Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Plutarkhos Mielen tyyneydestä. Täysin relevantteja oivalluksia tähänkin päivään nautinnollisesti sanotettuna. Punnittua pohdintaa mm. miten kannattaa suhtautua kateuteen, vihaan tai juoruiluun.

Panu ja Sanna-Mari Kuntun Kaikki luodon linnut.

He tekevät kajakeilla saman reissun kuin Pentti Linkola soutuveneellä perheensä kanssa.

Seitsemän viikkoa lintuja ja luontoa tarkkaillen Saaristomerellä.

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Japanissa hyvin arvostetun kirjailijan tuotannosta vasta toinen suomennettu teos, jonka alkuperäisteos on noin 30 vuoden takaa. Sikäli sen aikanaan sisältämä efekti ei voi ihan osua, että vastaavaa dystopia-genreä on kirjoitettu niin valtavasti sen jälkeen. Kaunis, tiivis teos kylläkin. Keltaisen kirjaston pokkarina laatua pieneen hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa Hot Milk -kirjaan koskevaan viestiini nro 9659. Opus on nyt luettu, mutta kirjan idea ja/tai pointti ei minulle kyllä kirkastunut! En siis tykännyt. Olisipa kiva saada kuulla myöhemmin fiilikset viestin 9660 lähettäjältä, joka kertoi laittaneensa kirjan kirjaston varauslistalle.

Sain kirjan ja tajusin että olenkin lukenut sen jo! Aika erikoinen kyllä mutta kahlasin loppuun asti- suomeksi siis, Kuumaa maitoa.

Aloin taas kerran lukea Kaari Utrion romaania Oppinut neiti. Hitaasti kirja edistyy, kun siinä on niin paljon turhaa ainesta, joka ei vie tarinaa ja juonta lainkaan eteen päin. Vaikka kirjailija on historian maisteri, niin ei hänen tarvitse opettaa lukijoita. Tämä on jo toinen tai kolmas romaani, jota ei ole julkaissut kaupallinen kustantaja, vaan Utrion oma kustannusliike. Jos välissä olisi ollut kaupallinen firma, niin kirjaa (samoin kuin ainakin paria edellistäkin) olisi karsittu ankaralla kädellä. Pahaa pelkään, että kirja jää taas kesken kuten edelliselläkin kerralla. Harmillista, sillä monet 1800-luvun alkuun sijoittuvat romaanit olivat ihan hauskoja ja viihdyttäviä, kun niistä kustannustoimittaja oli siivonnut turhan aineksen pois. Eiväthän ne mitään korkeakulttuuria ole, vaan pikemminkin aivot narikkaan -materiaalia, mutta sitäkin toisinaan tarvitaan.

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia.

Vastoin odotuksia tykkään tästä! Kissan näkökulmasta kirjoitettu kahden aikatason historiallinen romaani kuulosti pahalta, mutta olen ihan koukussa kieleen ja kerronnan tyyliin. 

Vierailija kirjoitti:

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia.

 

Vastoin odotuksia tykkään tästä! Kissan näkökulmasta kirjoitettu kahden aikatason historiallinen romaani kuulosti pahalta, mutta olen ihan koukussa kieleen ja kerronnan tyyliin. 

    Pitääpä laittaa kirjastoon jonoon.

Marko Lamberg: Noitaäiti - Malin Matsintyttären tarina. Tietokirja noitahysteriasta 1600-luvun Tukholmassa. Tähän mennessä eli puolivälissä ei juurikaan ole keskitytty nimihenkilöön mutta jo aluksi kerrottiin, että hänet poltettiin elävältä roviolla. Tuohon aikaan oli tapana armollisesti mestata kuolemaantuomitut ja polttaa ruumis, suomalainen Malin oli siis poikkeustapaus.

Malin oli todistajien mukaan lennättänyt lapsia Blåkullaan (likimain Kyöpelinvuori) sielunvihollisen pitoihin taikakeinoin ja siten saattanut heidän sielujensa autuuden vakavaan vaaraan. Tuohon aikaan kyseessä oli vakavasti otettava rikos koska vaarassa olivat kuolemattomat sielut. Nykylukijasta on kammottavaa, miten hatarin todistein noituudesta tuomittiin ja etenkin kun ajattelee rangaistuksen ankaruutta. Oli lasten todistuksia, johdattelua, kidutusta. Jos syytetty ei tunnustanut, se oli merkki syyllisyydestä. Ja tietysti tunnustus oli aina aito. 

Kjell Westön Skymning 41 (Molly & Henry). Hyvin kirjoitettu, mutta voisi olla tapahtumarikkaampi, toistaa samaa aika pitkälle, hyvin tyypillistä Westölle. 

Harry Potter und der Stein der Weisen.

Time shelter, tai jotain sellaista. Voitti käännös-Bookerin ja on kyllä hyvä.

Jenny Baylissin Jouludeitti x12.

Mukavaa kevyttä lukemista.

Amerikansuomalaisen Gus Hallin elämänkerta. Oli Amerikan kommunistipuolueen puoluejohtaja.

Anneli Kannon Punaorvot. Kirja on mielenkiintoinen, vaikka aihe on rankka! 

Sieppari ruispellossa eli The catcher in the rye. Iltaisin luen runoja 

Leila Slimani: Katsokaa kun tanssimme. Tämä on marokkotrilogian toinen osa. Ensimmäinen osa oli Toisten maa, kertoi elämästä Marokossa 40-50 -luvuilla ja tämä toinen osa jatkaa siitä itsenäistymisen jälkeen. 

Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita. Ensimmäinen aviomieheni oli marokkolainen, siksikin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Victoria Holtin Kohtalokas kutsumus, joo olen penkonut varastoa ja löytänyt kasan Holteja uudelleenluettaviksi 😀

Hiukan kade..

Kansa taisteli, dostojevskit ja Tolstoit luettu alle 24 v

Vierailija kirjoitti:

"Kaverit kutsuvat minua Mattyksi. Ja minun kuuluisi olla kuollut. Voit halutessasi ottaa tämän kirjan viestiksi tuonpuoleisesta, minun tuonpuoleisestani".

Sellainenhan siitä sitten tuli, kirjaimellisesti. Kuin raadollinen itseruoskiva muistokirjoitus itselle. Itseironinenkin.

Kirjan luettuaan ei ihmettele, miksi Matthew Perry kuoli vaan miksi hän onnistui elämään näinkin pitkään.

...

Matthew Perry: Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu. 

Minulla on tuo varauksessa alkuperäiskielellä. Vaski-kirjastoissa sitä on liikkeellä neljä kappaletta ja 55 varausta, joista minä olen 44:s. Saattaa mennä vielä vähän aikaa, ennen kuin pääsen lukemaan... Mutta odotellaan.

Charles Dickensin Joululaulu (A Christmas Carol). Kertomus Ebenezer Scroogesta, vanhasta rikkaasta kitupiikistä jonka joulun henki tavoittaa.  Monelle tuttu ja paljon esitetty tarina. Dickensin teksti koskettaa. Pidin nuorena likkana äidinkielen tunnilla esitelmän Dickensistä. Mm. Oliver Twistiin ja sen tunnelmaan upposin niin että se piti lukea yhtä soittoa.  On hienoa palata nuoruuden aikoihin ja tunnelmiin kirjojen kautta, joita silloin on lukenut.