Erolla uhkailu
Haluaisin vaihtaa ajatuksia täällä tästä, ettei tarvitse pohtia yksin eli kiitos, jos kommentoitte.
Mieheni on usein riitojen yhteydessä uhannut erolla ja teki niin taas. Meillä on ollut isoja ongelmia, mutta toistaiseksi niistä on selvitty. Sinällään kyllä olisi mahdollistakin, että meille tulidi ero, mutta suhteemme tähän astisten vastavien kriisien seurauksena ei ole tullut. Kummallakin on ollut vielä tunteita ja halua yrittää.
Minulla on paha hylätyksitulemisen kammo ja mies tietää sen. En ole uskaltautunut koskaan oikeaan kunnon suhteeseen kenenkään kanssa sen takia aiemmin. Mies taas on eronnut jo kolme kertaa avioliitosta.
Nyt hän siis riidan yhteydessä sekä haukkui että nosti taas esiin eromahdollisuuden. Pyysi seuraavana päivänä anteeksi haukkumista, vaikka sanoi, että se oli ansaittua. Eromahdollisuus jäi yhä auki, en saanut jälkeenpäin selvää, miten vakavissaan hän sitä tarkoitti ja onko hän nyt eroamassa.
Olen aika puhki tähän koko tilanteeseen. Toisaalta en halua erota, sillä minulla on vielä tunteita ja uskoisin ongelmiin löytyvän jotain ratksisuja. Toisaalta on raskasta elellä erouhan alla ja jokainen tällainen kerta verottaa todella paljon luottamustani häneen ja uskoa koko suhteeseen.
Asiasta pitäisi puhua, mutta taas se olen minä, joka joudun avaamaan keskustelun asiasta. Viimeksi puhuessamme, kun kysyin, haluaako hän erota, hän ei suostunut sanomaan, mitä haluaa, vaan vyörytti siitä vastuuta minulle, että 'siitä pitää keskustella'.
Miten tässä nyt olisi järkevintä toimia? Minusta tuntuu että haluaisin häneltä selkeän tahdonilmaisun siitä, mitä hän itse haluaa, ennen ns. keskusteluja. Käytännön ratkaisuista voi sitten lisäkeskustella, miten ero toteutetaan, jos siihen päädytään. Ja jos jatketaan, voi keskustella käytännön tavasta ratkoa ongelmaa. Minusta hänen.putäisi nyt ensin itse muodostaa käsitys siitä, mitä oikeasti haluaa.
Näkemyksiä?
Kommentit (41)
Suomalaiset miehet ovat vauvoja.. byääääääääääääääääh
Vierailija kirjoitti:
Jos on jatkuvasti ahdistava tunne suhteessa, kuin että siitä saisi voimaa - mitä järkeä jatkaa. Monasti miehet käyttävät naisia tosiaan ns terapeutteinaan tai kodinhoitoruuanlaittokoneinaan ja lopulta vaativat vielä sexual favors - jne. Että jos alkaa olla tunne, että ei saa sitä mitä naisena haluaisi - huomioimista sekä hellyyttä siten, kun Luoja tarkoitti ilman näitä kuvotuspornopuheita, sanoisin: JSS - jätä se sika. Asia ei parane. Mies pitää sua itsestäänselvyytenä, jolle purkaa kaikki mutta ei koskaan anna sulle mitään takaisinpäin. Sä et ole aikuisen miehen lastenvahti.
Tämä ei oikein päde, sillä mies tekee omat kotityönsä ja on niissä hyvin itsenäinen. Hän myös huomioi minua paljon ja antaa hellyyttä. Silsi en itse haluaisi erota, vaan ratkoa ongelmat muulla tavoin. Toisaalta kuitenkin en voi olla ns avoimena, jos pitää koko ajan pelätä suhteen päättymistä, silloin alan suojella itseäni sulkeutumalla ja etääntymällä ja suhde menee huonoksi joka tapauksessa ja erotaan kuitenkin. Pitäisi olla perusluottamusta.
