Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen raamattua
Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.
Ap
Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.
Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.
Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.
Musta on (tietysti) ihan ok lukea Raamattua hengellisistä syistä, mutta toisaalta musta on perusteltua käsitellä Raamattua tämän tyyppisessä ketjussa nimenomaan kirjallisuuden näkökulmasta. Sikäli Ap:n kommentti oli mielestäni hyvä.
Sen sijaan en ihan ymmärrä, miksi tähän ketjuun olisi perusteltua tulla (ties monettako kertaa) kertomaan, että "lukekaa Raamattua". Tuntuu tuputtamiselta, eikä ole kovin kiinnostava keskustelunavaus, jos ajatuksena olisi puhua Raamatun sisällöstä. Jos tuolla pyrkii lähetyskäskyä toteuttamaan, niin saattaa kääntyä itseään vastaan.
Ylipäätään, jos haluaa puhua hengellisessä mielessä Raamatusta, niin ehkä siihen on parempiakin paikkoja kuin "Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?" -ketju av-palstalla.
Minusta tämä ketju on just oikea paikka kertoa mikä tahansa kirja, joka on itsellä kesken. Ja itse ainakin mielelläni kuulen perustelut, miksi joku on valinnut jonkun teoksen tai miksi suosittelee sitä muille. Perusteluilla ei ole väliä, ovatko hengellisiä vai kirjallisia. Voivat olla yhtä aikaa molempia, ja vielä muitakin. Monista syistä ihminen valitsee luettavaa. Hengellisyys on yhtä mielenkiintoinen syy kuin muutkin, ehkä jopa mielenkiintoisempi kuin vaikkapa se, että on saanut kirjan lahjaksi tai joku on suositellut kirjaa, tai se sattui osumaan käteen kirjastossa.
En mielestäni sanonut, etteikö tämä ketju olisi oikea paikka kertoa, että "Itselläni on kesken Raamattu, koska syyt X, Y ja Z". Sanoihan Ap:kin lukevansa Raamattua, ja kuten sanottu, minusta hänen kommenttinsa oli hyvä. Ja kuten sanoin, ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku kertoo lukevansa Raamattua hengellisistä syistä. Totesinpahan vain, että jos niistä hengellisistä syistä haluaa syvällisemmin keskustella, niin joku toinen foorumi voi olla miellyttävämpi.
Minusta "Suosittelen Raamattua." tai "Lukekaa Raamattua." ei ole sama kuin "Luen Raamattua, koska...". Eihän tuossa kirjoittaja edes kerro, lukeeko Raamattua itse, tai miksi lukee.
Näin keveänä kesälukemisena on tällä hetkellä menossa Charlaine Harrisin Veren voima, jonka tosin olen lukenut aiemminkin (itse asiassa koko sarjan). Viihdyttävää ja hieman jännittävää, eroottistakin vampyyrikirjallisuutta, ei toki ole mikään kirjallisuuden merkkipaalu.
Aloitin juuri myös Stefan Spjutin Staalo-opuksen, vaikuttaa hyvältä tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
Tämän takia pyrinkin lukemaan kirjat alkuperäiskielellä, jos mahdollista, niin ei tarvitse tyytyä huonoihin käännöksiin. Käännöskirjallisuutta lukiessani minua jää monesti vaivaan, että mitähän tämäkin oli alkuperäisessä versiossa. Lisäksi joskus vaivaa suomentajien huono suomen kielen pilkkujen käyttötaito, esim jos noudattavat englannin kielen pilkkusääntöjä. Näitäkin on tullut vastaan. Toisekseen käännös on aina yksi tulkinta. Mutta kun pystyy suomen lisäksi lukeen kirjallisuutta kolmella muulla kielellä, niin eiköhän sitä lukemista riitä, suomen kielelle käännetään kuitenkin vain murto-osa maailmalla julkaistusta kirjallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
Tunnen, esim. sekä minä että puolisoni osaamme teititellä useammalla kielellä, ja sama pätee moneen ystäväämme. Alle 30-vuotias voi varsin hyvin opetella käyttämään teitittelymuotoja - omituinen ajatus, että ei voisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen raamattua
Raamattu on aika puuduttavaa luettavaa. Olen mielestäni sitkeä lukija ja luen yleensä kirjan kuin kirjan kannesta kanteen, mutta Raamatun kohdalla olen luovuttanut jo monta kertaa. Olen yrittänyt eri versioita vihkiraamatusta Jehovien Raamattuun, mutta heikolla menestyksellä. Nuo jatkuvat ja jatkuvat sukuluettelot sekä kovin ylimalkaisesti ja mielenkiinnottomasti kerrotut vähäiset tapahtumat vievät lukuinnon.
