Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Mulla on kesken Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ollut jo vuodesta 1992.

Hevoskuiskaaja, luettu pari kertaa mutta aina palaan.

Vierailija kirjoitti:

Carlos Ruiz Zafónin Taivasten vanki, Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sekä äänikirjana Kristiina Vuoren Elinan surma.

Tykkään lukea kirjoja fiiliksen mukaan ja kuunnella äänikirjoja muun tekemisen lomassa, siksi useampi kirja kesken yhtäaikaa.

Elinan surman olen lukenut ja pidin kovasti siitä. Ensin tuntui oudolta ajatus lukea kirja, jonka juonikuvion tuntee etukäteen perinnetiedon perusteella, mutta olikin yllätys, miten tuore kirja oli. Ennakkokäsityksiä on mukava murtaa.

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Kuuntelen äänikirjana. Kirjan kerronta vaihtelee jännittävästä juonenkulusta hitaampaan ja sekavampaan, vilisten itselle vaikeasti muistettavia erisnimiä ja paikannimiä. Olen nyt siinä kohdassa missä tarinassa ollaan Roomassa, olen nukahtanut monta kertaa sängyssä kuunnellessani :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjasieppo kirjoitti:

Ainahan näihin kirja-aiheisiin pitää päästä kommentoimaan:

mulla on kesken Anthony Doerrin "Kaikki se valo jota emme näe". Voin suositella oikein lämpimästi, yksi parhaista kirjoista joita olen tähän mennessä lukenut. :)

Luin tuon, kun sitä on niin suositeltu. Laskelmoidun taitavasti kirjoitettu nyyhkytarina Leijapojan ja vastaavien tapaan. Näissä rahastuskirjoissa on aina sopivasti eettisyyttä, historiaa ja tunnehdintaa varmalla reseptillä. Varmasti viihdyttävät ihmisiä, mutta yllättävätkö tai muuttavatko ketään?

Ymmärrän, että joku pitää noita hyvinä kirjoina, kun lukee vaikka viisi ensimmäistä. Mutta viidennenkymmenennen kohdalla kassavirran varmistelu alkaa sattua.

Voit olla oikeassakin rahastuksen suhteen, mutta milläpä ei nykyään rahasteta? Musiikki, hyvinvointi, taide, kaikki maksaa. Kirjallisuus on kuitenkin halvimmasta päästä, kirjastosta jopa ilmaista yksilötasolla. Tässä kirjassa on näköalaa eri aikakauteen, pois omista murheista, kaunista kieltä. Jos niistä saa itselleen hyvän olon, miksi ei maksasi kirjailijalle? Se ei vähennä kirjan arvoa, että niitä on paljon samantyyppisillä juonikuvioilla ja teemoilla tehty. Niinhän sotakirjojakin on ja dekkareita. Nautitaan kaikista kirjoista!

Kyllä se vaan kirjan arvoa vähentää, jos se on tusinakirja. Kyse ei ole teemasta, vaan aiheesta, kerrontatavasta ja tyylistä.

Kirjan arvoa on vaikea määrittää. Se on hyvinkin subjektiivinen asia. Riippuu mitä kirjasta hakee ja saa. Viihdytystä, sivistystä, rauhaa  vai mielihyvää.

Teoksen henkilökohtainen arvo on asia erikseen. Se, että kokemus on subjektiivinen, ei tarkoita, etteikö teoksia voisi millään mittapuulla arvottaa. Kyllä voi, ja on arvotettu. Kirjallisuuden kaanoniin eivät vain jotkut teokset pääse, ja toiset pääsevät. Siihen on syynsä. Kaikki ei ole suhteellista.