Ap
Hieman eri, mutta seurustelin aikoinaan miehen kanssa, joka sanoi vähän väliä, että "etsi parempi mies, jos mä en kelpaa". En mielestäni valittanut hänelle mitään tai ollut muutenkaan ikävä, vaan miehestä tuli marttyyri ihan yhtäkkiä. Olimme olleet pari vuotta yhdessä, kun minulle riitti. Suhde ei muutenkaan edistynyt ollenkaan, vaan päinvastoin minulle tuli olo, että mies tarvitsee enemmän äitimäistä hoivaa kun seurustelukumppania tai naisystävää. Sanoin silloin miehelle, että niin etsinkin ja erosimme. Mies asiaa ihmetteli kovasti, yritti soittaa monen monta kertaa ja kerran suostuin tapaamaankin, mutta ihastunut fiilis ei enää tullut, vaan päinvastoin minua inhotti. Kun mies viimeistä kertaa lähti luotani tämän välien selvittelyn jälkeen, olin erittäin helpottunut ja jopa riemastunut.
Löysin paremman miehen, joka ei ollut epävarma itsestään tai suhteestamme.
Tosi outoa, kun mies soitti äsken ihan muista asioista hyväntuulisen oloisena. Vastasin lyhyesti siihen ihan muuta koskevaan juttuun. Todella epämääräinen tilanne. Tai ehkä ihmiset eroavat tällä lailla jutellen samalla muistakin asioista arkisesti, mutta musta se ei tunnu normaalilta. Eli mies ei ole vielä tullut kotiin, vaan soitti äsken ihan muusta asiasta. Ehkä mä en osaa lokeroida asioita mielessäni, mulla tämä eroasia värittää kaikki ajatukset liittyen mieheen tällä hetkellä.
Ap
Tällä tavalla mies juuri koukuttaa sinut. Toisaalta osaa olla tosi ihana ja rakastettava..ja sitten seuraavassa hetkessä riita ja erolla uhkailu...jos et ole samaa mieltä tai tee hänen mielensä mukaan.
Sitten taas seuraavana päivänä kaikki unohtuu, kun mies on niin ihana.
Ihan totta. SEURAAVAN KERRAN kun uhkaus taas kuuluu, sano, että "selvä. tämä oli sitten tässä."
Hän tuli kotiin myöhään illalla, meni sohvalle makaamaan, eikä puhunut mitään. Minäkään en sitten sanonut mitään, kun en tiennyt, mitä sanoa, ja menin nukkumaan. Mies oli aamulla herätessäni lähtenyt töihin.
Eihän tämä näin voi jatkua. Olin eilen todella vihainen ja ihsn vakavasti mietin, pitäisikö erota vaan itse. Tänään on jotenkin lannistunut olo.
Vastaava iso kriisi oli kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen on kestänyt suunnilleen tämän kaksi vuotta, että oltiin päästy siitä yli ja meni taas hyvin. Olin aluksi etäinen ja vasta nyt olin taas alkanut kokea läheisyyttä uudestaan. Sitten tulivat nämä uudet isot ongelmat. Ne voivat olla ihan huvin minun syytänikin, mutta minusta ongelmat pitäisi ratkoa erilailla, eikä näin. Uskoni siihen, että tähän suhteeseen kannattaa henkisesti sitoutua, alkaa olla vähissä.
Ylipäänsä jonkun pitää joskus alkaa puhua ja ilmeisesti se olen minä. En vaan tiedä, mitä sanoisin ja miten sen tekisin. Eli ongelma on yhä sama kuin eilen, kun tein aloituksen. Onko jollain kommentteja tai ehdotuksia?
Ap
Minulla mies tekee tuota myös. Alkuun jaksoin olla rakentava ja pyytää ettei suotta uhkailtaisi erolla. Nykyään sanon vain että tuo se erohakemus täytettynä, niin allekirjoitan sen heti, ei tarvitse jatkaa suhdetta jos tuolta tuntuu. Yleensä siinä vaiheessa mies sitten havahtuu siihen, ettei hän oikeasti erota haluaisikaan. Jonkun verran uhkailu on sitten vähentynyt, mutta ei kokonaan loppunut.
ex teki totta uhkaili erolla, hylkäämisellä ja kun sitten päätin että erotaan sitten ja ilmoitin, alko ulina......
