Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Vierailija kirjoitti:
Lars Kepler, Lasarus
Illalla aloitin ja aamuyöhönhän sitä piti lukea. On niin jännittävä ja koukuttava, ehkä liiankin raaka minulle yölukemiseksi. Suomalainen poliisi ja entinen sotilas Joona Linna yrittää pelastaa tyttärensä ja itsensä julmalta kostajalta, joka kuoli, mutta ilmeisesti teki "lasarukset" eli nousi kuolleista. Jatkoa edelliseen Joona LInna -dekkariin.
Sain luettua, mutta paha olo jäi. On niin raaka. Älytöntä perustelematonta raakuutta. Dementiamummo pyörittelee tuoretta pääkalloa kepillä tietämättä mikä se on. Eläviä ihmisiä haudataan. Silmitöntä tappamista. Taidan jättää Keplerit rauhaan, kunhan tästä toivun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
André Aciman, Kutsu minua nimelläsi
V. 2007 ilmestynyt, mutta vasta 2019 suomennettu kirja 17-vuotiaasta italialaisesta Eliosta, joka rakastuu Oliveriin. Arkaa nuorta homorakkautta, jota ei voi tunnustaa. Vai voiko? Olen vasta sata sivua lukenut. Tästä on tehty elokuvakin, mutta kirja kertoo pidemmälle, 15 vuoden jälkeiset tapahtumatkin.
Saas nähdä. Avoimin mielin luen.
Ville Hytönen: Eesti on My Mind juuri menossa. Mielenkiintoisia juttuja Viron menneisyydestä ja nykypäivästä. Mm. matkavinkkejä erilaiselle Tallinnan reissulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lars Kepler, Lasarus
Illalla aloitin ja aamuyöhönhän sitä piti lukea. On niin jännittävä ja koukuttava, ehkä liiankin raaka minulle yölukemiseksi. Suomalainen poliisi ja entinen sotilas Joona Linna yrittää pelastaa tyttärensä ja itsensä julmalta kostajalta, joka kuoli, mutta ilmeisesti teki "lasarukset" eli nousi kuolleista. Jatkoa edelliseen Joona LInna -dekkariin.
Sain luettua, mutta paha olo jäi. On niin raaka. Älytöntä perustelematonta raakuutta. Dementiamummo pyörittelee tuoretta pääkalloa kepillä tietämättä mikä se on. Eläviä ihmisiä haudataan. Silmitöntä tappamista. Taidan jättää Keplerit rauhaan, kunhan tästä toivun.
Ihan täyttä roskaa : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Doris Lessing: The Fifth Child
Ollut mielessä tämän lukeminen jo kauan, ainakin siitä lähtien kun John Mullan listasi sen The Guardianissa "Kirjallisuuden 10 parasta kauhukakaraa"-listassaan (Ten of the best horrid children in literature):
https://www.theguardian.com/books/2010/feb/06/john-mullan-ten-best-chil…
Vaikuttaa lupaavalta, Lessing osaa kirjoittaa hyvin mistä vaan, kuten takakansikin mainostaa, ja tämän genren pitäisi olla kauhua; sivulla 29 tällä hetkellä mutta kauhukakara ei ole vielä syntynyt.
Tuolta listalta on luettu myös tuo Lionel Shriverin Kevin, joka olikin aika ikävä penska. Seuraavaksi voisin ottaa omasta hyllystä myös (kuten tämä Viides lapsi) luettavaksi Goldingin Lord of the Fliesin ja sen jälkeen Martin Amisin London Fieldsin. Nämä Mullanin kauhukakarat ovat jostain syystä kaikki miespuolisia, mistä joku mies aikoinaan minulle vähän valittikin Kirsin HS-lukupiirin jossain keskustelussa. Mutta löytyykö kirjallisuudesta naispuolisia kauhukakaroita?
Suosittelen muutenkin noita Mullanin vanhoja listoja, hänellä on vaikka mitä hauskoja 10 kirjan listoja parhaista kuherruskuukausista, myrkytyksistä, sioista, naistennaurattajista, uskonnollisista sekoilijoista yms. kirjallisuudessa tuolla Guardianin sivuilla.
Ilmastopaniikki. Matti Virtanen
Suoer hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
David Suchet: Hercule Poirot ja minä.
Mielenkiintoinen kirja, aina on kiva päästä kulissien taakse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt kesken kolme kepeää kirjaa, joita vaihtelen illan mukaan. Yksikään ei ole mitenkään erityisen hyvä.
Lianne Moriartyn Nine Perfect Strangers. Pääsin puoliväliin suht vaivattomasti, sen jälkeen on eteneminen tuottanut ongelmia.
Kate Mortonin Kellontekijän tytär. En oikeastaan ole pitänyt yhdestäkään aiemmasta Mortonista, silti luen nämä aina äitini jäljissä (joka pitää näistä suuresti). Aina se sama mutta eri tönö, vähän hukassa oleva naispäähenkilö ja joku satu.
