Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on tehdä lapset nuorena, jolloin ei pysty säästämään?
06.08.2018 |
Mitä järkeä on tehdä lapset nuorena, jolloin ei pysty säästämään ja missaa vuosien "korkoa korolle" -efektin? Moni nuorena lapsia tehnyt kaverini on nyt köyhä kuin mikä, eronnut jne. Itselläni tänä aikana säästetty noin 200 k€ osakesalkku + oma kämppä. Nyt on ensimmäinen lapsi tulossa. Ei huolta taloudesta.
Kommentit (51)
Me ollaan kolmekymppisiä ja molemmat lapset jo kouluikäisiä. Vakkariduunit on molemmilla ollut jo useamman vuoden. Nuorena ne lapset on tehtävä. Onhan se biologiakin jo niin määrännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano pahalla, mutta en ymmärrä mikä meriitti joku omistusasunto on. Tai siis että miksi se on parempi kuin vuokralla asuminen.
Vierailija kirjoitti:
En sano pahalla, mutta en ymmärrä mikä meriitti joku omistusasunto on. Tai siis että miksi se on parempi kuin vuokralla asuminen.
No olisko vaikka siksi että se omistusasunto on joskus sun. Säästämistä parhaimmillaan, jossain kun se on ihmisen kuitenkin asuttava niin miksi maksaa vuokraa jollekin toiselle kun voi maksaa sitä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Moniko lapsia tekevä nuori edes tietää, mikä on "korkoa korolle"?
Mikä on "nuori" lapsia tekevä?
Väitän tietäväni korkoa korolle -efektin paremmin kuin suurin osa av-palstalla.
Lapsen sain 25-vuotiaana ja 26-vuotiaana valmistuin KTM:ksi. Osakesalkku on avattu 23-vuotiaana. :)
Vierailija kirjoitti:
En sano pahalla, mutta en ymmärrä mikä meriitti joku omistusasunto on. Tai siis että miksi se on parempi kuin vuokralla asuminen.
No täällä maalla talot rakennetaan itselle, harvoin täällä on taloja vuokralle laitettu. Ja omakotitalo siksi, että on asumisen mukavuus, rauha, tilaa ja oma iso tontti. Meistä ei ole kerrostaloon vuokralle, ei myöskään millään pahaltla. Ja mukaan ei mitään saa, ei taloa, ei tavaraa, ei sijoituksia, ei mitään. Mutta kun on elossa, voi asua mukavasti, siitä se merkitys tulee, ainakin meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks tää sama jankkaaja kun aamulla?? Saa muksun viiskymppisenä ja kaipaa epätoivoisesti hyväksyntää sille
Vierailija kirjoitti:
En sano pahalla, mutta en ymmärrä mikä meriitti joku omistusasunto on. Tai siis että miksi se on parempi kuin vuokralla asuminen.
En mäkään ole sitä koskaan tajunnut, muuta kuin ehkä sijoitusasunnon. Muutenhan omistusasunto/omakotitalo vaan vie rahaa. Ei siis mitään eroa vuokralla asumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset kato kerkii 😉Monilla on jo nuorena perhe ja autot ja talot ja hyvät työt kun toiset vielä istuu koulunpenkillä haaveilemassa . Sitten ehtii vielä tehdä uraakin ja kouluttautua halutessaan lisää kun pienet on saatu hoitoon ja kouluun. Tehokasta ajankäyttöä etten sanois. Nuorena jaksaa!
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset tehdäänkin vanhana.
Ja sattuman kauppaa, saako niitä enää yli 3-kymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena on helpompi tulla raskaaksi. Vanhempana sitten itketään, kun ei onnistu luomuna (paitsi palstamammoillahan se onnistuu viisikymppiseksi tuosta vain) ja se ainoa, lääketieteen avulla tehty jälkeläinen jääkin ainoaksi. Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmekymppisenä. Luulen, että valtakunnan tunnetuin, piilossa pidetty julkkisvauvakin on saatu alulle tekniikkaa ja lääketiedettä hyväksikäyttäen. Vanhemmilla on kyllä aineelliset asiat kohdillaan, mutta ikää molemmilla rutkasti liikaa.
Itse tulin äidiksi tokan yliopistovuoden jälkeen. Yllätysraskaus. Tuli oli hyvä ja mies meni vielä inttiinkin. Saimme 3 lasta opintojen ohella ja tuet pyöri.
Mies valmistui ja pääsi töihin, minä vuotta myöhemmin. Säästöjä 0 euroa ja piti muuttaa halvasta opiskelija-asunnosta pois.
Appivanhemmat puhuivat ympäri ja ostimme asunnon, jossa oli tarpeeksi tilaa kaikille, meillä olisi ollut ilman heidän takausta varaa vain pieneen kolmioon.
Onhan aika oelottavaa ottaa yli 500 000 e lainaa, onneksi ollaan kummatkin saatu olla töissä ja vielä syntyi kuopuskin.
Mm opiskeluajat lapset menivät heti päivähoitoon ja olimme mieheni kanssa koko kesän kesätöissä. Appivanhemmat ottivat kerran 2 viikossa jonkun lapsista luokseen päiväksi, mutta oli lapsillekin rankkaa.
Nyt lasten kulut nousevat enemmän kuin palkka, ruokaan kuluu enemmän rahaa.