Erolla uhkaileminen on henkistä väkivaltaa! Toisaalta miehelläsi näyttää olevan tuo erokynnys aika matala, kun on jo kolme kertaa eronnut! Ehkä hänelle voisi palauttaa tilannetta huomauttamalla, että ei näytä se eroaminen ja uuden suhteen aloitus ongelmia ratkaisevan, joten eikö voisi muuta järkevämpää yrittää?! Itse en alkaisi tuommoiseen ns. löysään hirteen roikkumaan - en hyväksyisi erokortin käyttöä parisuhteen pelinappulana ja toisen vaientamisen välineenä. Kasvun paikka miehellesi ja toki myös teille molemmille ongelmanratkaisun tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Erolla uhkaileminen on henkistä väkivaltaa! Toisaalta miehelläsi näyttää olevan tuo erokynnys aika matala, kun on jo kolme kertaa eronnut! Ehkä hänelle voisi palauttaa tilannetta huomauttamalla, että ei näytä se eroaminen ja uuden suhteen aloitus ongelmia ratkaisevan, joten eikö voisi muuta järkevämpää yrittää?! Itse en alkaisi tuommoiseen ns. löysään hirteen roikkumaan - en hyväksyisi erokortin käyttöä parisuhteen pelinappulana ja toisen vaientamisen välineenä. Kasvun paikka miehellesi ja toki myös teille molemmille ongelmanratkaisun tiellä.
Täällä moni on sanonut, että kun he ovat ilmoittaneet todellisesta erosta lopulta miwhille, miehet ovat alkaneet perua, etteivät haluakaan. Tämä minun mieheni menisi varmaan vain helposti eteenpäin erosta ja jopa unohtaisi nimeni ja olemassaoloni kokonaan.
Keskusteluja on jo käyty aiemmin. Olemme puhuneet erollauhkailusta ennenkin ja sopineet aloitteestani, että sellaista ei saa käyttää, ellei tarkoita sitä ja että seuraavasta uhkauksesta tulee oikea ero. Ehkä mies nyt sitten oikeasti ajattelee oikeaa eroa.
Selvästi tässä pitää minun tehdä taas kerran aloite riidan selvittämiseen ja sopimiseen. Mies ei sitä tee koskaan. Ongelma on tällä kertaa, etten enää oikeasti itsekään tiedä, mitä lopulta haluaisin. Tavallaan ehkä erossakin voisi olla puolensa. En kyllä ketään muuta miestä enää löytäisi, mutta olen ollut ison osan elämästäni sinkkuna ja hyvää elämää sekin oli. Toisaalta jäisin kaipaamaan miestä tai ainakin niitä osia suhteestamme, jotka olivat hyviä. En oikein tiedä, mitä tehdä.
Ap
Meillä samanlaista vääntöä. Mies ei kerro mitä ajattelee ja haluaa. Ihmeellisiä riitoja, jotka etäännyttävät, jolloin mies on taas tyytyväinen ja "ihana". Kun vastaan, että erotaan ja alan keskustelemaan erojärjestelyistä alkaa ulina ja hyvittely. Ihan sekopäistä touhua. Olen uupunut ja talous tiukilla. Ilmeisesti mulla on myös jotain terveysongelmia, kun pienikin ponnistus vie mut sängyn pohjalle moneksi päiväksi, joten en ole saanut toteutettua miehen ulosheittoa ja mies ei vapaaehtoisesti ole lähtenyt. Toivottavasti ap saat elämäsi raiteilleen ja miehen pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erolla uhkaileminen on henkistä väkivaltaa! Toisaalta miehelläsi näyttää olevan tuo erokynnys aika matala, kun on jo kolme kertaa eronnut! Ehkä hänelle voisi palauttaa tilannetta huomauttamalla, että ei näytä se eroaminen ja uuden suhteen aloitus ongelmia ratkaisevan, joten eikö voisi muuta järkevämpää yrittää?! Itse en alkaisi tuommoiseen ns. löysään hirteen roikkumaan - en hyväksyisi erokortin käyttöä parisuhteen pelinappulana ja toisen vaientamisen välineenä. Kasvun paikka miehellesi ja toki myös teille molemmille ongelmanratkaisun tiellä.
Täällä moni on sanonut, että kun he ovat ilmoittaneet todellisesta erosta lopulta miwhille, miehet ovat alkaneet perua, etteivät haluakaan. Tämä minun mieheni menisi varmaan vain helposti eteenpäin erosta ja jopa unohtaisi nimeni ja olemassaoloni kokonaan.
Keskusteluja on jo käyty aiemmin. Olemme puhuneet erollauhkailusta ennenkin ja sopineet aloitteestani, että sellaista ei saa käyttää, ellei tarkoita sitä ja että seuraavasta uhkauksesta tulee oikea ero. Ehkä mies nyt sitten oikeasti ajattelee oikeaa eroa.
Selvästi tässä pitää minun tehdä taas kerran aloite riidan selvittämiseen ja sopimiseen. Mies ei sitä tee koskaan. Ongelma on tällä kertaa, etten enää oikeasti itsekään tiedä, mitä lopulta haluaisin. Tavallaan ehkä erossakin voisi olla puolensa. En kyllä ketään muuta miestä enää löytäisi, mutta olen ollut ison osan elämästäni sinkkuna ja hyvää elämää sekin oli. Toisaalta jäisin kaipaamaan miestä tai ainakin niitä osia suhteestamme, jotka olivat hyviä. En oikein tiedä, mitä tehdä.
Ap
Enemmän toi kuulostaa sun hyväksikäytöltä. Et ole juuri seurustellut ja nyt takerrut huonoon suhteeseen, kun kerran olet suhteen saanut.
Mä nyt päivitän tänne koko ajan, kun on tarve puhua jollekin ja tunttea, ettei ole yksin.
Mies tuli käymään kotona ja lähti sitten taas vihaisena pois. Kerroin hänelle, miten koen tilanteen ja että perusluottamukseni horjuu siihen, onko koko suhteessa turvallista olla. Mies kiistää nyt täysin puhuneensa eron mahdollisuudesta ja väittää mun tulkinneen hänen puheitaan väärin. Olen kyllä ihan varma, mitä kuulin, mutta hän on aika vakuuttava, joten olisi helpointa hyväksyä sellainen selitys.
Hän puhuu koko ajan vain siitä alkuperäisestä riidan aiheesta ja kääntää tapahtumat minun syykseni. Varmasti ne ovatkin minun syyni. Itselleni se alkuperäinen ongrlmamme on kuitenkin jo ihan toissijainen asia tässä ja tämä erolla uhkailu ja vyön alle lyöminen on isompi ongelma. Mies on aiemminkin vihaisena iskenyt heikoimpiin kohtiini ja on kestänyt pitkään, että olen taas voinut luottaa, joten tuntuu, että olemme taas täysin nollatilanteessa luottamuksen suhteen.
Mies on jatkuvasti ikäänkuin eri puolella kuin minä, ikäänkuin suhtautuu vastustajana, emme ole elämässä ns samalla puolella.. Hän kokee herkästi, että minä hyökkään häntä kohtaan ja sitten puolustautuu lyömällä maanrakon. En tarkoita tällä, eteikö itsessäni olisi isoja vikoja, on ehdottomasti. Olen vaan lukenut tällä välin erokirjallisuutta ja yrittänyt omaksua ajatusta, että ehkä minä en ole hänelle oikea puoliso, eikä hän minulle, eikä siinä tarvitse etsiä syyllisiä.
Keskustelu jatkuu siis ehkä illalla nukkumaanmennessä, ellei ole mykkäkoulua tai ellei mies ilmoita suoraan päättäneensä sittenkin erota. On kyllä vaikea keskustella tästä pääongelmastani, kun hän ei myönnä uhanneensa erola.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt päivitän tänne koko ajan, kun on tarve puhua jollekin ja tunttea, ettei ole yksin.
Mies tuli käymään kotona ja lähti sitten taas vihaisena pois. Kerroin hänelle, miten koen tilanteen ja että perusluottamukseni horjuu siihen, onko koko suhteessa turvallista olla. Mies kiistää nyt täysin puhuneensa eron mahdollisuudesta ja väittää mun tulkinneen hänen puheitaan väärin. Olen kyllä ihan varma, mitä kuulin, mutta hän on aika vakuuttava, joten olisi helpointa hyväksyä sellainen selitys.
Hän puhuu koko ajan vain siitä alkuperäisestä riidan aiheesta ja kääntää tapahtumat minun syykseni. Varmasti ne ovatkin minun syyni. Itselleni se alkuperäinen ongrlmamme on kuitenkin jo ihan toissijainen asia tässä ja tämä erolla uhkailu ja vyön alle lyöminen on isompi ongelma. Mies on aiemminkin vihaisena iskenyt heikoimpiin kohtiini ja on kestänyt pitkään, että olen taas voinut luottaa, joten tuntuu, että olemme taas täysin nollatilanteessa luottamuksen suhteen.
Mies on jatkuvasti ikäänkuin eri puolella kuin minä, ikäänkuin suhtautuu vastustajana, emme ole elämässä ns samalla puolella.. Hän kokee herkästi, että minä hyökkään häntä kohtaan ja sitten puolustautuu lyömällä maanrakon. En tarkoita tällä, eteikö itsessäni olisi isoja vikoja, on ehdottomasti. Olen vaan lukenut tällä välin erokirjallisuutta ja yrittänyt omaksua ajatusta, että ehkä minä en ole hänelle oikea puoliso, eikä hän minulle, eikä siinä tarvitse etsiä syyllisiä.
Keskustelu jatkuu siis ehkä illalla nukkumaanmennessä, ellei ole mykkäkoulua tai ellei mies ilmoita suoraan päättäneensä sittenkin erota. On kyllä vaikea keskustella tästä pääongelmastani, kun hän ei myönnä uhanneensa erola.
Ap
Teidän kannattaa nauhoittaa keskustelunne, niin kumpikaan ei voi sitten sanoa, että ”en sanonut noin”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt päivitän tänne koko ajan, kun on tarve puhua jollekin ja tunttea, ettei ole yksin.
Mies tuli käymään kotona ja lähti sitten taas vihaisena pois. Kerroin hänelle, miten koen tilanteen ja että perusluottamukseni horjuu siihen, onko koko suhteessa turvallista olla. Mies kiistää nyt täysin puhuneensa eron mahdollisuudesta ja väittää mun tulkinneen hänen puheitaan väärin. Olen kyllä ihan varma, mitä kuulin, mutta hän on aika vakuuttava, joten olisi helpointa hyväksyä sellainen selitys.
Hän puhuu koko ajan vain siitä alkuperäisestä riidan aiheesta ja kääntää tapahtumat minun syykseni. Varmasti ne ovatkin minun syyni. Itselleni se alkuperäinen ongrlmamme on kuitenkin jo ihan toissijainen asia tässä ja tämä erolla uhkailu ja vyön alle lyöminen on isompi ongelma. Mies on aiemminkin vihaisena iskenyt heikoimpiin kohtiini ja on kestänyt pitkään, että olen taas voinut luottaa, joten tuntuu, että olemme taas täysin nollatilanteessa luottamuksen suhteen.
Mies on jatkuvasti ikäänkuin eri puolella kuin minä, ikäänkuin suhtautuu vastustajana, emme ole elämässä ns samalla puolella.. Hän kokee herkästi, että minä hyökkään häntä kohtaan ja sitten puolustautuu lyömällä maanrakon. En tarkoita tällä, eteikö itsessäni olisi isoja vikoja, on ehdottomasti. Olen vaan lukenut tällä välin erokirjallisuutta ja yrittänyt omaksua ajatusta, että ehkä minä en ole hänelle oikea puoliso, eikä hän minulle, eikä siinä tarvitse etsiä syyllisiä.
Keskustelu jatkuu siis ehkä illalla nukkumaanmennessä, ellei ole mykkäkoulua tai ellei mies ilmoita suoraan päättäneensä sittenkin erota. On kyllä vaikea keskustella tästä pääongelmastani, kun hän ei myönnä uhanneensa erola.