Emma Rous - Au Pair. Ajattelin, että olisin pitänyt tästä enemmän kuin mitä tähän asti olen pitänyt. Ehkä mulla on menossa joku kausi, että kaikki tuntuu ohuelta ja aneemiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lars Kepler, Lasarus
Illalla aloitin ja aamuyöhönhän sitä piti lukea. On niin jännittävä ja koukuttava, ehkä liiankin raaka minulle yölukemiseksi. Suomalainen poliisi ja entinen sotilas Joona Linna yrittää pelastaa tyttärensä ja itsensä julmalta kostajalta, joka kuoli, mutta ilmeisesti teki "lasarukset" eli nousi kuolleista. Jatkoa edelliseen Joona LInna -dekkariin.
Sain luettua, mutta paha olo jäi. On niin raaka. Älytöntä perustelematonta raakuutta. Dementiamummo pyörittelee tuoretta pääkalloa kepillä tietämättä mikä se on. Eläviä ihmisiä haudataan. Silmitöntä tappamista. Taidan jättää Keplerit rauhaan, kunhan tästä toivun.
Minäkään en kestä näitä dekkaristeja, jotka mässäilevät raakuuksilla. Kepleriä en ole edes lukenut, mutta Karin Slaughterin yhden romaanin luin ja totesin ettei ole minun juttuni.
Siksi nyt on kesken Alan Bradleyn Piiraan maku makea, joka vaikuttaa sopivan meille, jotka lukevat ennemmin Agatha Christietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh viesti karkasi. Piti siis sanomani, että tuo Tara Westoverin Educated on ollut erityisen mielenkiintoinen (tai järkyttävä) siksi että olen itse mormoni, ollut koko ikäni.
Vierailija kirjoitti:
Äh viesti karkasi. Piti siis sanomani, että tuo Tara Westoverin Educated on ollut erityisen mielenkiintoinen (tai järkyttävä) siksi että olen itse mormoni, ollut koko ikäni.
Minä luin suomeksi sen ja minäkin järkytyin. Onneksi olen vapaamielisten ateistien lapsena saanut kasvaa, maalla kovaa työtä tehden kuten Tara, mutta ajatukset saivat lentää vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Äh viesti karkasi. Piti siis sanomani, että tuo Tara Westoverin Educated on ollut erityisen mielenkiintoinen (tai järkyttävä) siksi että olen itse mormoni, ollut koko ikäni.
Minä ymmärsin, että Taran isällä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö tms., joka selittäisi osan raakuuksista ja harhoista. Samoin veljellä. Mormoniuskonto ei ole syy, vaan viitekehys. Mutta järkyttävä kirja kyllä on.
Juuri sain loppuun Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe. Odotin ilmeisesti aivan liikaa, kirja on mielestäni keskinkertainen. On minuun makuuni liian laskelmoivasti kirjoitettu ja lopputuloksena on aivan liikaa melodramaattisuutta, henkilöhahmojen nivoutuminen toisiinsa jää myös lopulta liian ohueksi. On taidettu kirjoittaessa jo tähdätä valkokankaille tai sellainnen tunne itselle jäi päällimmäiseksi.
Nyt aloin lukea Juha Itkosen, Anna minun rakastaa enemmän, vaikuttaa todella lupaavalta ja koukuttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lars Kepler, Lasarus
Illalla aloitin ja aamuyöhönhän sitä piti lukea. On niin jännittävä ja koukuttava, ehkä liiankin raaka minulle yölukemiseksi. Suomalainen poliisi ja entinen sotilas Joona Linna yrittää pelastaa tyttärensä ja itsensä julmalta kostajalta, joka kuoli, mutta ilmeisesti teki "lasarukset" eli nousi kuolleista. Jatkoa edelliseen Joona LInna -dekkariin.
Sain luettua, mutta paha olo jäi. On niin raaka. Älytöntä perustelematonta raakuutta. Dementiamummo pyörittelee tuoretta pääkalloa kepillä tietämättä mikä se on. Eläviä ihmisiä haudataan. Silmitöntä tappamista. Taidan jättää Keplerit rauhaan, kunhan tästä toivun.
Minäkään en kestä näitä dekkaristeja, jotka mässäilevät raakuuksilla. Kepleriä en ole edes lukenut, mutta Karin Slaughterin yhden romaanin luin ja totesin ettei ole minun juttuni.
Siksi nyt on kesken Alan Bradleyn Piiraan maku makea, joka vaikuttaa sopivan meille, jotka lukevat ennemmin Agatha Christietä.
En ole kova dekkarien lukija, mutta aina välillä tulee niitäkin luettua. Jos Boris Akuninin kirjat eivät ole tuttuja, voin suositella! Eivät sisällä väkivallalla mässäilyä. Kirjat sijoittuvat 1800-luvun Venäjälle ja vähän muuallekin, esim. Krimin sotaan.
Ap
Just sain luettue Camilla Läckbergin uusimman, Kultahäkin.