Kiisaaminen kasvattaa luonnetta ja auttaa menestymään paremmin

Varmasti jollain näinkin. Yleensä pilaa sosiaalisen elämän jonnekin keski-ilään asti.

En siis kiusannutkaan ketään turhaan.

Ei kasvata. Itselläni 20 vuotta on mennyt pilalle elämässäni kiusaamisen takia. Mietippä sitä että kasvattaako? Helvetinmoiset sosiaaliset pelot pitkään! Nyt vasta alan olla lähes täysin toipunut kiusaamisesta. Aion  luoda uuden uran alalla mistä pidän. Kauan luulin ettei minusta olisi siihen. 

Uskkon siihen että kun pojillekkin annettaisiin enemmän niitä onnistumisenkokeemuksia että se on niin että lätkästään hylsyy ja uusintakokeeseen taii uudet asiat kehiin vaaan että saataaisiin jollakin tavalla nostettua sitää kiinnostusta ja pidettyä motivaatiota ylllä että jaksaa ja haluaaa tulla kouluun, oppia virrheistää, yrittää tehdää paremmin, ei lannistuaa vaaan suuntaa olisi etiäpäiin.

Hiisaaminen on auttanut minut elämässä pitkälle.

Sitten vain kaikki vanhemmat lapsiaan kiusaamaan. Eihän siihen voi luottaa, että joku lapsen koulukaveri viitsii tätä ruveta kiusaamaan ja karaisemaan maailmaa varten. 

Minulle se selkiytti mitä haluan ja mitä en halua. Haluan työn jossa voin tehdä töitä yksin ja ilman työpaikkakiusaamista en olisi koskaan uskaltanut tehdä sitä mitä nyt teen. Säälin niitä muutamia hyviä tyyppejä jotka jäivät. Koko firma on luisumassa alamäkeen, minun lisäksi sieltä on lähtenyt lukuisa joukko työssään menestyneitä ja jäljelle jäänyt narsistiset tyypit ja lampaat.