Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12269)
Lukutoukka kirjoitti:
Leena Paasio Menetetty tyttö
Aika alussa vasta,ei oikein aukea. Lukenut saman kirjailijan Melkein äiti joka ei kans oikein napannut. Luen kuitenkin yleensä loppuun vaikka kirja olisi vähemmän kiinnostava. Kesken on jäänyt vain Raamattu ja Tolkienin Taru sormusten herrasta.
Minultakin jäi aikoinaan Taru sormusten herrasta kesken. Kuuntelin sen sitten äänikirjana Heikki Määttäsen lukemana, upea teos, suosittelen!
Jennifer Worthin Call the midwife. Siis se muistelmateos minkä pohjalta on tehty pari ensimmäistä kautta ohjelmaa Kutsukaa kätilö. On muuten mielenkiintoinen kirja, sisältää paljon kulttuurihistoriaa ym. Worth on kirjoittanut myös muita työhönsä liittyviä kirjoja joissa tutkailla vähemmän kätilön työtä ja enemmän elämää 50-luvun itä-Lontoossa. Kaikki hänen kirjansa ovat kiehtovia. En tiedä onko niitä julkaistu suomeksi. Toivottavasti on.
C.J. Tutorin Liitu-ukko, joka on kohta luettu. Hyvä kirja, välillä hiukan karmiva.
Just luin Erin Kellyn dekkarin Älä jää pimeään. Tämä oli hyvä, piti hyvin otteessaan alysta loppuun. Paras dekkari Koko totuus -dekkarin jälkeen!
Ruth Ware esim. ollut pettymys.
C. J. Sansomin Musta tuli. Oli tosi vaikea jättää kesken kun oli viimeise neljäkymmentä sivu jäljellä, mutta oli myös pakko päästä liikkeelle pois kotoa. No aamulla lopetellaan toi 1500 luvulle sijoittuva dekkari.
Olen sängyssä flunssassa ja kuumeessa. Luen Narnia-kirjoja kun en sen vakavampaa kirjallisuutta jaksa tällä hetkellä.
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina
TODELLA hyvä!
Mulla on raamattu aina kesken, luen sitä uudelleen ja uudelleen. Välillä järjestelmällisesti ja välillä sieltä täältä.
Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kultti homoteos 80- luvun ruotsista. Koskettavaa rujoa kuvausta herkän pojan tie itsensä löytämisestä
Vierailija kirjoitti:
Laura Lindstedt, Natalia
Juuri ilmestynyt kirja terapeutista, jonka luona Natalia käy purkamassa seksuaalisia murheitaan. Puoliväliin olen lukenut. En tykkää, vielä, toivottavasti paranee lopussa. Jotenkin tekohienoa, sanoilla brassailua ja juoni olematon. Ohut kirja ja ohut sisältö.
Lindstedtin Oneironista tykkäsin.
Kirjan nimeen putkahti virhe, Ystäväni Natalia on koko nimi, oli vaan niin pienellä ja sivussa tuo ystäväni-sana. Luin loppuun ja petyin lisää. En tykännyt yhtään. Loppurakaisua ei edes ole. Loppuu kuin kesken lauseen. Eikä se ole hyvä tehokeino, ainakaan tässä.
Ian McEwan Polte, vasta 50 sivua luettu. Kovin kummoisia juonenkäänteitä tai loppuhuipennuksia ei varmaankaan ole odotettavissa, kyseisen kirjailijan tuntien, mutta silti todella ilo lukea.
Stephen Kingin Tohtori Uni. On siis Hohdon jatko-osa. En ainakaan kymmeneen vuoteen ole lukenut Kingiä, filmatisointeja kyllä katsonut. Luen kirjoja laidasta laitaan Kerouacista Mustoseen, harvemmin kuitenkaan kunnon kauhua. Sadan sivun jälkeen on todettava että kirja on todella hyvä, kauhealla tavalla mukaansatempaava.
Heather Morris, Auschwitzin tatuoija
Juuri ilmestynyt. Vasta aloitin. "Tatuoin numeron hänen käsivarteensa. Hän tatuoi nimensä sydämeeni". Tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovon uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiriltä.
Vierailija kirjoitti:
Lukutoukka kirjoitti:
Leena Paasio Menetetty tyttö
Aika alussa vasta,ei oikein aukea. Lukenut saman kirjailijan Melkein äiti joka ei kans oikein napannut. Luen kuitenkin yleensä loppuun vaikka kirja olisi vähemmän kiinnostava. Kesken on jäänyt vain Raamattu ja Tolkienin Taru sormusten herrasta.Minultakin jäi aikoinaan Taru sormusten herrasta kesken. Kuuntelin sen sitten äänikirjana Heikki Määttäsen lukemana, upea teos, suosittelen!
Onneksi luin Tolkienin tuotannon kokonaisuudessaan ennen näitä elokuvia. Jos olisin nähnyt elokuvat ensin se olisi häirinnyt pakostakin lukukokemustani. Oman mielikuvituksen luomat "kuvat" olivat paremmat kuin elokuvan luoma kuva.
Vierailija kirjoitti:
Heather Morris, Auschwitzin tatuoija
Juuri ilmestynyt. Vasta aloitin. "Tatuoin numeron hänen käsivarteensa. Hän tatuoi nimensä sydämeeni". Tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovon uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiriltä.
Luettu. Jotenkin käsittämätöntä, että kirja on samaan aikaan kauhea ja ihanan toiveikas. Rakkaus ja lähimmäisten auttaminen on aina koskettavaa. Äärimmäisessä pahuudessakin voi rakkaus vaikuttaa. Kirjan lopussa on valokuvia Lalesta ja Gitasta. Se vähän häiritsee, mutta toisaalta uskaltaa lukea eteenpäinkn, kun tietää, että he selvisivät tuolta ja elivät vanhuuteen asti yhdessä. Tästä saisi hienon elokuvan!
Yuval Noah Harari: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia
Ollut hyllyssä jo tovin odottamassa, nyt vasta on aikaa. Voi että kun onkin muuten tyydyttävää luettavaa, mitenkään korostamatta tai alleviivaavatta erinomaisuuttamme.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen
Kaksi kirjaa kesken: Lauri Viidan Moreeni ja Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin