Keski-ikäiset mistä unelmoitte? Mistä saatte virtaa arjen harmauteen?

Haave on lottovoitto ja iloa arkeen saa esim. pajauttelusta. Tietenkin iän myötä tietynlainen ankeus alkaa iskeä kun elämä alkaa väistämättä olla alamäki hautaa kohti.

Vaikea sanoa kun elämäni niin erilaista kuin sinun, ei esim.lapsia... 

Urheilla ainakin kannattaa että kunto pysyisi hyvänä. Ja siitä saa iloakin kun tulee tavaksi.

Minä haaveilen että pääsis joskus eläkkeelle ja sais matkustella...tosin aika epätodennäköistä kun pienipalkkainen työ jolloin myös pieni eläke.

Haaveilen kvanttitietokoneesta ja peleistä, joita ei ole vielä kehitetty.

Työ vie tässä iässä niin mehut ettei jaksa vapailla oikein muuta. Olisi pitänyt matkustella ja kokeilla uusia juttuja nuorena kun vielä jaksoi. Tosin silloin ei ollut rahaa.

Lapsenlapset. Ennen sitä matkustelua. Mitä muuta tarvitsee, kun on hoitanut parisuhdettaan hyvin?

Tuota. Munkin lapset on jo omillaan. Lähipiirissä on ollut pitkäaikaissairauksia aina, uusia tauteja ei näy. Vaihdevuodet varmaan tulee ennen pitkää, mutta vielä niistä ei ole haittaa. Hirveän monet asiat on todella kiinnostavia, kun vähän viitsii paneutua, töissä on rajua urakehitystä ja uusia näköaloja, miehen kanssa harrastukset on otettu uuteen käyttöön ja niissä ehditty edetä aika tyydytystä tuottavalle tasollekin. Ikää tulee kohta 45.

ehkä sun pitäisi kaivaa harrastukset naftaliinista, miettiä, mitä uutta töissä voisi kokeilla ja harrastaa sen verran liikuntaa, ettei joka hetki satu johonkin?

Jokainen itse valitsee, onko elämä tylsää. Tylsän elämän voi muuttaa hyväksi. Eikä siihen tarvita paljon, asennemuutos on hyvä.

Himokkaasta ja pervosta nartusta!

Tavallisesta elämästä ja omasta perheestä. Unelmaksi taitaa jäädä niinkuin kaikki hyvä.

Meillä tuo kohta edessä ja ahdistaa jo valmiiksi. Minulla on harrastuksia ja meillä on hyvä parisuhde. Tehdään asioita kahdestaan, matkustellaan, urheillaan ja meillä on ystäviä. Silti, kun meillä on monta lasta, niin talo on ollut täynnä viimeiset 20 vuotta. On lasten kavereita ja lähellä asuvia serkkuja, kohta ei ketään. Pitää alkaa kutsua ihmisiä erikseen.

Kuten joku toinenkin vastasi, niin haaveilen lottovoitosta. Minulla on työ, joka ei anna mitään muuta kuin ihan ok toimeentulon. Sen lopettaisin välittömästi ja saisin päiviini aikaa opiskella kaikenlaista. Nyt en yksinkertaisesti jaksa työpäivän jälkeen ja pelkään tuhottomasti sitä, että tästä eteenpäin 20 vuotta eläkeikään asti elämä on pelkkää työntekoa ja työstä palautumista sohvalla maaten. Nyt sentään työpäivän jälkeen on kaikenlaista henkisesti palauttavaa, kuten perheen kanssa olemista ja lasten asioiden pyörittelyä.

Kiitos näitä asioita käsittelevistä ketjuista! Ja kiitos kaikille jotka vastaavat ja jakavat ajatuksiaan.  Samojen kysymysten kanssa täällä. 

N46 

Mulla on vielä pieni lapsi kotona ja hänen harrastuksissa antaa yms menee aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset. Ennen sitä matkustelua. Mitä muuta tarvitsee, kun on hoitanut parisuhdettaan hyvin?

Hyi saatana. Pahempaa kuin kuolema.

En tarkoita matkustelua.

Toivuin kahdesta vakavasta fyysisestä sairaudesta. Elin vuosia köyhyydessä, koska lääkkeeni olivat kalliita. Toivon, että pääsen palaamaan työelämään ja saan kunnollisen palkan tekemästäni työstä.

Toivoisin, että pääsen matkustamaan Eurooppaan kaupunkilomille, kuten aiempien työvuosieni aikana. 

Olen tyytyväinen siitä, että olen terve ja hengissä, mutta heikko taloudellinen tilanne on hankala. 