Sepä onkin niin ihanaa, että kirjallisuudella on niin monta funktiota. Olen ollut luentosarjalla, jonka nimi oli "Ilman kirjoja olisin tullut hulluksi". Se kertoi kirjallisuuden terapeuttisesta vaikutuksesta. Tavallinen ihminen yleensä hakee kirjoista itselleen jotain, kirjallisuustiede on asia erikseen. Ymmärsin kuitenkin, että tässä ketjussa ollaan kiinnostuttu tavallisen ihmisen kirjojen lukemisesta ja niiden vertailusta. Minulla on cum laude suoritettuna Jyväskylän yliopistossa kirjallisuudesta sivuaineena ja näen senkin siivun kirjojen maailmasta. Silti, edelleen, olen sitä mieltä, että kirjan arvoa on vaikea määrittää.

En tiedä voiko tätä laskea, mutta mulla on kesken oman elämänkerran kirjoittaminen. Aloituksessahan ei kysytty notta minkä kirjan lukeminen on kesken...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjasieppo kirjoitti:

Ainahan näihin kirja-aiheisiin pitää päästä kommentoimaan:

mulla on kesken Anthony Doerrin "Kaikki se valo jota emme näe". Voin suositella oikein lämpimästi, yksi parhaista kirjoista joita olen tähän mennessä lukenut. :)

Luin tuon, kun sitä on niin suositeltu. Laskelmoidun taitavasti kirjoitettu nyyhkytarina Leijapojan ja vastaavien tapaan. Näissä rahastuskirjoissa on aina sopivasti eettisyyttä, historiaa ja tunnehdintaa varmalla reseptillä. Varmasti viihdyttävät ihmisiä, mutta yllättävätkö tai muuttavatko ketään?

Ymmärrän, että joku pitää noita hyvinä kirjoina, kun lukee vaikka viisi ensimmäistä. Mutta viidennenkymmenennen kohdalla kassavirran varmistelu alkaa sattua.

Voit olla oikeassakin rahastuksen suhteen, mutta milläpä ei nykyään rahasteta? Musiikki, hyvinvointi, taide, kaikki maksaa. Kirjallisuus on kuitenkin halvimmasta päästä, kirjastosta jopa ilmaista yksilötasolla. Tässä kirjassa on näköalaa eri aikakauteen, pois omista murheista, kaunista kieltä. Jos niistä saa itselleen hyvän olon, miksi ei maksasi kirjailijalle? Se ei vähennä kirjan arvoa, että niitä on paljon samantyyppisillä juonikuvioilla ja teemoilla tehty. Niinhän sotakirjojakin on ja dekkareita. Nautitaan kaikista kirjoista!

Kyllä se vaan kirjan arvoa vähentää, jos se on tusinakirja. Kyse ei ole teemasta, vaan aiheesta, kerrontatavasta ja tyylistä.

Kirjan arvoa on vaikea määrittää. Se on hyvinkin subjektiivinen asia. Riippuu mitä kirjasta hakee ja saa. Viihdytystä, sivistystä, rauhaa  vai mielihyvää.

Teoksen henkilökohtainen arvo on asia erikseen. Se, että kokemus on subjektiivinen, ei tarkoita, etteikö teoksia voisi millään mittapuulla arvottaa. Kyllä voi, ja on arvotettu. Kirjallisuuden kaanoniin eivät vain jotkut teokset pääse, ja toiset pääsevät. Siihen on syynsä. Kaikki ei ole suhteellista.

Sepä onkin niin ihanaa, että kirjallisuudella on niin monta funktiota. Olen ollut luentosarjalla, jonka nimi oli "Ilman kirjoja olisin tullut hulluksi". Se kertoi kirjallisuuden terapeuttisesta vaikutuksesta. Tavallinen ihminen yleensä hakee kirjoista itselleen jotain, kirjallisuustiede on asia erikseen. Ymmärsin kuitenkin, että tässä ketjussa ollaan kiinnostuttu tavallisen ihmisen kirjojen lukemisesta ja niiden vertailusta. Minulla on cum laude suoritettuna Jyväskylän yliopistossa kirjallisuudesta sivuaineena ja näen senkin siivun kirjojen maailmasta. Silti, edelleen, olen sitä mieltä, että kirjan arvoa on vaikea määrittää.

