Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Uuno Kailas: Ja tomust alkaa avaruus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Mitäänsanomaton kirja työttömän Helsingin Kalliossa asuvan 35-vuotiaan naisen haahuilusta ja työn hakemisesta ja ex-poikaystävän muistelusta. Hauska ykstyiskohta on se, että hän lukee Vauva.fi-palstaa. Lopussa työnsaanti on jo hilkulla ja muutama yhden yön panokaveri ollut.  Kuinka joku voi kirjoittaa näin tylsän kirjan, mutta pahinta on, että jonkun elämä on oikeasti tällaista. Kirjan nimi kyllä kuvaa tyyliä, ehkä jonkun pitäisi muuttua, mutta pitäisikö sen alkaa itsestä?

Kirjoita ite parempi ja vauhdikkaampi. Miten ois?

Kyllä. Olen julkaissutkin kirjoja. Ihmettelen, kuinka kustantajat ottavat tällaista julkaistavaksi. Ehkä ajatellaan, että kohdeyleisöä tällekin löytyy. Ilmeisesti sinä pidit tästä, vai oletko lukenut sen? Oletko peräti Sisko? Terapiakirjanahan tämä tietysti palvelee kirjoittajaa, mutta kuntantajaa ihmettelen.

Minä en ihmettele julkaisua, ihan luettava teos, jolla on kyllä yleisönsä. Huomattavasti parempi kuitenkin, kuin Henriikka Rönkkösen kirjat, joihin Savonlahden kirjaa vertaisin.

Rönkkösen kirjat ovat kyllä surkeampia, totta. Onkohan nyt sellainen tapa, että julkaistaan helppoa höttöä, koska lukijat sitä lukevat, vai mistä luulet, että näillekin kirjoille on löytynyt julkasijansa. Savonlahden kirja oli helppolukuinen, mutta mitä sillä on annettavaa lukijalle. Se ei ole dekkari, rentouttava huumorikirja tai ajatuksia herättelevä pohdintakirja. Vai onko niin, että samassa elämäntilanteessa olevat voivat samaistua ja saada helpotusta siitä? Kustantajien julkaisukynnys on todella korkea, korkeintaan yksi sadasta tarjotusta käsikirjoituksesta hyväksytään. Siksi ihmettelen tämän kirjan julkaisua.

Tuo kirjahan kuvaa hyvin nykyisiä kolmekymppisiä, jotka ovat edelleen hukassa. Vanhemmat, jotka olivat samassa iässä jo perheellisiä omassa kodissa, paasaavat, että mene töihin, mutta edes kirjakauppaan ei pääse myyjäksi, vaikka on täydellinen hakija, koska "tällä kertaa me etsittiin jotain muuta" (tai jotain sinne päin).

Suomalaista chick-litiä, eli vähän arkisempaa, kuin chick-lit yleensä😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Mitäänsanomaton kirja työttömän Helsingin Kalliossa asuvan 35-vuotiaan naisen haahuilusta ja työn hakemisesta ja ex-poikaystävän muistelusta. Hauska ykstyiskohta on se, että hän lukee Vauva.fi-palstaa. Lopussa työnsaanti on jo hilkulla ja muutama yhden yön panokaveri ollut.  Kuinka joku voi kirjoittaa näin tylsän kirjan, mutta pahinta on, että jonkun elämä on oikeasti tällaista. Kirjan nimi kyllä kuvaa tyyliä, ehkä jonkun pitäisi muuttua, mutta pitäisikö sen alkaa itsestä?

Kirjoita ite parempi ja vauhdikkaampi. Miten ois?

Kyllä. Olen julkaissutkin kirjoja. Ihmettelen, kuinka kustantajat ottavat tällaista julkaistavaksi. Ehkä ajatellaan, että kohdeyleisöä tällekin löytyy. Ilmeisesti sinä pidit tästä, vai oletko lukenut sen? Oletko peräti Sisko? Terapiakirjanahan tämä tietysti palvelee kirjoittajaa, mutta kuntantajaa ihmettelen.