Hyvä puoli on ikä ja jaksaminen. Kohtu on otettu pois viimeisen raskauden jälkeen, en voi tulla enää raskaaksi. Työpaikalla kun ikäisiä naisia ei palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ollut nuorena mikään ongelma säästämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano pahalla, mutta en ymmärrä mikä meriitti joku omistusasunto on. Tai siis että miksi se on parempi kuin vuokralla asuminen.
No olisko vaikka siksi että se omistusasunto on joskus sun. Säästämistä parhaimmillaan, jossain kun se on ihmisen kuitenkin asuttava niin miksi maksaa vuokraa jollekin toiselle kun voi maksaa sitä itselleen.
Riippuu vaan vuokratasosta ja koroista sekä asuntojen arvon kehityksestä, saako tuolla konstilla enemmän kartutettua omaisuuttaan kuin maksamalla vuokraa ja säästämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on ihan hyvä pointti siinä mielessä, että se lasten lapsuus menee sitten kituuttaessa ja eläkeläisinä on hyvät rahat, joista voi nauttia.
Omat vanhempani tekivät kolme lasta alle 25-vuotiaina, molemmilla tosin oli työpaikka ennen lasten hankintaa eli ihan tyhjän päälle asiaan ei ryhdytty. Koko lapsuuteni meni köyhäillessä, kun mihinkään ei ollut varaa. Muut lapset harrastivat, saivat uusia vaatteita, saivat viikkorahaa jne. En minä. Aina oli halvat markettivaatteet, ei harrastuksia eikä rahaa mihinkään. Minulla on vielä yli 10 vuotta nuorempi sisarus, joka sitten taas sai kaiken tämän, kun me muut sisarukset olimme jo lähteneet maailmalle. Oli aika vaikeaa köyhänä opiskelijana katsella, kun siskoni sai ne kauan kaipaamani pianotunnit, pääsi leirikouluun ja vaihto-oppilaaksi jne.
Minun lapsuuteni ajan vanhemmat maksoivat talolainaa ja elivät käytännössä yhden palkalla. Siskoni lapsuuden aikana taas talolaina saatiin maksettua, molemmat vanhemmat olivat töissä eikä ollut enää niitä muita sisaruksia viemässä osaa vanhempien palkasta. Ihan kiva, että vanhemmillani on nyt varaa matkustaa ja sisustaa kotiaan, mutta ehkä jotain olisi voinut aikanaan tehdä toisinkin. Ei ole kivaa olla se "ei ne lapset maksa mitään"-lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena jaksaa.
Jaksan näin "vanhanakin", koska olen fyysisesti huippukunnossa. Ap.
Naisen paras synnytysikä on 20-25-vuotta, jolloin riskit ovat pienemmillään ja todennäköisyys saada terve lapsi. Tässä elämän vaiheessa varallisuus ja tulot ovat pienemmillään.
Eikä kysymys ole jaksamisesta, vaan elämän realiteeteistä.
Jokaiselle luulisi olevan lapsen terveys etusijalla, eikä kuinka suuren osakesalkun on ehtinyt kerryttää ennen lapsen syntymää.
Jos lapset hankitaan 35-40v tai yli, riskit kasvat syntyvän lapsen kustannuksella ja usein kun lapsella on murrosikä, äidillä on vaihdevuodet tai lapsi menettää vanhempansa.
Minä tein lapset nuorena, jaksoin hyvin, vauva- ja lapsuusaika oli ihanaa, teinien kanssa myös jaksan, kun olen itsekin vasta hiukan yli nelikymppinen. Töissä vaativiin tehtäviin olen pyrkinyt ( ja päässyt) vasta nyt, on mahdollisuus, kun lapset ovat jo isoja. Ystäväni teki lapset vasta olleessaan yli 35-vuotias. Kitinää oli jatkuvaa, kaikesta valitti, mitään ei kuulema jaksanut, kun lapset vievät kaiken ajan. Eteni nuorena töissä vaativaan asemaan, sitten ei jaksanut työtä ja lapsia. Painoa hänelle jäi viitisentoista kiloa, kun aika ei kuulema riittänyt liikkumiseen. Tuntuu, ettei mikään ole hyvin.
Meille lapset oli nautinto ja voiman ja ilon lähde. Ystäväni on nyt eronnut, kun elämä muuttui liikaa lasten tulon jälkeen. Kukaan siinä kuviossa ei voi hyvin. Velkataakka on hirveä, molemmilla on nyt isot asuntolainat. Meillä talo on jo maksettu, isompi ostettu ja sekin maksettu. Säästöjä on mukavasti ja perintöjäkin varmaan tulossa.
Olen seurannut nykyvanhempien ulinaa väsymyksestä. Kumma juttu, minä ainakin jaksoin hyvin. Nautin suunnattomasti lasten pienenä ollessa, vaikka meillä lapset menivät päiväkotiin olleessaan vuoden. Päivähoitoa tarvitsimme 2-3 pvää/viikko, tilanne oli loistava.
Ihanaa aikaa oli, mutta niin on nytkin. Eikä ongelmia ole ollut. Prioriteetit on osattu laittaa kohdalleen.
Me ollaan vieläkin nuoria vaikka lapset jo isoja. Käydään töissä ja omistusasunto on. Ehditään kyllä säästää vaan eipä tuo ole ollut ykkösprioriteetti elämässä.