”Ylpeys käy lankeemuksen edellä” - mitä tämän sanonnan mukaisia tosielämän tapauksia tiedät?

Mä ymmärrä ollenkaan noita Raamattu-juttuja enää. Ihan eri kielipelit nykyään.

Henkilö oli edennyt työssään haalariosastolta flanellipaita-asteelle ja julisti ettei enää koskaan tee niitä aiempia paskatöitä. Hieman myös antoi ymmärtää, että niiden oma vika ja jotenkin tyhmiä, jotka jumiutuvat haalaritöihin. Kahden vuoden kuluttua kyseiselle henkilölle tuli elämässään jotain "hämminkiä" ja neljän viikon kesälomansa ajaksi veti haalarit päälle ja teki haalarihommia. Ylimielisen asenteen kruunasi se, että ei enää vuosien tauon jälkeen selviytynytkään niistä paskaväen hommista ja loppujen lopuksi haalariosasto korjasi tuotteet. Ei ole enää töissä siinä paikassa eikä missään muuallakaan.

Tuli kans mieleen tollanen ylentyminen eräällä, kusi nousi päähän, eikä tehnyt enää töitä sekä haukkui ylempiään. Aleni nopsaan takaisin.

Kerran yks kaveriporukka (kaksi pariskuntaa) muuttivat vuokralta yhteen omakotitaloon ja facebook oli täynnä jotain "kerrostaloissa vuokralla olevat ovat köyhiä, me muutetaankin OMAKOTITALOON" öyhötystä. Tuossa vaiheessa tiesin jo 100% varmaksi, että **tuiksi menee koko homma. Ja sehän meni. Saivat muistaakseni tyyliin samana iltana ensimmäisen valituksen naapureilta tms melusta. Toinen tuli vuokranantajalta samasta syystä, eri naapurin toimesta muutaman päivän päästä.

Myös toinen flikoista ei saanut yksityisyyden suojaa toiselta pariskunnalta ja vierailijoilta koska heidän huoneessaan ei ollut ovea. Eikä muuten saanut nukutuksi työssäkäyvänä, koska kämppikset bilettivät. Kämppä oli myös tietenkin hirveässä kunnossa jo hetken päästä ymsyms. Kestivätköhän edes kahta kuukautta, en muista tarkkaan.

Yksi esimies oli oikea *ittupää alaisiaan kohtaan varsinkin jos vaikutti ulkoisesti heikommalta. Hetki irtisanoutumiseni jälkeen (ei liittynyt tosin tähän esimieheen) hänen naisystävä synnytti todella vaikeasti vammaisen lapsen, synnytyksessä tulleen hapenpuutteen vuoksi.