Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Fernando Aramburu, Äidinmaa

Suurten tunteiden sukutarina, jossa baskit ja espanjalaiset taistelevat Baskimaan herruudesta väkivalloin. Kaksi ystävätärtä joutuu eri puolille, kun toisen poika liittyy ETA :an ja toisen mies joutuu ETA:n ampumaksi.

Paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joita kuvataan syvällisesti. Miten elää vihan kanssa? Mitä tehdä, kun haavekuvat kaatuvat? Kumman valitset, poikasi vai lain? Mukana paljon baskinkielisiä sanoja.

Toivoin, ettei tämä kirja loppuisi, vaikka siinä on 660 sivua.

Giacomo Casanovan muistelmat ensimmäinen osa. Sivuja n. 744. Kaiken kaikkiaan kuusi osaa. Nyt vasta kaksi julkaistu. 

Olen rakastanut naisia hulluuteen asti, mutta eniten olen rakastanut vapautta. Se ei tee virheitä joka ei tee mitään. - Casanova

Devil wears revenge

Khaled Hosseini-Ja vuoret kaikuivat.Olen lukenut aiemmat teokset Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa.

Anna-Leena Härkösen äänikirja, joku Mikkihiirijuttu. Pääsin aloittamaan joskus silloin.

Raamattu. On muuten koukuttavaa luettavaa. vuorotellen Vt ja Ut.

On ilo juoda teetä kanssanne - Manen Sanchez

Stoner - John Williams

Vierailija kirjoitti:

Fernando Aramburu, Äidinmaa

Suurten tunteiden sukutarina, jossa baskit ja espanjalaiset taistelevat Baskimaan herruudesta väkivalloin. Kaksi ystävätärtä joutuu eri puolille, kun toisen poika liittyy ETA :an ja toisen mies joutuu ETA:n ampumaksi.

Paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joita kuvataan syvällisesti. Miten elää vihan kanssa? Mitä tehdä, kun haavekuvat kaatuvat? Kumman valitset, poikasi vai lain? Mukana paljon baskinkielisiä sanoja.

Toivoin, ettei tämä kirja loppuisi, vaikka siinä on 660 sivua.

Kiitos tästä. Hieman lievittää tuskaani, kun Baskimaan 3 viikon reissu peruuntui.

Saakohan äänikirjana?

Octavia E. Butler - Xenogenesis 1 - Dawn

Tässä on kolmaskin sukupuoli...

Glugluxklanin nousu!

Ku Klux Klan aate ja nousu!

Vierailija kirjoitti:

Octavia E. Butler - Xenogenesis 1 - Dawn

Tässä on kolmaskin sukupuoli...

Tuo on yksi parhaista lukemistani scifi-kirjoista. Valitettavasti jatko-osat eivät ole yhtä hyviä, mutta eivät huonoja nekään.

Vierailija kirjoitti:

Fernando Aramburu, Äidinmaa

Suurten tunteiden sukutarina, jossa baskit ja espanjalaiset taistelevat Baskimaan herruudesta väkivalloin. Kaksi ystävätärtä joutuu eri puolille, kun toisen poika liittyy ETA :an ja toisen mies joutuu ETA:n ampumaksi.

Paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joita kuvataan syvällisesti. Miten elää vihan kanssa? Mitä tehdä, kun haavekuvat kaatuvat? Kumman valitset, poikasi vai lain? Mukana paljon baskinkielisiä sanoja.

Toivoin, ettei tämä kirja loppuisi, vaikka siinä on 660 sivua.

Toi täytyy etsiä! Me alettiin just katsoa espanjalaista sarjaa "La linea invisible", joka kertoo siitä, miten ETA muuttui väkivallattomasta järjestöstä terrorijärjestöksi. Pari ekaa osaa löytyy YouTubesta ja loput 4 Movistar + -palvelusta, jota saa kokeilla ilmaiseksi kuukauden. En harmi kyllä tiedä, saisko tuohon jollain tekstit.

Mulla on kesken Naomi Kleinin "Tuhokapitalismin nousu" (suom. Ilkka Rekiaro). Mielenkiintoista, mutta ahdistavaa. Aloitin tämän kerran aiemminkin, mutta jäi kesken (pokkaripainoksessa on noin 500 sivua raskasta asiaa ja noin 70 sivua lähteitä, joihin kiinnostaisi myös tutustua, kun vain olisi aikaa). Lyöntivirheiden ja vastaavien määrä ärsyttää aika paljon, ainakin yksi oikolukukierros olisi vielä ollut tarpeen. 

