Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12269)
Vierailija kirjoitti:
Josef Mengele, elämä ja teot
Tiiätkö, että vaikka susta tällaisen viestin kirjoittaminen saattaa tuntua hauskalta, rankalta tai nokkelalta, niin ihan pakko sanoa, että nämä tähän ketjuun ripotellut vastaavat viestit eivät naurata, herätä pahennusta tai ärsytystä. Tulee vain sellainen olo, että hohhoijaa, mikähän tällaisen kirjoittelun ideana sitten mahtaa ollakaan.
Ap
Ruosu kirjoitti:
Gerda Antti: Livet skriver kapitel
Suosittelen, on maanläheistä, ihmisiä ymmärtävää tekstiä. En tiedä kylläkään, onko suomennettu.
Olen lukenut hänen kirjansa Niin paljon kuuluu elämään.
Se voisi olla tuo. Erittäin maanläheinen ja miellyttävää luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Luetteko muuten sarjakuvia? Mä oon tässä parin viime viikon aikana kaivellut sarjakuvahyllyäni. Lukaisin Liv Strömquistin sarjakuvat Kielletty hedelmä, Prinssi Charlesin tunne ja Nousu ja tuho, Alisin Bechdelin sarjakuvaromaanin äideistä parhain sekä perjantaina ostin Ville Rannan uuden kirjan Kuningas menettää päänsä, ja sekin tuli luettua saman tien.
Ap
Mä oon vasta ihan viime vuosina varsinaisesti löytänyt aikuisille suunnatun sarjakuvan parin kaverin kautta. Yllättävän paljon kaikkea kiinnostavaa on tehty myös siihen muotoon! Viimeksi luin Bruno & Corentin Lothin historiaan pohjautuvan teoksen "Guernica". Viime kesän löytöihin kuului Corinne Maierin ja Anne Simonin Marx, Freud & Einstein - Heroes of the Mind, sen voisi lukea uudelleen. Kiinnostava ja hauska elämäkerrallinen teos näistä kolmesta herrasta. Sitten hyllyssä sopivaa hetkeä odottaa myös sarjakuvaversio Samuli Paulaharjun teoksesta Tunturien yöpuolta, Sisaret 1918 ja Oksi, jota kehuttiin Hesarissa syksyllä.
Oon myös huomannut, että pidän Muumeista enemmän sarjakuvana kuin kirjoina:D
Tiesittekö muuten, että Suomi 100 -vuoden kunniaksi Kela teetti nuorilla sarjakuvataiteilijoilla sellaisen julkaisun kuin "Suku, sisu sotu. Suomalaisen sosiaaliturvan historia"? Sekin oli varsin kiinnostava, tiivis esitys tärkeästä aiheesta.
Tällä hetkellä kesken
Elisabeth Gilbert: Eat, pray, love. Omaa tietä etsimässä.
Merja Sankelo: Arkkienkeli Mikael. Rakastavaa ohjausta elämään ja henkiseen kasvuun.
Elisabeth Gilbert: Big Magic. Uskalla elää luovasti.
Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään. Ihana kirja ollut ainakin tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luetteko muuten sarjakuvia? Mä oon tässä parin viime viikon aikana kaivellut sarjakuvahyllyäni. Lukaisin Liv Strömquistin sarjakuvat Kielletty hedelmä, Prinssi Charlesin tunne ja Nousu ja tuho, Alisin Bechdelin sarjakuvaromaanin äideistä parhain sekä perjantaina ostin Ville Rannan uuden kirjan Kuningas menettää päänsä, ja sekin tuli luettua saman tien.
Ap
Mä oon vasta ihan viime vuosina varsinaisesti löytänyt aikuisille suunnatun sarjakuvan parin kaverin kautta. Yllättävän paljon kaikkea kiinnostavaa on tehty myös siihen muotoon! Viimeksi luin Bruno & Corentin Lothin historiaan pohjautuvan teoksen "Guernica". Viime kesän löytöihin kuului Corinne Maierin ja Anne Simonin Marx, Freud & Einstein - Heroes of the Mind, sen voisi lukea uudelleen. Kiinnostava ja hauska elämäkerrallinen teos näistä kolmesta herrasta. Sitten hyllyssä sopivaa hetkeä odottaa myös sarjakuvaversio Samuli Paulaharjun teoksesta Tunturien yöpuolta, Sisaret 1918 ja Oksi, jota kehuttiin Hesarissa syksyllä.