Luen kirjat järjestyksessä kannesta kanteen, mutta Raamatun kohdalla kokeilin sitäkin että luin kesken kaiken mielenkiintoiseksi odottamani Jobin kirjan, mutta koska en ole vahingoniloinen ihminen, niin en pitänyt tuosta alkuunkaan.
Ehkä Raamattu voisi toimia yölukemisena unen päästä kiinni saamisessa, mutta ikävä kyllä minulla ei ole enää yhtään Raamattua, vaan olen hävittänyt ne. Voisihan kirjaa toki lukea puhelimella, esimerkiksi juuri sitä JW-versiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
Kritisoimasi Anna Lönnroth on muuten syntynyt 1967. Eli varmaan opiskellut kääntäjäksi silloin 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jollei sitten ole myöhäisempi alanvaihtaja.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fac…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
No sitten sinulle on varmasti tuttu Lawrence Venutin teoria kotouttamisesta (ja vieraannuttamisesta), eli kuinka tekstiä muokataan ymmärrettävämmäksi kohdeyleisölle. Käännösstrategioista voidaan tietysti kiistellä, mutta ymmärräthän kustantajallakin olevan sanansa sanottavana asiasta.
Loppuun saatu China Rich Girlfriend. Mukavaa viihdettä. Välissä luin Katriina Huttusen Surun istukan, jonka bongasin bestseller-hyllystä. Koska aihe on niin arka, on parempi varmaan olla suht hiljaa mielipiteessään. Tunsin surua ja empatiaa itsemurhan tehnyttä tytärtä kohtaan, siinä kaikki, sanotaan näin.
Nyt kesken Sarah Pekkasen ja Greer Hendricksin ’An Anonymous Girl’ -trilleri, jonkun verran saanut noissa piireissä suitsutusta. Kivaa ja kevyttä edelleen (Surun istukka pl.). Samoin kesken Jennifer Eganin Manhattan Beach, sekin bestseller-hyllystä bongattu. Olen lukenut häneltä aiemmat suomennokset, eivät oikein lähteneet enkä tiedä lähteekö tämäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cynthia Heimelin Jokanaisen seksiniksit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen raamattua
Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.
Ap
Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.
Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.
Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.
Musta on (tietysti) ihan ok lukea Raamattua hengellisistä syistä, mutta toisaalta musta on perusteltua käsitellä Raamattua tämän tyyppisessä ketjussa nimenomaan kirjallisuuden näkökulmasta. Sikäli Ap:n kommentti oli mielestäni hyvä.
Sen sijaan en ihan ymmärrä, miksi tähän ketjuun olisi perusteltua tulla (ties monettako kertaa) kertomaan, että "lukekaa Raamattua". Tuntuu tuputtamiselta, eikä ole kovin kiinnostava keskustelunavaus, jos ajatuksena olisi puhua Raamatun sisällöstä. Jos tuolla pyrkii lähetyskäskyä toteuttamaan, niin saattaa kääntyä itseään vastaan.
Ylipäätään, jos haluaa puhua hengellisessä mielessä Raamatusta, niin ehkä siihen on parempiakin paikkoja kuin "Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?" -ketju av-palstalla.
Minusta tämä ketju on just oikea paikka kertoa mikä tahansa kirja, joka on itsellä kesken. Ja itse ainakin mielelläni kuulen perustelut, miksi joku on valinnut jonkun teoksen tai miksi suosittelee sitä muille. Perusteluilla ei ole väliä, ovatko hengellisiä vai kirjallisia. Voivat olla yhtä aikaa molempia, ja vielä muitakin. Monista syistä ihminen valitsee luettavaa. Hengellisyys on yhtä mielenkiintoinen syy kuin muutkin, ehkä jopa mielenkiintoisempi kuin vaikkapa se, että on saanut kirjan lahjaksi tai joku on suositellut kirjaa, tai se sattui osumaan käteen kirjastossa.
