Seksi ei kiinnosta, kun on saanut parempaa

Tämä on juuri iso ongelma, kun kehittyy hyväksi runkkariksi.

No meillä minä olen ollut se joka on yrittänyt keskustella siitä mitä toinen haluaa ja onko jotain jota haluaisi seksielämässämme muuttaa. Vaimon mukaan kaikki oli hyvää eikä muuttaisi mitään. Ajautui silti panemaan toista miestä ja perusteluna oli kokeileminen, onko ruoho aidan takana vihreämpää.

Siis mitä V*#tua?!? Miksi pitää etsiä parempaa, jos mitään ei halua muuttaa? Tai miksi pitää valehdella, jos jotain muutosta kerran kaipaa? Väkisinkin tulee mieleen, että tietääkö tuo itsekään mitä haluaa tai osaako yleensäkään kertoa toiveistaan eli mistä kaikesta muusta minulle on valehdeltu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne mutta olen se jolla on (yhä siis) salasuhde. Jos voisin kääntää kelloja takaisinpäin enkä aloittaisi suhdetta niin kääntäisin. Kummatkin päätimme salasuhteen kanssa että tämä on vain seksiä, emme aio erota puolisoistamme koskaan. Emme olekaan eronneet, takana salasuhdetta jo 7v. Tapaamme silloin tällöin. 

Mutta se seksi. Se on niin hyvää salasuhteen kanssa. Haluamme samoja asioita, varsin kinkyjä, sellaisia joita en ole ainakaan itse saanut aviomieheltäni. Kerran pyysin varovaisesti seurusteluaikoina ja sain sellaisen vastaanoton etten toiste enää pyytänyt. Siihen asti kunnes aloitin sivusuhteen seksi oli aviomiehen kanssa ihan ok, ei nyt maata järisyttävää mutta ok. Tyydyttävää. Nyt kun saan sivusuhteen mieheltä seksistä sitä mitä oikeasti haluan on seksi aviomieheni kanssa täysin mitäänsanomatonta, koitan välttää sitä mahdollisimman paljon. Aviomiehen kanssa kun rakastelee tuntuu kuin rakastelisi jonkun kämppiksen tai pahimmillaan sukulaisen kanssa. :o Se iljettää. En haluaisi tehdä sitä. Aviomiehen kosketus tuntuu väärältä, yököttävältä. :( 

Ei näin pitänyt käydä, meidän piti jatkaa ihan normaalisti avioliittojamme kuten aikaisemminkin ja ottaa vaan siinä sivussa toisiltamme se sivusuhteen kanssa jota emme avioliitoissamme saa. Olemme perhetuttuja, olen vaimon jonkinmoinen ystävä, ja tiedän häneltä suoraan että tilanne on siellä sama. Seksistä on tullut miehensä osalta pakkopullaa näiden seitsemän vuoden aikana, vaimo on valittanut sitä minulle. Miestään ei enää kiinnosta. Kokoajan vähän vähemmän. Toki aika muutenkin vaikuttaa siihen. Minä olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo lähemmäs 30 vuotta, tämä toinen pariskunta 25 vuotta.

En yhä vieläkään aio koskaan erota. Mies on hyvä isä kolmelle lapsellemme (yksi jo aikuisuuden kynnyksellä, yksi koululainen, yksi juuri kouluun menevä) ja hyvä aviomies. Meillä on hauskaa yhdessä. Mutta se seksi. En ikinä sanoisi sitä miehelleni mutta kun ei vaan kiinnosta. Kun se tuntuu ällöttävältä hänen kanssaan. Kun tiedän että saan parempaa muualta. Vaikkakin vain kuukauden-parin välein. 

Sieltä semmoiset omantunnontuskaiset tilitykset. Kannattaisiko olla vaan rehellinen?

Ai miehelle rehellinen? No ei kannata. :D Olen siis tuo edellinen vastaaja jota lainaat. Miksi olisin? Mitä sillä voittaisin? Menettäisin aviomiehen, tämän salasuhteen kanssa emme koskaan tule menemään naimisiin.

Totta, voisin löytää joskus uuden miehen jonka kanssa olisi sekä parisuhde ja seksielämä hyvä, ehkä. Ehkä en. En ota sitä riskiä.

Valitettavasti joudun myös kertomaan että minulla ei ole ollenkaan huono omatunto tästä mitä teen. Koen itselleni tämän oikeudeksi tehdä näin. Joo, ego varmaan hieman liian iso. Harmittelen vaan sitä että seksi miehen kanssa on tullut huonoksi sivusuhteen myötä.

Niin sinun kannalta se ei ehkä kannata, mutta entä muiden? Sinua taitaa vain kiinnostaa sinä itse ja muut ovat vain hyödykkeitä, joita käytät parhaaksi katsomallasi tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No meillä minä olen ollut se joka on yrittänyt keskustella siitä mitä toinen haluaa ja onko jotain jota haluaisi seksielämässämme muuttaa. Vaimon mukaan kaikki oli hyvää eikä muuttaisi mitään. Ajautui silti panemaan toista miestä ja perusteluna oli kokeileminen, onko ruoho aidan takana vihreämpää.

Siis mitä V*#tua?!? Miksi pitää etsiä parempaa, jos mitään ei halua muuttaa? Tai miksi pitää valehdella, jos jotain muutosta kerran kaipaa? Väkisinkin tulee mieleen, että tietääkö tuo itsekään mitä haluaa tai osaako yleensäkään kertoa toiveistaan eli mistä kaikesta muusta minulle on valehdeltu?