Oon myös huomannut, että pidän Muumeista enemmän sarjakuvana kuin kirjoina:D
Tiesittekö muuten, että Suomi 100 -vuoden kunniaksi Kela teetti nuorilla sarjakuvataiteilijoilla sellaisen julkaisun kuin "Suku, sisu sotu. Suomalaisen sosiaaliturvan historia"? Sekin oli varsin kiinnostava, tiivis esitys tärkeästä aiheesta.
Kaikki mainitsemasi sarjakuvat ja niiden tekijät ovat mulle tuntemattomia (pl. tuo sisaret, sain sen joululahjaksi), siis vaikka nyt ihan pikkuisen genreä tunnenkin, niin onhan aikuisten sarjakuva nykyään iso ala! Mä oon keskittynyt eniten omaelämäkerralliseen sarjakuvaan, jostain syystä sarjakuva tuntuu olevan omaelämäkerralle hyvä muoto. Fiktiosarjakuva taas ei kauheasti puhuttele, pl. lapsuuden klassikot ja Ralf Königit.
En tiennyt tuosta Kelan tilaamasta julkaisusta! Hauska kuulla!
Oletko muuten lukenut Marjane Satrapin Persepolis-sarjakuvaa? Kertoo tekijän omasta elämästä Iranin vallankumouksen jälkeisenä aikana. En ole muutamaan vuoteen lukenut, pitää taas ottaa käsittelyyn uudelleen. Suosittelen kaikille muillekin! Tämä kirja herätti kiinnostuksen Iranin historiaan ja kulttuuriin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Martinin kirja Targayren suvusta ennen GoT tä...
Tämä on minullakin menossa äänikirjoina työmatkalla kuunneltuna. Kuninkaita ja pienempiä lordeja, sisarusavioliittoja, uskonnollisia johtajia, sotia ja julmuuksia, nimiä nimien perään jatkuvana tykityksenä. Viiden levyn jälkeen alkaa vähän tökkiä, katsotaan jaksaako kiinnostaa loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Martinin kirja Targayren suvusta ennen GoT tä...
Tämä on minullakin menossa äänikirjoina työmatkalla kuunneltuna. Kuninkaita ja pienempiä lordeja, sisarusavioliittoja, uskonnollisia johtajia, sotia ja julmuuksia, nimiä nimien perään jatkuvana tykityksenä. Viiden levyn jälkeen alkaa vähän tökkiä, katsotaan jaksaako kiinnostaa loppuun asti.
Tulee tästä mieleen, että millainenhan mahtaa olla se Tulen ja jään laulun kauan odotettu seuraava osa :D
Ap
Liza Marklund, Helmifarmi
Aivan pelkään, että tämä loppuu. Olen puolessa välissä, aloitin eilen. Marklundin kirjoja ennenkin lukeneena tiesin hänet taitavaksi kirjoittajaksi, enkä pettynyt. Alku vähän hiersi taas, kun olen niin kärsimätön, mutta viidenkymmenen sivun jälkeen alkoi huima tarinan veto. Helmifarmi on atollilla Cookinsaarilla Uudessa-Seelannissa. Sinne ajautuu haavoittunut Erik, ruotsalainen mies, johon Kiona rakastuu ja saa lapsia hänen kanssaan. Erik on salaperäinen ja joutuu lähtemään saarelta. Minne? Miksi? Rahasalkku on täynnä dollareita? Kiona etsii Erikiä Los Angelesista ja Lontoosta. Jännittävä ja mukaansatempaava. Uusi ympäristö ja helmienviljely hienoa.
Stephen ja Owen Kingin Ruususen uni. Olen aivan koukussa! Todella mukaansa tempaava, mielenkiintoiset hahmot.
Mun pitää varmasti kokeilla tuota Antti Heikkistä! Joskus autolla ajaessani kuuntelin radiosta Markku Pölösen pitkän haastattelun, jossa hän kuvaili Heikkistä hyvin erikoislaatuiseksi ja erittäin lahjakkaaksi ihmiseksi.
Tämä seuraava saattaa kuulostaa tyhmältä, älkää kuitenkaan ottako sitä niin vakavasti: mä en ole ollut viime vuosina kauhean innokas tarttumaan suomalaisten nykykirjailijoiden teoksiin, koska niissä on usein jotain pakotettua. Pyritään johonkin epäluontevaan kielelliseen kikkailuun tai sitten johonkin kummalliseen rankkuudentavoitteluun. Tajuan toki itsekin, että tämä ei voi missään nimessä päteä kaikkiin kirjailijoihin, mutta joku vierastus on tullut. Heikkistä on kehuttu niin monella eri taholla, että pitää aivan ilmiselvästi tutustua.
Ap