Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Trent Dalton, Poika nielaisee maaiilmakaikkeuden

Stefan Einhorn: Aidosti kiltti

k-mies

miit kirjoitti:

miit kirjoitti:

Riikka Pulkkisen Lasten Planeetta.

En oikein jaksa, tuntuu välillä väkisin väännetyltä. Elämä on liian lyhyt lukemaan loppuun kirjat joista ei nauti, mutta minussa elää pieni masokisti. Loppuun asti vaan...

Sain loppuun. Pulkkinen on taitava kirjoittaja ja tunteiden kuvailija, mutta minua tämä lähinnä uuvutti. En saanut kiinni kirjan eri tasoista ja en en en jaksa yhtään satumuotoon kirjoitettuja osia (olen se, joka joskus ruikutti aiemmin esim. Kate Mortonin kohdalla samasta asiasta :D) . Tarinalinjat jäivät myös jotenkin irrallisiksi.

Nyt aloitin Elizabeth Gilbertin (kirjoittanut mm. Eat, Pray, Loven) uuden, City of Girlsin. Katsotaan. En ole hänenkään suurin faninsa.

City of Girls oli aivan valloittava. Kevyt lukea, mutta samalla koskettavan kaunis. Lämmin suositus kesälomakirjaksi!

Jatkan kepeällä lomalinjalla, nyt meneillään Kevin Kwanin China Rich Girlfriend (Ökyrikkaat aasialaiset -sarjan 2. osa). Kauhea kasa kirjoja odottamassa, yritän ahmia ja nauttia vielä kun ehtii.

The Oxford Handbook of Personnel Psychology

Suosittelen raamattua

Vierailija kirjoitti:

Ken Follett: A Column of Fire

Ellen olisi juuri lukenut tämän trilogian kahta aiempaa osaa, pitäisin tätä kirjaa luultavasti loistavana. Mutta etenkin World Without End oli niin tajunnanräjäyttävän hyvä, että tämä on heti sen perään luettuna lievä pettymys. Henkilöt jäävät jotenkin etäisemmiksi, ja minua on harmittanut, kun aiempien kirjojen tapahtumapaikka Kingsbridge on tässä niin pienessä osassa. Olen tosin vasta puolessa välissä, joten voi olla, että tämäkin kirja vielä osoittautuu yhtä hyväksi kuin edelliset kaksi, mutta tässä vaiheessa ei oikein siltä näytä.

Täytyy vielä lisätä omaan viestiini, että kirja kyllä parani sitten vauhdikkaasti loppua kohti! Ei ollutkaan lopulta mikään pettymys, vaikka ensimmäisellä puoliskolla olikin vähän vaikea päästä kunnolla sisään tarinaan.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Orhan Pamuk: Lumi

Venäjään / Neuvostoliittoon liittyviä suosituksia Ap:lle ja miksei muillekin:

Mihail Šiškin: Neidonhius / suom. Vappu Orlov 

    (En ole itse lukenut, mutta puoliso suositteli. On kuulemma hyvä, mutta ei mitään kevyttä luettavaa

Toisaalta, kaikkea voi sattua: venäläisiä novelleja / suom. Martti Anhava ja Vappu Orlov (Novellisteista messuille tulevat Jevgeni Babuškin, Aleksandr Kabakov, Mihail Šiškin ja Aleksandr Snegirjov)

     (Pidin vaihtelevasti. Mukana myös yksi Bulgakovin novelli, jos niitä on joka tapauksessa ollut tarkoitus        kokeilla:)

Andreî Makine: Venäläisiä unelmia, Ruhtinattaren rikos, Idän sielunmessu...

      (Voisin suositella kaikkea Makinea, mutta tuossa muutama. Sopii proosarunoon taittuvan melankolian ystäville.)

Dostojevski, Fedor: Valkeat yöt

        (Dostojevkiä lyhyemmässä ja kesäisemmässä muodossa.)

Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala

      (Vanha matkakirja Siperiaan, kertomus kohtaamisesta nanaimetsästäjän kanssa.)

Daniil Harms: Sattumia

       (Absurdien novellien klassikko.)

Ja vielä kaupanpäälle pari unkarilaista, koska tyylissä on jotain niin samaa:

István Örkény: Minuuttinovelleja

       (Nämä oli ihan mahtavia! Wikipedia tiivistää seuraavasti: "Minuuttinovelli on proosamuotoinen lyhyt teksti, jonka voi lukea alusta loppuun yhdessä minuutissa. Minuuttinovellin kehitti unkarilainen István Örkény, jonka mukaan novellin voisi lukea sillä aikaa kun keittää löysiä kananmunia tai odottaa varatun puhelinnumeron vastaavan.")