Ongelma on ehkä se, että vaimosi ei halunnut kokeilla niitä juttuja sinun kanssasi. Itselläni oma puolisoni on hyvin kokeilunhaluinen ja varmasti kuuntelisi, mitä haluan ja haluaisi toteuttaa juttuja. Se vaan, että minä en halua niitä juttuja hänen kanssaan ja hän ei pysty luontaisesti ottamaan sellaista roolia sängyssä, mitä kaipaan ja haluan ja jos hän tekisi niin ne se olisi minusta hyvin vastenmielistä.

Seksiä lukuunottamatta mieheni on aivan täydellinen kumppani, enkä sen vuoksi häntä ole jättämässäkään. Se vain on valitettava tosiasia,  että se täydellinen elämänkumppani ja täydellinen rakastaja eivät välttämättä ole samassa paketissa.

Meillä on naisen mukaan täydellistä seksiä, olen kysellyt häneltä mistä tykkäisi jne. Omasta mielestäni se on todella tylsää jyystämistä.

Nuoruuden kaverini on asiakkaansa valitseva palvelun tarjoaja. Häneltä olen saanut parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä minä olen ollut se joka on yrittänyt keskustella siitä mitä toinen haluaa ja onko jotain jota haluaisi seksielämässämme muuttaa. Vaimon mukaan kaikki oli hyvää eikä muuttaisi mitään. Ajautui silti panemaan toista miestä ja perusteluna oli kokeileminen, onko ruoho aidan takana vihreämpää.

Siis mitä V*#tua?!? Miksi pitää etsiä parempaa, jos mitään ei halua muuttaa? Tai miksi pitää valehdella, jos jotain muutosta kerran kaipaa? Väkisinkin tulee mieleen, että tietääkö tuo itsekään mitä haluaa tai osaako yleensäkään kertoa toiveistaan eli mistä kaikesta muusta minulle on valehdeltu?

Ongelma on ehkä se, että vaimosi ei halunnut kokeilla niitä juttuja sinun kanssasi. Itselläni oma puolisoni on hyvin kokeilunhaluinen ja varmasti kuuntelisi, mitä haluan ja haluaisi toteuttaa juttuja. Se vaan, että minä en halua niitä juttuja hänen kanssaan ja hän ei pysty luontaisesti ottamaan sellaista roolia sängyssä, mitä kaipaan ja haluan ja jos hän tekisi niin ne se olisi minusta hyvin vastenmielistä.

Seksiä lukuunottamatta mieheni on aivan täydellinen kumppani, enkä sen vuoksi häntä ole jättämässäkään. Se vain on valitettava tosiasia,  että se täydellinen elämänkumppani ja täydellinen rakastaja eivät välttämättä ole samassa paketissa.

Eli palataan tuohon miksi pitää valehdella ettei mitään muutosta kaipaa? Mistä hän tietää millaisiin rooleihin minä seksissä pystyisin, kun hän ei halua aiheesta koskaan puhua? Ja vaikka en pystyisi, niin miksi piti valehdella ja pettää? Asialle olisi saatettu löytää ratkaisu ihan yhteisymmärryksessä tai ainakin erota sovussa. Nyt menee uudehko omakotitalo myyntiin, lapset alkaa ravata kahden vuokrakämpän väliä ja me ollaan tekemisissä vain kun on pakko. En vaan pysty enää luottamaan häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä minä olen ollut se joka on yrittänyt keskustella siitä mitä toinen haluaa ja onko jotain jota haluaisi seksielämässämme muuttaa. Vaimon mukaan kaikki oli hyvää eikä muuttaisi mitään. Ajautui silti panemaan toista miestä ja perusteluna oli kokeileminen, onko ruoho aidan takana vihreämpää.

Siis mitä V*#tua?!? Miksi pitää etsiä parempaa, jos mitään ei halua muuttaa? Tai miksi pitää valehdella, jos jotain muutosta kerran kaipaa? Väkisinkin tulee mieleen, että tietääkö tuo itsekään mitä haluaa tai osaako yleensäkään kertoa toiveistaan eli mistä kaikesta muusta minulle on valehdeltu?

Ongelma on ehkä se, että vaimosi ei halunnut kokeilla niitä juttuja sinun kanssasi. Itselläni oma puolisoni on hyvin kokeilunhaluinen ja varmasti kuuntelisi, mitä haluan ja haluaisi toteuttaa juttuja. Se vaan, että minä en halua niitä juttuja hänen kanssaan ja hän ei pysty luontaisesti ottamaan sellaista roolia sängyssä, mitä kaipaan ja haluan ja jos hän tekisi niin ne se olisi minusta hyvin vastenmielistä.

Seksiä lukuunottamatta mieheni on aivan täydellinen kumppani, enkä sen vuoksi häntä ole jättämässäkään. Se vain on valitettava tosiasia,  että se täydellinen elämänkumppani ja täydellinen rakastaja eivät välttämättä ole samassa paketissa.

Jos hän on muuten niin täydellinen kumppani, niin miksi kuitenkin kohtelet häntä kuin roskaa? Miksi pitää valehdella ja kusettaa jatkuvalla syötöllä? Vaikea nähdä tuollaisessa suhteessa mitään rakkautta ja arvostusta kumppania kohtaan.