Ap
Teidän kannattaa nauhoittaa keskustelunne, niin kumpikaan ei voi sitten sanoa, että ”en sanonut noin”.
Eihän sellainen ole mahdollista. Automaattinen ääniaktivoitu nauhoitus kotona joka huoneessa 24/7...
Mitä pahaa olet tehnyt miehellesi, kun hän puhuu alkuperäisestä riidan aiheesta sinua syyttäen? Kun itse sen tunnustat, oletko muuttunut niin ettet tekisi enää samaa miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa olet tehnyt miehellesi, kun hän puhuu alkuperäisestä riidan aiheesta sinua syyttäen? Kun itse sen tunnustat, oletko muuttunut niin ettet tekisi enää samaa miehellesi?
Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin, ei ole "tunnustettavaa", vaan on iso ongelma, joka on ollut läsnä suhteessamme monta vuotta ja jonka joko voi ratkoa käytännön tasolla tai sitten ei. Olemme yrittäneet eri keinoja, voi olla, ettei ratkaisuja edes löydy ja ero tulee elämien yhteensovittamattomuuden vuoksi lopulta. Minulle pääongelma on nyt kuitenkin tämä erolla uhkailu ja sen seuraukset. Jos ei ole koko suhdetta enää, niin sitten se toinen vaikea ongelma poistuu päiväjärjestyksestä samalla.
Ap
Tiedän lähipiirissä tapauksen, jossa mies uhkaili vastaavasti erolla. Nainen pakkasi miehen tavarat sillä hetkellä, kun mies uhkasi erolla. Nainen sanoi sitten, että ok ja vie tavarasikin. Sen jälkeen mies ei enää uhkaillut erolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa olet tehnyt miehellesi, kun hän puhuu alkuperäisestä riidan aiheesta sinua syyttäen? Kun itse sen tunnustat, oletko muuttunut niin ettet tekisi enää samaa miehellesi?
Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin, ei ole "tunnustettavaa", vaan on iso ongelma, joka on ollut läsnä suhteessamme monta vuotta ja jonka joko voi ratkoa käytännön tasolla tai sitten ei. Olemme yrittäneet eri keinoja, voi olla, ettei ratkaisuja edes löydy ja ero tulee elämien yhteensovittamattomuuden vuoksi lopulta. Minulle pääongelma on nyt kuitenkin tämä erolla uhkailu ja sen seuraukset. Jos ei ole koko suhdetta enää, niin sitten se toinen vaikea ongelma poistuu päiväjärjestyksestä samalla.
Ap
Vaikea sitten neuvoa, kun ei tiedä mitä pohjalla on. Jos siellä on todella kitkerä tapahtuma, ei sen yli pääse ainakaan teidän kommunikaatiotavalla. Luottamuskin lienee menetetty puolin ja toisin. Tutki mitä on henkinen väkivalta, se liittyy kenties teidän suhteeseen asioiden käsittelytavassa. Kumpikin vain satuttaa toista, kaivatte omaa ja yhteistä kuoppaa syvemmälle. Jos täältä neuvottaisiin sinua, että ero on hyvä tai huonoksi, jää miehen näkemys tapahtumiin kuitenkin kuulematta.
Nuoruudessa tuli kypsymättömyyttään nostettua ero riitojen yhteydessä esiin. Asiasta kuitenkin puhuttiin ja yhteisymmärryksessä sovittiin, että se on jo niin kova ase riidassa käytettäväksi, että silloin pitää jo olla tosissaan.
Sinun kohdallasi jos tilanne on se että mies on noin sanoessaan tosissaan ja eroaisi vaikkei välttämättä oikeasti haluaisikaan on ikävä asia. Ehkä mies haluaa aina voittaa riidat ja mieluummin eroaa kuin sopii asioita. Jos mies ei järkipuhetta ymmärrä ja lopeta erouhkailuja, pitää sinun vetää rajat omalle kestokyvyllesi kuinka paljon olet valmis kuulemaan uhkailuja.