Kuka yli 35-vuotias sanoisi, että yli 35-vuotias on liian vanha
ensisynnyttäjäksi???? Ja ne, jotka ovat vähän päälle 20 vuotta, ovat liian nuoria arvioimaan kohta neljäkymppisiä tai yli. Heistä 30-vuotiaskin on jo ikäloppu. Niin se vaan menee, että vanhetessaan nuoren ihmisen ikäraja sen kun mielissä nousee vaan. Nyt jo tuntuu, että 50-vuotiaskaan ei ole mikään vanha, kun itsellä on mittarissa tasan 40 vuotta. Jos joku yli 35-vuotias joutuu kysymään, onko hän liian nuori ensisynnyttäjäksi, on hän mielestäni lapsellinen. Ja jos joku alle 35-vuotias vaivautuu vastaamaan tuohon kysymykseen, hän on tietämätön, koska ei pysty kuvittelemaan, millaista se elämä sitten on tuon ikäisenä. Näin on. Uskokaa pois!
Kommentit (31)
Jää sitten aikaa itsellekin, ettei tarvitse tapella teini-ikäisen kanssa vielä ikäloppuna. Tosin elämäntilannehan vaikuttaa; jos ei aiemmin ole sopivaa tilaisuutta tulla äidiksi, niin kyllä haluaisin kokea sen vielä yli 35-vuotiaana.
Ap synnytti esikoisensa 38-vuotiaana. Raskaaksi tulin ensi yrittämällä, raskauden aikana ei ollut mitään komplikaatioita, synnytys sujui jouhevasti , saliin ja sieltä pois kävelin omilla jaloillani ja työntelin vielä vauvankin huoneeseeni, imetystä jatkoin yli 2 vuotta eikä raskaus jättänyt jälkeensä yhtään ylimääräistä kiloa. Ja saanko kysyä kakkoselta, että minkä ikäinen itse olet?
mutta sekin on niin henkilökohtainen juttu, että kuka mitäkin haluaa. Toisaalta nämä iäkkäät äidit ja isät ovat eläneet sitä vapaampaa elämää pitempään ilman lapsia ja ehkä elämänkokemus on tuonut tullessaan viisautta, jolla murrosikäisen melskeet kestää... Voi olla toiveajattelua ;)
Minusta se 63-vuotias esikoisen saanut on liian vanha äidiksi. 81-vuotias kun lapsensa täysi-ikäinen. :S Jotain rajaa. Lapsilla on oikeus siihen, että heidän vanhempansa todennäköisesti hengissä vielä heidän saavuttaessaan puberteetin.
Vaikka nuoremmilla on myös kaikenlaista vaivaa, niin kyllä nimenomaan nämä yli 35-vuotiaat esikoistaan odottavat ovat niitä kaikkein vaivaisimpia. Siis keskimäärin, eivät tietenkään kaikki.
On täysin eri asia saada esikoinen parikymppisenä ja kuopus tai lisää lapsia päälle kolmekymppisenä, silloin kroppa on jo tottunut raskauden muutoksiin ja useimmilla kaikki sujuu paljon helpommin kuin samanikäisellä esikoistaan odottavalla. 35-vuotiaan naisen elimistö kun ei useimmiten enää ole yhtä sopeutuvainen kuin parikymppisen.
Eli silloin kun nainen voi luonnollisin keinoin tulla raskaaksi, hän ei voi olla liian vanha äidiksi.
Vierailija:
35-vuotiaan naisen elimistö kun ei useimmiten enää ole yhtä sopeutuvainen kuin parikymppisen.
23 vuotiaana olin sitä mieltä että 25v on vanha!
Nyt olen lähes 40v ja mielestäni monikaan ei ole kamalan vanha.
Sain esikoiseni 30v täytettyäni ja olin huippukuntoinen, olin saanut matkustella ja bilettää kyllästymiseen saakka joten en kaipaile sitä aikaa. Odotan viidettä ja ikää edelleen alle 40v.
Muistan kun olin yo-luokkani 10 vuotisjuhlissa ja kaikki ne jotka olivat saaneet lapsen 20 vuotiaana olivat eronneita joilla 7 vuotias lapsi. Ei käynyt kateeksi.
Tällä kokemuksella sanon, etten tajua, miksi olisin 35v ollut liian vanha - helpompi se ainakin minulle se synnytys oli kuin eka ja lapsi oli täyden kympin kullan nuppu.
Minusta molemmat on ok, ja sekin, että lapsia saa sekä nuorena että " vanhana" .
Vierailija:
Muistan kun olin yo-luokkani 10 vuotisjuhlissa ja kaikki ne jotka olivat saaneet lapsen 20 vuotiaana olivat eronneita joilla 7 vuotias lapsi. Ei käynyt kateeksi.
ja omat mielipiteet muuttuvat myös.
Minä tein 2 ensimmäistä lastani reilu parikymppisenä ja ajattelin, että bailaan sitten nelikymppisenä, kun lapset on jo isoja, sitä paitsi en haluaisi ikinä olla tuollainen ylisuojeleva tantta-äiti, ajattelin.
Nyt olen sen neljänkymmenen eikä tee vieläkään mieli hillua sen enempää kun parikymppisenä, oikeastaan vielä vähemmän kun aikasemmin. Ja olen parin pienen lapsen äitikin. En ole mielestäni yhtään ylisuojelvaisempi kun nuorenakaan aika samanlainen äiti mielestäni.