Onneksi en tehnyt lapsia niin elämäni ei ole nytkään harmaata. Minä olen muutakin kuin "lapset"

Jos nyt ihan alkuun aloitat uudelleen ne harrastukset. Niistä saa voimaa ja virtaa. Aika kuluu harrastukissa mukavammin kuin harmitellessa asioita, joille et voi yhtään mitään (ikävuosiasi, lähipiirin syöpiä ja kremppoja tai sitä, että lapsetkin vanhenee). Saattaa ne vaihdevuosioireetkin huomaamatta vähentyä. 

Seuraavaksi alat kattelemaan uusia töitä jostain muualta.

t. 49-vuotias, joka toteuttaa omia unelmiaan ihan tavallisessa arjessa

Mikään ei tunnu tuovan iloa  - valitettavasti.  Kaikki perusasiatkin puuttuvat - mutta te, joilla on edes ne, niin nauttikaa ihan vaan tavallisestakin elämästä; perheestä, kodista, terveydestä,  luonnosta, hyvästä ja lämpimästä säästäkin ;)

Harrastukset ja vapaaehtoistyö voisi sopia monelle uutta etsivälle - ks. alkavat kurssit kansalaisopistoistakin, avoimesta yliopistosta jne.

Mulla menee vielä alakoululaisen kanssa aikaa, mutta samoja aatoksia on ollut viime vuosina. Että mitäs nyt kun oikeastaan kaikki ne nuoruuden isot haaveet on jo toteutettu. Mutta nyt olen todennut, että kyllä niitä vaan haaveita pikkuhiljaa tulee uusia tilalle, kun vähän on miettinyt mitä sitä haluaisi vielä tapahtuvan.

Olen tehnyt listoja erilaisista asioista. Pienistä, iloa tuottavista asioista ja välillä selailen sitä että joo, voisinpas tehdä tänään vaikka tuon. Sitten on niitä matkahaaveita, matkustelusta saan itse todella paljon ja on kiva kun on jotain mitä odottaa. Itsestäni haluan pitää huolta ja olen senkin osalta miettinyt mistä nautin ja teen niitä asioita.

Ehkä vinkkini sinulle on miettiä ihan rauhassa mitä asioita tykkäät tehdä ja alkaa sitten vain aktiivisemmaksi. Onko jotain nuoruuden haavetta, joka on jäänyt unholaan tai taka-alalle lasten / muun elämän takia? Teetkö sellaista työstä mistä pidät vai haluaisitko opetella jotain muuta? Jos voittaisit lotossa niin miten se muuttaisi elämääsi, mitä tekisit toisin ja onnistuuko näistä asioista jokin minkä voisi toteuttaa ilman lottovoittoakin? Jos sinulla on lempiartisteja tai -näyttelijöitä niin entä jos varaisit liput konserttiin tmv. missä pääset heitä näkemään, ei välttämättä Suomessa? Tai jos harrastat jotain niin saatko siitä jotain hauskaa isompaa suunnitelmaa, esim. viinimatka Italiaan, käsityömarkkinoille Suomessa/ulkomaille ym.? Näetkö tarpeeksi ystäviä ja muita läheisiä, voisitko sopia heidän kanssaa yhteistä tekemistä enemmän?

Haaveilen lapsuuden kotitalon remontoinnista kunhan äitini muuttaa sieltä muutaman vuoden päästä. Sitten on paikka minne voimme kutsua ystäviä yökylään ja vapaa-ajan viettoon, koska ympäristössä on hienot retkeily- ja kalastusmaastot. Sinne voisi myös ottaa lemmikkejä, jopa kanoja ja lampaita, ja puutarhaa olisi kiva laittaa. Aivan erilaista elämää kuin nykyinen kerrostalossa ja kaupungissa.

Yritän ammentaa voimaa näistä haaveista vaikka koskaanhan ei tiedä miten asiat tulevaisuudessa menee. Tämä on tietty sellaista sitku-elämää jota ei pidetä kovin järkevänä. Pitäisi osata elää täysillä tässä ja nyt.

Jos löydät jostain jonkin asian, mikä vähänkin kiinnostaa, niin menet ja teet. Etkä kysy mielipidettä mieheltä tai parhailta äityli-kavereiltasi, jotka niiiiin hyvin tuntevat sinut tai odota, että joku lähtee seuraksi. Jos haluat mennä melonta-/nypläys-/väittely-/potkunyrkkeily-/dreijaus-tunnille, niin menet ja kokeilet.  

Isosta osasta 15 - 25 vuotta äitiyttä eläneistä naisista myös huomaa sen, että muiden tarpeet ovat ajaneet ohi omista ajatuksista, suunta on täysin kadonnut ja mitään omia juttuja ei yksinkertaisesti enää ole.