Kuolinpesän veloista

Vierailija kirjoitti:

Jos perinnön määrällä ei ole teille merkitystä eli on pieni summa tekisin seuraavasti.

Tekisin kirjallisen ilmoituksen, että lapset luopuu perinnöstä. Tämän jälkeen leski saa jäädä omilleen. Tällöin ei jää pelkoa tulevaisuuteen, eikä tarvi miettiä asunnon myyntiä ym.

En tiedä miten tämä lasten puolesta tehdään.

Alaikäisten lasten puolesta perinnöstä ei voi kieltäytyä. Tässä tapauksessa kun leskellä on omaakin asuntolaina, jota ilmeisesti ei pysty yksin maksamaan niin pankki pistää talon pakkohuutokauppaan. Sen jälkeen kuolinpesän osakkaat jakavat, mitä jäljelle jää kulujen jälkeen. Perinnöstä ei siis kannata kieltäytyä siinäkään mielessä, että kyllä pankki talon myynnin hoitaa tavalla tai toisella.

Lapset eivät aio mitään velkoja omistaan maksaa, ei heillä olisi rahaakaan. Täytyy vaan pitää huoli, ettei myöskään ota edes valokuvia pesästä muistoksi, ennen kuin vela on maksettu.

Leski on melko rappiolla, mutta talo sijaitsee syrjässä, eikä pääse edes kauppaan ilman autoa. Noin niinkuin periaatteessa siis ajokunnossa pitäisi olla aina välillä (käytännöstä en sitten tiedä miten se oikeasti menee..). Toivotaan nyt, että leski tulee järkiinsä, mutta jos ei tule, niin tärkeintä on, ettei lapset joudu maksumiehiksi.

Tuossa tilanteessa kannattaisi alaikäisten lasten puolesta hakea maistraatilta lupa kieltäytyä perinnöstä. Perusteluna velat, joita alaikäinen ei pysty maksamaan ja lesken asuntona olevan asunnon ylläpitokulut, jotka tulevat myös muiden kuolinpesän osakkaitten maksettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesässä on leski, sekä kaksi rintaperillistä. Kuolinpesän omaisuus koostuu asuinkiinteistöstä, jossa pariskunta on asunut, ja johon leskellä on tietenkin elinikäinen asumisoikeus. Rahavaroja pesässä ei ole kuin pari sataa euroa, ei käytännössä koko omaisuus koostuu kyseisestä asuinkiinteistöstä. Omaisuutta on joka tapauksessa hieman enemmän kuin velkoja, eli kuolinpesä ei ole varaton tai ylivelkainen.

Miten velat maksetaan jos leski ei ole halukas myymään taloa? Kenelläkään osakkaalla ei ole varaa maksaa vainajan velkoja mikäli kuolinpesää ei jaeta. Lesken vakaa aikomus on asua talossa kunnes kuolee, vaikkei hän pystykään ylläpitämään sitä, vaan talo saa sitten lahota hiljalleen hänen ympärilleen.

Pesän jakoa voi vaatia pesän osakas. Jakoon vaan, leski saa osuutensa jos onistaa mitään. Leskihän ei peri joten lapset jakavat pesän. Jos varat ei velkoja suuremmat, käy leskelle hassusti.

Et ole koskaan kuullut lesken asumisoikeudesta...???

Olen. Jos pesässä on enemmän velkaa kuin omaisuutta, ei oikeutta yhteiseen kotiin katsota enää vahvaksi. Velka menee edelle.

Luultavasti tässä on se tilanne, et-omaisuutta on enemmän kuin velkaa, jolloin perii sekä velan että omaisuuden, jota ei kuitenkaan pysty realisoimaan.

Juuri näin. Omaisuutta lienee velkojen jälkeen noin 10 000e per rintaperillinen, mutta omaisuutta ei saa käyttöön ennen kuin leski kuolee. Ja siinä vaiheessa perinnön arvo lienee laskenut jo olemattomiin. Onneksi sentään veroja ei tule maksettavaksi.

Eli leskellä on myös kuolinpesän osakkaana reippaasti velkaa? Jos hän ei velkojaan maksa eivätkä muuta pesän osakkaat (lapset) suostu maksamaan, pankki pistää talo pakkomyyntiin. Kulujen jälkeen voi olla, että lapsille ei jää perintö edes tuota 10 000, mutta kyllä pankki voi talon myydä lesken vastusteluista huolimatta, jos ei omiaan saa. Lapsethan ei vastaa kuolinpesän veloista omalla omaisuudellaan, vaan kuolinpesä vastaa veloistaan omalla omaisuudellaan (=talo). Eli vaikka talon pakkomyynti ei riittäisi kattamaan kaikkia velkoja, ei lapsille siitä velkaa jää. 

