Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Daniel Levitin: Valheiden käsikirja. Kustantaja Terra Cognita, eli kyse on tietokirjasta. Lainaus takakannesta:
"Nykyään totuuden ja valheen raja on tullut yhä hämärämmäksi. Yleisesti puhutaan "totuuden jälkeisestä ajasta", "vastakkaisesta tiedosta" [viitataankohan tässä Trumpin vaihtoehtoiseen tietoon, onko taas käsillä huono suomennos?], "rajateorioista" ja vastaavista. – – Nykyään kuka tahansa voi tulla asiantuntijaksi nappia painamalla ja kenen tahansa mielipide on hyväksyttävä tasapuolisuuden nimissä. – – Tässä kirjassa David Levitin kumoaa ajatuksen, jonka mukaan totuutta ei enää ole."
Ah, Trumpilla se olikin "vaihtoehtoinen totuus". Siinähän me kaikki elämme.
Camilla Läckbergin Kultahäkki: tähän mennessä hyvin lupaava eli suosittelen. Puolivälissä olen.
Uusintaluennassa Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens, toissaviikolla ilmestyneen TV -sarjan innoittamana.
Cecilia Samartinin Mofongo lähti mukaan mökille prisman halpapokkarilaatikosta. Olen lukenut Samartinin kirjoja ja tykkään.
'Mofongo kertoo tarinan perheestä, isoäidistä ja pojasta sekä sukupolvia yhdistävästä rakkaudesta hyvään ruokaan. Erilleen ajautuneelle perheelle ruoka on avain muistoihin ja yhteisiin kokemuksiin.'
Sally Rooney: Normal People
Kasvutarina irlantilaisista nuorista, jotka muodostavat monimutkaisen ystävyys- ja rakkaussuhteen. Kirjassa tarkkaillaan identiteetin muodostumista nuoruusiässä ja sitä, miten erilaisia rooleja meidän on opittava hallitsemaan eri ympäristöissä. Kotikaupungin lukiossa hyljeksitty henkilö voikin olla hetken kuluttua yliopistossa erittäin suosittu ja vailla menneisyyden taakkaa. Samoin aiemmin suosittu oppilas voikin huomata, ettei osaa tutustua uusiin ihmisiin uudessa opiskelukaupungissa ja uhkaa jäädä ulkopuoliseksi. Myös ihmisten välisessä kommunikaatiossa helposti tapahtuvia väärinymmärryksiä valotetaan sekä niiden välillä merkittäviäkin seurauksia.
Kirjan kerronta on hyvin suoraa ja lauseet pääosin lyhyitä. Se tekee tyylistä aika toteavan ja luo tiettyä etäisyyttä tapahtumiin. Itse pidän sellaisesta tyylistä enemmän kuin superrönsyilevästä ja koukeroisesta tekstistä. Kirjassa on käytetty tyylikeinona sitä, että dialogia ei eroteta vuorosanaviivalla tai heittomerkeillä muusta tekstistä. Siihen kesti hetki tottua enkä kovin innoissani siitä ole, mutta ei ole lopulta häirinnyt liikaa.
Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Ihan jees kirja vaikken itse harrastakaan juoksemista
Tatu Jauhiainen: Sininen divisioona
Erilainen sotakirja. Elisa kirjasta latasin e-kirjana, eikä ollut kallis.
Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa
Juuri ilmestynyt uutuus, jonka sain kirjastosta lainaan. Kenelle sitä itse kirjoittaisi kirjeen ja mullistaisiko se hänen maailman?
Metti Löfbergin Nervosa. Käsittelee huumeita ja anoreksiaa aikuisten näkökulmasta.
Puolen vuoden jonotuksen jälkeen sain vihdoin kirjastosta
Camilla Läckberg, Kultahäkki
Kevin Kwan, Ökyrikkaat aasialaiset
Tänä vuonna ilmestynyt, oli kirjaston uutuushyllyssä. Tätä on kovasti kehuttu. Saas nähdä!
Christoffer Carlsson: Varjot
Ruotsalainen dekkari. Ihan ok.