Minä en ihmettele julkaisua, ihan luettava teos, jolla on kyllä yleisönsä. Huomattavasti parempi kuitenkin, kuin Henriikka Rönkkösen kirjat, joihin Savonlahden kirjaa vertaisin.

Rönkkösen kirjat ovat kyllä surkeampia, totta. Onkohan nyt sellainen tapa, että julkaistaan helppoa höttöä, koska lukijat sitä lukevat, vai mistä luulet, että näillekin kirjoille on löytynyt julkasijansa. Savonlahden kirja oli helppolukuinen, mutta mitä sillä on annettavaa lukijalle. Se ei ole dekkari, rentouttava huumorikirja tai ajatuksia herättelevä pohdintakirja. Vai onko niin, että samassa elämäntilanteessa olevat voivat samaistua ja saada helpotusta siitä? Kustantajien julkaisukynnys on todella korkea, korkeintaan yksi sadasta tarjotusta käsikirjoituksesta hyväksytään. Siksi ihmettelen tämän kirjan julkaisua.

Tuo kirjahan kuvaa hyvin nykyisiä kolmekymppisiä, jotka ovat edelleen hukassa. Vanhemmat, jotka olivat samassa iässä jo perheellisiä omassa kodissa, paasaavat, että mene töihin, mutta edes kirjakauppaan ei pääse myyjäksi, vaikka on täydellinen hakija, koska "tällä kertaa me etsittiin jotain muuta" (tai jotain sinne päin).

Suomalaista chick-litiä, eli vähän arkisempaa, kuin chick-lit yleensä😁

Tämä kyllä sopii: suomalaista, apeaa ja masentunutta chik-litiä. Sinä sen sanoit. Vähän kuin Kaurismäen elokuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Mitäänsanomaton kirja työttömän Helsingin Kalliossa asuvan 35-vuotiaan naisen haahuilusta ja työn hakemisesta ja ex-poikaystävän muistelusta. Hauska ykstyiskohta on se, että hän lukee Vauva.fi-palstaa. Lopussa työnsaanti on jo hilkulla ja muutama yhden yön panokaveri ollut.  Kuinka joku voi kirjoittaa näin tylsän kirjan, mutta pahinta on, että jonkun elämä on oikeasti tällaista. Kirjan nimi kyllä kuvaa tyyliä, ehkä jonkun pitäisi muuttua, mutta pitäisikö sen alkaa itsestä?

Kirjoita ite parempi ja vauhdikkaampi. Miten ois?

Kyllä. Olen julkaissutkin kirjoja. Ihmettelen, kuinka kustantajat ottavat tällaista julkaistavaksi. Ehkä ajatellaan, että kohdeyleisöä tällekin löytyy. Ilmeisesti sinä pidit tästä, vai oletko lukenut sen? Oletko peräti Sisko? Terapiakirjanahan tämä tietysti palvelee kirjoittajaa, mutta kuntantajaa ihmettelen.

Minä en ihmettele julkaisua, ihan luettava teos, jolla on kyllä yleisönsä. Huomattavasti parempi kuitenkin, kuin Henriikka Rönkkösen kirjat, joihin Savonlahden kirjaa vertaisin.

Rönkkösen kirjat ovat kyllä surkeampia, totta. Onkohan nyt sellainen tapa, että julkaistaan helppoa höttöä, koska lukijat sitä lukevat, vai mistä luulet, että näillekin kirjoille on löytynyt julkasijansa. Savonlahden kirja oli helppolukuinen, mutta mitä sillä on annettavaa lukijalle. Se ei ole dekkari, rentouttava huumorikirja tai ajatuksia herättelevä pohdintakirja. Vai onko niin, että samassa elämäntilanteessa olevat voivat samaistua ja saada helpotusta siitä? Kustantajien julkaisukynnys on todella korkea, korkeintaan yksi sadasta tarjotusta käsikirjoituksesta hyväksytään. Siksi ihmettelen tämän kirjan julkaisua.

