirin Yksin Marsissa teosta. Tämä on jopa huonompi, kuin leffaversio. En tiedä miksi luen, tai lainasin. Luen kuitenkin sängyssä loppuun.
Mulla on kesken Juha Hurmeen kirjat; olen toki lukenut niitä, mutta viina pyrkii väliin. Veemäistä.
No siis mulla ei koskaan ole kirja kesken. Jos aloitan, luen kirjan oppuun. Olen sillä tavalla vähän outo. Yleensä luen vaan lomalla ja joskus viikonloppuisin. En vaan malta lopettaa kun olen jotain aloittanut
just sain luettua hyvää yötä puppe ja nyt alkaa pupu tupunan synttärit ja seuraavaksi sanna ja pölyimuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sofie Sarenbrant Valheenpunoja
Aloitin Sarenbrantin Avoimet ovet, mutta en tiedä pystynkö lukemaan loppuun. Lieneekö kyse alkuperäisteoksen vai käännöksen ongelmista, mutta kieli on sen verran kökköä että häiritsee jo keskittymistä juoneen (joka ei ainakaan vielä ole alkanut vetämään sekään). Ovatko myöhemmät romaanit parempia / paremmin käännettyjä?
Luin väkisin tuon Avoimet ovet, karsea kirja, 1 piste. Ruotsalaiset on nykyisin kamalaa kuraa.
Suosittelen Dolores Dedondon baskimaan murhat, eka osa ei ole hyvä mutta toinen ja kolmas huippuja. Jos siis kiinnostaa mytologia, Baskimaa ja noidat ja et jaksa enää pohjoismaalaisia dekkareita.
Vierailija kirjoitti:
Luvun alla sekä Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru sekä Ismo Alangon elämänkerta. Odottamassa on Liksomin uusin eli Väylä ja divarista Grassin Peltirumpu. Ihanaa kun on tarpeeksi luettavaa!
Melchior lähti pois Bookbeatista😦 Onneksi siitä on tekeillä elokuva tai sarja.
Onneksi Bookbeatissa on vielä 1793 ja 1794 (Niklas Natt och Dag). 1794 ei ollut mikään maailman paras, mutta eka osa on hyvä. Siinä on kyllä yksi todella raaka kohta mikä on jäänyt mieleen.
Harold T. Wilkinsin Mysteries of Ancient South America.
Sarah Lark, Valkoisen pilven maa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nabokovin Lolita, varmaan viideskymmenes kerta elämäni aikana luulisin? Tänä vuonna kolmas.
Oletpa innostunut Lolitasta - hymiö.
Oikeasti itsekin olen lukenut tämän 3 kertaa. Nabokovin kerronta, kieli ja monitulkintaisuus on niin loputon suo, että itse ainakin olen uponnut hetteikköön. Kuka vie ketä ja mihin suuntaan - puhun siis kertojan roolista. Vähälahjaiset, wokettelijat ja uskovaiset toki huutamassa roviolle. Mitä meille jäisi jäljelle taiteesta?
Itse luen Andy Weirin Yksin Marsissa teosta. Tämä on jopa huonompi, kuin leffaversio. En tiedä miksi luen, tai lainasin. Luen kuitenkin sängyssä loppuun.
No siinäpä se - analysoin Nabokovin kerrontaa milloin mistäkin näkövinkkelistä käsin :-)) ja aina joka lukukerralla löydän jotain uutta, huomaan jonkun uuden tavan kuvata asioita mihin en edellisillä lukukerroilla kiinnittänyt huomiota tms. Auttaa rikastuttamaan omaakin kirjoittamistani. Tällaista analyysilukemista harrastan toki muidenkin kirjojen kanssa, mutta Lolita lienee suosikkini. Upea kuvaus siitä, mitä noin karmivan miehen päässä voikaan liikkua! HUH! En voisi lukea kirjaa samalla tavalla jos tietäisin, että se perustuisi tositapahtumiin. Luen englannin- ja suomenkielistä versiota sujuvasti, joskus jopa yhtäaikaa! Vertailen, miten mikäkin asia on käännetty suomeksi.
Koraani, lainasin sen kirkosta erottuani.
Franz Kafkan Mies joka katosi.