No, tietysti lopulta kaikki on aina vaikeaa, jos sille tielle lähdetään. Saarioisten roiskeläpänkin arvoa on vaikea määrittää. Voi olla hyvinkin arvossaan nälkää näkevälle miljonäärille.

Kirjallisuutta on laadukasta ja laadutonta. Se pitää voida sanoa. Nykyään on jokin muoti olla tyytyväinen, kunhan ihmiset (vaikkapa nuoret) lukevat "edes jotakin". Sen kerran kun joku lukee jotain, ja valitsee sitten jonkin surkean tekeleen, niin ei siinä kirjallisuus uutta ystävää saa. Mutta mikä pahempaa, ihmiset todella pitävät bulkkikirjoista ja halvoista jäljitelmistä, koska eivät ole koskaan lukeneet niitä ensimmäisiä omintakeisia. He eivät edes tiedä tulevansa silmäänkussuiksi, vaan hyrisevät tyytyväisyydestä tunnepokkareidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Carlos Ruiz Zafónin Taivasten vanki, Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sekä äänikirjana Kristiina Vuoren Elinan surma.

Tykkään lukea kirjoja fiiliksen mukaan ja kuunnella äänikirjoja muun tekemisen lomassa, siksi useampi kirja kesken yhtäaikaa.

Tuo Shafferin ja  Barrowsin kirja on hyvä! Silloin tällöin luen uudestaan.

Eva Steen: Ainoa Todistaja

"Annen tytär on murhan ainoa todistaja. Murhaajat näkevät pienen tytön, ja epätoivoinen takaa-ajo alkaa. Heidän on vaiennettava tyttö mihin hintaan tahansa. Heillä on yksi ainoa keino - surmattava hänet..."

Kultavaarna

Markus Zusakin The Book Thief (eli englanniksi). Olen yrittänyt lukea ko. kirjan jo kerran, mutta jäi silloin kesken. Nyt yritän lukea uudelleen, mutta taitaa jäädä taas kesken. 

André Acimanin  Call Me By Your Name on seuraavana luettavien listalla. 

Harry Potter ja liekehtivä pikari.

Haruki Murakamin Komtuurin surma. Jokin näissä Murakamin romaaneissa viehättää suunnattomasti :)

Ilkka Luukkosen Kongolainen kampa. Yllätti positiivisesti.

Kalavala. Noin puolivälissä ollaan. (aloitin joskus 1990-luvulla)

Käännöksiä - Jean Kwok

George Saunders: Tenth of December

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjasieppo kirjoitti:

Ainahan näihin kirja-aiheisiin pitää päästä kommentoimaan:

mulla on kesken Anthony Doerrin "Kaikki se valo jota emme näe". Voin suositella oikein lämpimästi, yksi parhaista kirjoista joita olen tähän mennessä lukenut. :)

Luin tuon, kun sitä on niin suositeltu. Laskelmoidun taitavasti kirjoitettu nyyhkytarina Leijapojan ja vastaavien tapaan. Näissä rahastuskirjoissa on aina sopivasti eettisyyttä, historiaa ja tunnehdintaa varmalla reseptillä. Varmasti viihdyttävät ihmisiä, mutta yllättävätkö tai muuttavatko ketään?

Ymmärrän, että joku pitää noita hyvinä kirjoina, kun lukee vaikka viisi ensimmäistä. Mutta viidennenkymmenennen kohdalla kassavirran varmistelu alkaa sattua.

Voit olla oikeassakin rahastuksen suhteen, mutta milläpä ei nykyään rahasteta? Musiikki, hyvinvointi, taide, kaikki maksaa. Kirjallisuus on kuitenkin halvimmasta päästä, kirjastosta jopa ilmaista yksilötasolla. Tässä kirjassa on näköalaa eri aikakauteen, pois omista murheista, kaunista kieltä. Jos niistä saa itselleen hyvän olon, miksi ei maksasi kirjailijalle? Se ei vähennä kirjan arvoa, että niitä on paljon samantyyppisillä juonikuvioilla ja teemoilla tehty. Niinhän sotakirjojakin on ja dekkareita. Nautitaan kaikista kirjoista!