Tuo kirjahan kuvaa hyvin nykyisiä kolmekymppisiä, jotka ovat edelleen hukassa. Vanhemmat, jotka olivat samassa iässä jo perheellisiä omassa kodissa, paasaavat, että mene töihin, mutta edes kirjakauppaan ei pääse myyjäksi, vaikka on täydellinen hakija, koska "tällä kertaa me etsittiin jotain muuta" (tai jotain sinne päin).

Suomalaista chick-litiä, eli vähän arkisempaa, kuin chick-lit yleensä😁

Tämä kyllä sopii: suomalaista, apeaa ja masentunutta chik-litiä. Sinä sen sanoit. Vähän kuin Kaurismäen elokuvat.

Jäi c pois, mutta arkistahan se onkin.

Aloitin juuri Paul Davies:in "Kolkko hiljaisuus"

Ostin jostain, mutta tapojeni vastaisesti en lukenut heti, vaan se jäi vuosiksi hyllyyn.

Parin novellin ja yhden näytelmän jälkeen siis omien mielenkiinnonkohteiden mukainen tietokirja.

J. Pekka Mäkelän Hunan. Just aloitin, mielenkiintoiselta vaikuttaa. Perustuu kirjailijan sukulaisen elämään

lähetystyöntekijänä Kiinassa v. 1935-1946.

Herman Lindqvistin Madame de Pompadour - äly, kauneus, valta

Peter Hoeg: Rajatapaukset

Jung: Memories, Dreams, Reflections

Vierailija kirjoitti:

Peter Hoeg: Rajatapaukset

Jung: Memories, Dreams, Reflections

Tykkäsitkö Rajatapauksista? Mä luin jokunen vuosi sitten. Olen lukenut myös Hoegin tunnetuimman (?) teoksen Lumen taju, mutta joku Hoegin kerronnassa on sellaista, ettei ole mua varten. 

Ap

Katja Kärki, Jumalan huone

Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä lestadiolaisesta kodistaan ja omistaa elämänsä synnin tekemiselle. Pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarina 1930-luvulta nykyaikaan.

Vasta aloitin. Todella kovat odotukset kirjan suhteen.

Nadia Murad: Viimeinen tyttö

Vierailija kirjoitti:

Katja Kärki, Jumalan huone

Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä lestadiolaisesta kodistaan ja omistaa elämänsä synnin tekemiselle. Pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarina 1930-luvulta nykyaikaan.

Vasta aloitin. Todella kovat odotukset kirjan suhteen.

Kolmessa päivässä luin tämän. Oli hyvä, lunasti odotukset monin verroin. Historiaa  kolmen  naisen kautta kerrottuna. Lestadiolaisuudessa miehet päättävät kaikesta, myös naistensa ja lastensa elämästä. Kirjassa Mauri jopa tappaa vaimonsa ja saa synnit anteeksi yhteisöltään. Kaksi naisista kapinoi ja muuttaa pois.  Suosittelen!

Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

Arthur C. Clarke: Imperial Earth

Kymmenen sormea Jumalalle, Dorothy Clarke Wilson,  Kertoo Intiassa uraauurtavan elamantyon tehneen lepralaakarin elamantarinan.

Enni Mustosen Ruokarouva. Taattua Mustosta. Tulee luetuksi parissa illassa. Seuraavana vuorossa sitten Seppo Jokisen Kova laki.

Maaliskuun Harlequin-kirjoista yksi

Punainen osoitekirja

Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu

Vierailija kirjoitti:

Punainen osoitekirja

Minä tykkäsin kovasti tästä. Varsinkin vanheneminen ja kuolema on kuvattu kauniisti ja aidonoloisesti.