Joten eiköhän se ole ihan persoonasta kiinni minkälainen äiti on eikä iästä?
Sitä paitsi, kuka sanoo, että nelikymppinen äiti pärjää aremmin murkkuikäisen kanssa, minä ainakin olen välillä ihan helisemässä ja jaksamisesta ei ole kyse...
mutta tästä avioeroasiasta on todettava, että luin hiljattain lehdestä tutkimuksen, jossa todettiin nuorena lapsia saaneiden avioliiton kestävän helpommin lapsen saannin ja että yli 30-vuotiaina ensisynnyttäneet useammin eroavat pikkulapsiaikana.
Gynegologini juuri viime tarkastuksessa kysyi, mitenkäs noitten lasten kanssa? Sanoin, että olen halunnut lapsia 15-vuotiaasta, mutten ole vielä löytänyt miestä, joka haluaisi lapsia kanssani. Että kyllä minä vieläkin haluaisin... Johon hän, että niin, sitä vaan, että kyllähän te tiedätte, että 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea huomattavasti, muttei vielä ole liian myöhäistä. Olen siis 35v. Ap:lle sanoisin, että ihana lukea näitä juttuja, jossa on yli 35v. ensisynnyttäjä jolla meni kaikki hyvin! Koska näitäkin tapauksia on. Tosin ehkä vähän vähemmän av-palstalla...?
on ensisynnyttäjäksi " vanha" . Itselläni on sama ajatus, kun jollain muulla oli, etten enää paljon päälle 50- vuotiaana halua taittaa peistä murrosikäisten kanssa. Ja myös se, että toivoisin olevan edes teoreettisesti mahdollista, että jaksaisin hoitaa ja nauttia myös mahdollisista lapsenlapsista...Eli noilla kriteereillä 35- vuotta oli itselleni takaraja lastentekoon.
Mulla on tutuissa paljon 40+ ensisynnyttäjiä. Hassua, mutta minusta siis tuntuu, että 40- vuotias on vauvan vanhempana ihan fine, mutta 50- vuotias ekaluokkalaisen äiti tuntuu kyllä jotenkin " vanhalta" .
ja oma lapsi häpeää jos aikuinen saa lapsia yli 35 vuotiaana. Ei sitä tosin vanhemmille kerrota... ei sitä äidille voi sanoa, että äiti on ikäloppu
mutta pikkuvauvan äitinä toki iäkäs. Normaalistihan tuon ikäinen ei edes tule raskaaksi, joten nämä on vähän niin kuin erityistapauksia. Sen sijaan 43-vuotias tulee Suomessa vielä useinkin raskaaksi, mikäli lehtiä on uskominen. Minusta 50-vuotias ekaluokkalaisen äiti ei ole sen iäkkäämpi kuin 50-vuotias ekaluokkalaisen äiti, jolla on 7 muuta lasta.
Oma äitini oli 45-vuotias, kun hänestä tuli mummi. Minulla ja äidilläni on 24 vuotta ikäeroa. Että jos olisikin saanut pikkusisaruksen samaan aikaan sitten... Hulvatonta. :) En vain osaa nähdä äitiäni enää pienen lapsen äitinä. Täytti 50v tänä vuonna ja hänen esikoisensa on yli 30-vuotias.
Itse olen 26-vuotias nyt ja en halua enää lisää lapsia. Olen omasta mielestäni " liian vanha" . Aika aikaansa kutakin. :)
Onnea vaan kaikille äideille, kohtahan se on äitienpäiväkin!
" Vanhat" vanhemmat on nykyään niin yleisiä varsinkin korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten perheiden keskuudessa, ettei kukaan taatusti pidä minään kummajaisena. Ihminen, joka huolehtii kunnostaan ja terveydestään jaksaa taatusti vauvanhoidon vielä nelikymppisenä ja murkkuiän kommervenkit vähän myöhemmin. t. 35-vuotiaana eskoisensa saanut.
Vierailija:
ja oma lapsi häpeää jos aikuinen saa lapsia yli 35 vuotiaana. Ei sitä tosin vanhemmille kerrota... ei sitä äidille voi sanoa, että äiti on ikäloppu
Vierailija:
" Vanhat" vanhemmat on nykyään niin yleisiä varsinkin korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten perheiden keskuudessa, ettei kukaan taatusti pidä minään kummajaisena. Ihminen, joka huolehtii kunnostaan ja terveydestään jaksaa taatusti vauvanhoidon vielä nelikymppisenä ja murkkuiän kommervenkit vähän myöhemmin. t. 35-vuotiaana eskoisensa saanut.Vierailija:
ja oma lapsi häpeää jos aikuinen saa lapsia yli 35 vuotiaana. Ei sitä tosin vanhemmille kerrota... ei sitä äidille voi sanoa, että äiti on ikäloppu
olen monen murkun uskottu, kun äiti liian vanha uskoutumiseen. Suoraan murkun suusta: " Äiti kun on niin saakelin vanha, ettei sille voi puhua jo 45"
Itse haluan, että lapseni uskoutuvan minulle, enkä tee lapsia sen jälkeen kunminusta tulisi " vanha" siihen.
tämän kirjoittanut: ja oma lapsi häpeää jos aikuinen saa lapsia yli 35 vuotiaana. Ei sitä tosin vanhemmille kerrota... ei sitä äidille voi sanoa, että äiti on ikäloppu
Joten ei siis ole liian vanha.