En mielestäni sanonut, etteikö tämä ketju olisi oikea paikka kertoa, että "Itselläni on kesken Raamattu, koska syyt X, Y ja Z". Sanoihan Ap:kin lukevansa Raamattua, ja kuten sanottu, minusta hänen kommenttinsa oli hyvä. Ja kuten sanoin, ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku kertoo lukevansa Raamattua hengellisistä syistä. Totesinpahan vain, että jos niistä hengellisistä syistä haluaa syvällisemmin keskustella, niin joku toinen foorumi voi olla miellyttävämpi.
Minusta "Suosittelen Raamattua." tai "Lukekaa Raamattua." ei ole sama kuin "Luen Raamattua, koska...". Eihän tuossa kirjoittaja edes kerro, lukeeko Raamattua itse, tai miksi lukee.
Kai täällä nyt jumalauta saa lukemissuosituksia antaa. Mene sinä siitä selittämästä perunanvarsia myöten johonkin muuhun ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku somemainosmafia Arttu Tuomisen takana kun kirjoja ylistetään jatkuvasti? Verrataan jopa Antti Tuomaiseen kun nimi on samankaltainen : )
Kirjat ovat lapsellisia ja epäuskottavia. Selitystä ja ihmisten kuvailua sivukaupalla.
Yrsa Sigurdadottir : Perimä.
Islantilainen dekkari. Ihan hyvältä vaikuttaa. Takakansitekstin mukaan kirjailija on Islannin rikoskirjallisuuden kuningatar.
Uusi tuttavuus mulle.
Ready Player One. Kannessa luki mahtipontisesti "New York Times bestseller" ja odotukset olivat korkeat... Virtuaalireality on kovassa huudossa ja videopelit ovat olleet aina lähellä sydäntäni.
Kirja on kuitenkin tuskallista lukea. Kerronta on 15-vuotiaan tasolla, mutta populaarikulttuuriviittaukset ovat pääosin 80-luvulta ja tuntuvat irrallisilta. Hahmot ovat paperinohuita ja dialogi hahmojen välillä kömpelöä.
Paras asia kirjassa on tarinan puitteet, ympäröivä maailma. Ajatus siitä, mitä ihmiskunnalle tapahtuu kun kulutusyhteiskunta vain lakkaa olemasta resurssien loppuessa ja maailma siirtyy virtuaalitodellisuuteen. Siitä olisi voinut saada vaikka miten eeppisen sci-fi tarinan.
Olen samaan aikaan liian nuori ja liian vanha kuuluakseni kirjan kohderyhmään. Koitan silti vielä rämpiä ja toivoa, että jossakin kohdassa tarina tempaa mukaansa...
Vierailija kirjoitti:
Ready Player One. Kannessa luki mahtipontisesti "New York Times bestseller" ja odotukset olivat korkeat... Virtuaalireality on kovassa huudossa ja videopelit ovat olleet aina lähellä sydäntäni.
Kirja on kuitenkin tuskallista lukea. Kerronta on 15-vuotiaan tasolla, mutta populaarikulttuuriviittaukset ovat pääosin 80-luvulta ja tuntuvat irrallisilta. Hahmot ovat paperinohuita ja dialogi hahmojen välillä kömpelöä.
Paras asia kirjassa on tarinan puitteet, ympäröivä maailma. Ajatus siitä, mitä ihmiskunnalle tapahtuu kun kulutusyhteiskunta vain lakkaa olemasta resurssien loppuessa ja maailma siirtyy virtuaalitodellisuuteen. Siitä olisi voinut saada vaikka miten eeppisen sci-fi tarinan.
Olen samaan aikaan liian nuori ja liian vanha kuuluakseni kirjan kohderyhmään. Koitan silti vielä rämpiä ja toivoa, että jossakin kohdassa tarina tempaa mukaansa...
Tietenkin viittaukset olivat 80-luvulta, koska koko "jahti" perustuu 80-luvulla kasvaneen Osiriksen perustajan muistoihin...
Yrjö Kallisen elämä ja totuus (Matti Salminen). Edelleen ajankohtainen kirja, jonka sanoma jatkaa elämistään.
Minna Rytisalo Lempi
Kaiken hehkutuksen jälkeen pettymys. Tämän tyylinen toteutus ei oo minun juttu,luen kuitenkin loppuun kun en yleensä jätä mitään kesken.
Toinen pettymys oli Patricia Cornwell:in Kaaos jonka sain juuri loppuun. Pidän Cornwell :in kirjoista mutta tässä liikaa selitystä ja vanhan kertausta eikä oikeastaan mitään tapahtunut
Arttu Tuominen, Verivelka