Sain juuri loppuun : Anthony Doerr – Kaikki se valo jota emme näe. Monitasoinen, kaunis, valloittava! 

Ehdin myös lainata ennen kirjastojen sulkemista kepeämmän tapauksen: Sisko Savonlahti – Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Aloitin vasta, mutta vaikuttaa viihdyttävältä.

Harmi kun ei ehtinyt lainaamaan enempää kirjastosta. Äänikirjoja olen yrittänyt, mutta minusta lukijan tulkinta vaikuttaa liikaa lukukokemukseen.

Kjell Westö: Riikinkeltainen taivas. Suosittelen. Helppolukuinen ja jotenkin haikea.

Juuri loppuun saatuna Niklas Natt och Dag: 1794 - elävien haudasta. Jatkoa kirjalle 1793. Tukholma on edelleen likainen, raaka ja köyhä sekä ihmishenki halpa. Valitettavasti kirjan loppuratkaisu tuotti itselleni pettymyksen, jopa siinä määrin, että nyt oikeastaan toivon etten olisi kirjaa edes lukenut. Sinänsä kirjailija jatkaa tyylilleen uskollisena ja jos piti kirjasta 1793 voi tämäkin tarjota hyvää ajanvietettä (ja tietysti loppuratkaisun huonoudesta voi olla monta mieltä!).

Olen lukenut 70% Kate Atkinsonin Jackson Brodie -sarjan 1. osasta "Ihan tavallisena päivänä". Olen joskus lukenut kirjan alkukielellä englanniksi.

Vaikka pidän kirjasta ihan kirjana, olen erityisesti nauttinut siitä, että olen saanut lukea käännöskirjaa joka on oikeasti käännetty suomeksi. En kestä sellaisia käännöskirjoja joissa koko ajan kulkee haamuna taustalla alkukieli. Miksi h*tissä lukisin käännöksiä, jos niitä ei ole käännetty kunnolla ihan oikealle suomenkielelle?

Varmasti luen sarjan muutkin kirjat suomeksi.

Tässä on varmaan kustantajallakin osansa, mutta kaivoin kääntäjän nimen esiin kun nyt kerta aloin tästä kirjoittamaan: Kaisa Kattelus. Kiitos Kaisa.

Tällä sekalukijalla on aina kesken vähintään 10 kirjaa.

Tiina Tuppurainen - Kuvittelen sinut vierelleni

<3

Vierailija kirjoitti:

Tomas Gads (= Satu Roos ja Kaisa Nummela), Luopiot

En ymmärrä, miksi näiden naisten on pitänyt kirjoittaa tämä dekkari salanimellä. Onko niin, että Suomessa vain miesten kirjoittamat dekkarit tarttuvat lukijoiden käsiin? Vai onko muu syy esiintyä miehenä?

Kirja oli ihan näppärä ja luettava. Kertoo Petroskoin lastenkodista, huumemaailmasta ja turkulaista poliiseista.

Olen huomannut että käytännössä suosin naisten kirjoittamia kirjoja. Mutta en suomalaisissa enkä ruotsalaisissa dekkareissa, koska pelkään liiallista päähenkilöiden oman yksityiselämän kuvausta.

Minusta Roos ja Nummela ovat tehneet hyvän ja virkistävän valinnan. Parempi että ihmiset oppivat että nimi ei kirjailijaa pahenna. Ehkä luen kirjankin, koska kirjailijanimen valinta viittaa siihen, että ei haluta leimautua pohjoismaisen naisdekkarin genreen. Tieto siitä, että kirjoittajat ovat naisia taas kertoo, että tämä ei kuitenkaan ole mitään Remes-kirjallisuutta ja toimintaa.  

Kiitos vinkistä.

Minun on kyllä tarkastettava, olenko ihan väärässä noiden suomalaisten naisdekkaristien suhteen. Löytyisikö sellaista kirjailijaa jonka päähenkilöillä ei ole haasteellista lapsiarkea ja/tai yksityiselämän ihmissuhdeongelmia?