Launonen, Hannu (toim.): Miljoona kilometriä Budapestiin. Unkarilaisia novelleja 1909-1986

***

Itse jatkan Baudelairen parissa, nyt on menossa Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia. Suom. ja kommentoinut Antti Nylén, edellisen (Välähdyksiä / Alaston sydämeni) kohdalla nämä oli tehnyt Eila Kostamo. Mielenkiintoista nähdä, huomaako tyylissä tai kommentoinnissa isompaa eroa, etenkin, kun tuo Kostamon käännös on julkaistu jo 1972 - kääntämisen muotivirtauksetkin ovat ehtineet vaihtua.

Koska kyseessä on esseekokoelma ja osittain minulle hyvin vieraista aiheista (mm. jotain B:n aikalaiskirjailijoita, joita en tunne lainkaan), niin en aio suhtautua tähän mitenkään superpikkutarkasti, vaan keskityn niihin esseisiin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Aloitin myös Virginia Woolfin kirjan Orlando. A Biography., mutta saa nähdä, jaksanko lukea sähköisenä ja englanniksi enää vapaa-aikana...varsinkin, kun täytyy myöntää, etten lähde lukemaan Woolfia ihan ilman ennakkoluuloja. Kävimme katsomassa Vita & Virginia -elokuvan, joten teos alkoi kiinnostaa. Jos ei nyt nappaakaan, niin annan myöhemmin toisen tilaisuuden suomennokselle:) 

George Carlin: Brain Droppings

Stephen King Kirjastopoliisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.

Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.

Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.

Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.

Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.

Musta on (tietysti) ihan ok lukea Raamattua hengellisistä syistä, mutta toisaalta musta on perusteltua käsitellä Raamattua tämän tyyppisessä ketjussa nimenomaan kirjallisuuden näkökulmasta. Sikäli Ap:n kommentti oli mielestäni hyvä.

Sen sijaan en ihan ymmärrä, miksi tähän ketjuun olisi perusteltua tulla (ties monettako kertaa) kertomaan, että "lukekaa Raamattua". Tuntuu tuputtamiselta, eikä ole kovin kiinnostava keskustelunavaus, jos ajatuksena olisi puhua Raamatun sisällöstä. Jos tuolla pyrkii lähetyskäskyä toteuttamaan, niin saattaa kääntyä itseään vastaan.

Ylipäätään, jos haluaa puhua hengellisessä mielessä Raamatusta, niin ehkä siihen on parempiakin paikkoja kuin "Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?" -ketju av-palstalla.

Matka yli onnen esteiden Laurent Gounelle

Juuri sain luetuksi Jussi valtosen, He eivät tiedä mitä tekevät. Todella koukuttava kirja ja hyvin pääsi sisään kirjan päähenkilöiden (etenkin isän ja pojan) ajatusmaailmaan. Herätti minussa ajatuksia ja tunteita laidasta laitaan ja viimeiset sivut saivat jopa vierittämään muutaman kyyneleen. Suosittelen, jos jollain vielä lukematta tämä Finlandia voittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.

Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.

Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.

Musta on (tietysti) ihan ok lukea Raamattua hengellisistä syistä, mutta toisaalta musta on perusteltua käsitellä Raamattua tämän tyyppisessä ketjussa nimenomaan kirjallisuuden näkökulmasta. Sikäli Ap:n kommentti oli mielestäni hyvä.

Sen sijaan en ihan ymmärrä, miksi tähän ketjuun olisi perusteltua tulla (ties monettako kertaa) kertomaan, että "lukekaa Raamattua". Tuntuu tuputtamiselta, eikä ole kovin kiinnostava keskustelunavaus, jos ajatuksena olisi puhua Raamatun sisällöstä. Jos tuolla pyrkii lähetyskäskyä toteuttamaan, niin saattaa kääntyä itseään vastaan.

Ylipäätään, jos haluaa puhua hengellisessä mielessä Raamatusta, niin ehkä siihen on parempiakin paikkoja kuin "Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?" -ketju av-palstalla.

Minusta tämä ketju on just oikea paikka kertoa mikä tahansa kirja, joka on itsellä kesken. Ja itse ainakin mielelläni kuulen perustelut, miksi joku on valinnut jonkun teoksen tai miksi suosittelee sitä muille. Perusteluilla ei ole väliä, ovatko hengellisiä vai kirjallisia. Voivat olla yhtä aikaa molempia, ja vielä muitakin. Monista syistä ihminen valitsee luettavaa. Hengellisyys on yhtä mielenkiintoinen syy kuin muutkin, ehkä jopa mielenkiintoisempi kuin vaikkapa se, että on saanut kirjan lahjaksi tai joku on suositellut kirjaa, tai se sattui osumaan käteen kirjastossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.

Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.

Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.

Mä luulen, että olisin saanut paljon enemmän alapeukkuja, jos olisin kertonut lukevani Raamattua hengellisistä syistä. 

Olen ateisti, mutta en oikein arvosta tätä vallalla olevaa uskontovastaisuutta. Kriittisyyttä kannatan, mutta mun mielestä moni kovasti uskonnonvastainen ei ole kriittinen, vaan aika fanaattinen. Tässä ajassa ja meidän yhteiskunnassamme uskonnot menettävät suosiotaan, mutta kyllä niiden tilalle tulee aina jotain muuta, ja mun mielestä monesti tämä uskonnonvastainen mentaliteetti ei oikein kykene näiden ilmiöiden kriittiseen tarkasteluun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.

Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.

Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.

Mä luulen, että olisin saanut paljon enemmän alapeukkuja, jos olisin kertonut lukevani Raamattua hengellisistä syistä. 

Olen ateisti, mutta en oikein arvosta tätä vallalla olevaa uskontovastaisuutta. Kriittisyyttä kannatan, mutta mun mielestä moni kovasti uskonnonvastainen ei ole kriittinen, vaan aika fanaattinen. Tässä ajassa ja meidän yhteiskunnassamme uskonnot menettävät suosiotaan, mutta kyllä niiden tilalle tulee aina jotain muuta, ja mun mielestä monesti tämä uskonnonvastainen mentaliteetti ei oikein kykene näiden ilmiöiden kriittiseen tarkasteluun.

Ap

Juuri tätä tarkoitin. Itselläni on kokemusta siitä, kun eräässä keskustelussa otin esiin, että "Jeesushan oli aikoinaan – –". Jo nimen Jeesus kuullessaan pöydässä istujat puistivat päätään ja ottivat kasvoilleen torjuvan ilmeen, kuin opitun etiketin mukaisesti. Sana Jeesus laukaisee uskonnonvastaisen maneerin välittömästi, ja usein joutuu muistuttamaan, että Jeesus on todella ollut olemassa, todistettava historiallinen (ja mielenkiintoinen) henkilö.

Sellainen uskonnonvastaisuus, joka ilmenee Raamatun vähättelynä tai inhoamisena ja Jeesuksen historiallisuuden kiistämisenä tai Jeesus-viittausten välittömänä olettamisena uskonnollisiksi, on sukua taikauskolle ja demonisoinnille. Pohjimmiltaan kirjallisuus ja kaikki taide taistelee mielestäni juuri tuollaista ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloisuutta vastaan, siksi otin asian esille ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen raamattua

Kyllähän Raamattua kannattaa lukea. Mulla on Raamattu kesken, luen sitä aina silloin tällöin. Ei se kyllä mulle mitenkään hengellisenä kokemuksena näyttäydy, mutta musta on ensinnäkin mielenkiintoista lukea niin vanhaa tekstiä ja miettiä sen merkitystä sen syntyajan ihmisille, ja toisaalta Raamattuun viitataan niin monessa kaunokirjallisessa teoksessa, että se on senkin takia tärkeä yleissivistykselliseltä kannalta.

Ap

Jos olisit sanonut lukevasi raamattua hengellisistä syistä, olisit saanut saman verran alapeukkuja kuin mitä nyt sait yläpeukkuja.

Minusta kirjallisuuden merkkiteosten lukemista ei periaatteessa tarvitse edes perustella. Yleinen uskonnonvastaisuus vain pakottaa aina varautumaan.

Jeesusta ei myöskään pidä mainita, ellei samalla muistuta olevansa ateisti tai ainakin korosta, ette ole uskovainen, ja totea Jeesuksen olleen historiallinen henkilö.

Mä luulen, että olisin saanut paljon enemmän alapeukkuja, jos olisin kertonut lukevani Raamattua hengellisistä syistä. 

Olen ateisti, mutta en oikein arvosta tätä vallalla olevaa uskontovastaisuutta. Kriittisyyttä kannatan, mutta mun mielestä moni kovasti uskonnonvastainen ei ole kriittinen, vaan aika fanaattinen. Tässä ajassa ja meidän yhteiskunnassamme uskonnot menettävät suosiotaan, mutta kyllä niiden tilalle tulee aina jotain muuta, ja mun mielestä monesti tämä uskonnonvastainen mentaliteetti ei oikein kykene näiden ilmiöiden kriittiseen tarkasteluun.

Ap

Paljon puhetta trollista.

Cassandra Clare: Clockwork Angel