Kyllä se vaan kirjan arvoa vähentää, jos se on tusinakirja. Kyse ei ole teemasta, vaan aiheesta, kerrontatavasta ja tyylistä.

Kirjan arvoa on vaikea määrittää. Se on hyvinkin subjektiivinen asia. Riippuu mitä kirjasta hakee ja saa. Viihdytystä, sivistystä, rauhaa  vai mielihyvää.

Teoksen henkilökohtainen arvo on asia erikseen. Se, että kokemus on subjektiivinen, ei tarkoita, etteikö teoksia voisi millään mittapuulla arvottaa. Kyllä voi, ja on arvotettu. Kirjallisuuden kaanoniin eivät vain jotkut teokset pääse, ja toiset pääsevät. Siihen on syynsä. Kaikki ei ole suhteellista.

Sepä onkin niin ihanaa, että kirjallisuudella on niin monta funktiota. Olen ollut luentosarjalla, jonka nimi oli "Ilman kirjoja olisin tullut hulluksi". Se kertoi kirjallisuuden terapeuttisesta vaikutuksesta. Tavallinen ihminen yleensä hakee kirjoista itselleen jotain, kirjallisuustiede on asia erikseen. Ymmärsin kuitenkin, että tässä ketjussa ollaan kiinnostuttu tavallisen ihmisen kirjojen lukemisesta ja niiden vertailusta. Minulla on cum laude suoritettuna Jyväskylän yliopistossa kirjallisuudesta sivuaineena ja näen senkin siivun kirjojen maailmasta. Silti, edelleen, olen sitä mieltä, että kirjan arvoa on vaikea määrittää.

No, tietysti lopulta kaikki on aina vaikeaa, jos sille tielle lähdetään. Saarioisten roiskeläpänkin arvoa on vaikea määrittää. Voi olla hyvinkin arvossaan nälkää näkevälle miljonäärille.

Kirjallisuutta on laadukasta ja laadutonta. Se pitää voida sanoa. Nykyään on jokin muoti olla tyytyväinen, kunhan ihmiset (vaikkapa nuoret) lukevat "edes jotakin". Sen kerran kun joku lukee jotain, ja valitsee sitten jonkin surkean tekeleen, niin ei siinä kirjallisuus uutta ystävää saa. Mutta mikä pahempaa, ihmiset todella pitävät bulkkikirjoista ja halvoista jäljitelmistä, koska eivät ole koskaan lukeneet niitä ensimmäisiä omintakeisia. He eivät edes tiedä tulevansa silmäänkussuiksi, vaan hyrisevät tyytyväisyydestä tunnepokkareidensa kanssa.

Kirjallisuuden laadukkuudenhan määrittelee joku ihminen. Hänen mielestään kirja on laadukas. Toinen ihminen asettaa kriteerinsä toisin. Mitä on laadukas kirjallisuus? Se on kuvakirja vauvalle, satukirja taaperolle, seikkailukirja koululaiselle, rakkauskirja nuorelle jne. Kirja, joka sillä hetkellä vastaa tarpeeseen, on laadukas. Kun tuo tarve on tyydytetty, on aika toiselle kirjalle. Porttiteoria on tässäkin hyvä. Ei voi tarttua Tolstoihin, jos oma elämä on täysin solmussa, ei saa nautintoa runoista, jos ei ymmärrä kielikuvia. 

Edelleen olen siltä mieltä, että kirjan arvoa on vaikea, jopa turha, määrittää.

Longman student grammar of spoken and written English. Nettitentti edessä.

Mulla oli vähän aikaa sitten kesken Antti Holman Järjestäjä. Olen lukenut sen aiemminkin, nappasin kirjastosta mukaan "välityöksi". Kaipaan nyt jotain kevyttä luettavaa.

Voin kyllä suositella tuota Holman romaania. Siinä on Holman tyylistä mustan humoristista ihmiskuvausta, joten lukeminen tuntuu kevyeltä, vaikka itse tarina on aika traaginen.

Ap