Heillä ei ollut avioehtoa, ja asuntolainaa on tosiaan jäljellä. Ei ole tietoa minkä verran, mutta sen verran pitkään ovat asuneet, että eiköhän sitä ole sen verran maksettu, että kiinteistön arvo (vielä) ylittää loppuvelan määrän, ja ehkä hautauskulujen sun muiden velkojen jälkeen jotain jää jaettavaksi. Leskelle kuuluu siis puolet talosta ja asuntolainasta, vainajalle toinen puolikas.

Leski ei tule pystymään yksin asuntolainaa maksamaan, joten tuo, että velkojien oikeus menee asumis- ja hallintaoikeuden edelle, on tärkeä tieto. Se tarkoittaa, että on mahdollisuus saada leskelle puhuttua järkeä, että myy suosista, jolloin saa paremman hinnan, kuin pakkomyynnistä saisi. Yleensä kun raha puhuu, tyhmempikin kuuntelee..

Perunkirjoitusta ei siis ole vielä tehty, kun velan määrä ei ole tiedossa. Perukirjassa kannattaa määrittää asunnon arvo mahdollisimman lähelle todellista myyntihintaa. Syrjässä sijaitsevan vanhan talon arvo on parhaassakin tapauksessa jotain 30 000€.

Jos perinnöstä luopuminen ei onnistu, niin siinä tapauksessa voi vaatia kuolinpesän jakoa. Leski omistaa puolet yhteenlasketusta omaisuudesta, rintaperilliset toisen puolen. Alaikäiset eivät tietenkään voi maksaa velkoja ja silloin pankki realisoi asuntovelan vakuuden ennemmin tai myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa kannattaisi alaikäisten lasten puolesta hakea maistraatilta lupa kieltäytyä perinnöstä. Perusteluna velat, joita alaikäinen ei pysty maksamaan ja lesken asuntona olevan asunnon ylläpitokulut, jotka tulevat myös muiden kuolinpesän osakkaitten maksettavaksi.

Talon ylläpitokulut (vesi/sähkö) tulevat kyllä talossa asuvan lesken maksettavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät aio mitään velkoja omistaan maksaa, ei heillä olisi rahaakaan. Täytyy vaan pitää huoli, ettei myöskään ota edes valokuvia pesästä muistoksi, ennen kuin vela on maksettu.

Leski on melko rappiolla, mutta talo sijaitsee syrjässä, eikä pääse edes kauppaan ilman autoa. Noin niinkuin periaatteessa siis ajokunnossa pitäisi olla aina välillä (käytännöstä en sitten tiedä miten se oikeasti menee..). Toivotaan nyt, että leski tulee järkiinsä, mutta jos ei tule, niin tärkeintä on, ettei lapset joudu maksumiehiksi.

Lapset eivät joudu maksumiehiksi, sillä kuolinpesä vastaa veloistaan omalla omaisuudellaan eli talolla. Kuolinpesän osakkaat eivät ole henkilökohtaisessa velkavastuussa kuolinpesän veloista. Samoin leski vastaa oman talo-osuutensa asuntolainasta. Jos hän ei sitä pysty maksamaan, talo myydään. 

Olkaa tarkkoina perunkirjan teossa, että kaikki varat ja velat kirjataan siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni perinnön mukana tulee velat, joten jollain tavalla ne on maksettava, jos perinnön ottaa. Hankala tilanne, jos leski käyttää asumisoikeuttaan. Tosin, jos hänellekin on velkaa eikä kykyä sitä enää hoitaa, voi olla, että pankilla on joku mielipide asiaan. Perinnöstä voi myös kieltäytyä.

Kannattaa mennä ammattilaisen juttusille ja käydä läpi eri vaihtoehdot.

Sitä tässä pelkäänkin, että velat pitäisi jonkun maksaa. Rintaperilliset ovat omia lapsiani, minun ja vainajan avioliitosta. Leskellä ja vainajalla ei ole yhteisiä lapsia. Lapsillani ei ole mahdollisuutta saada lainaa, eivätkä he saa millään edes vainajan pitkän sairauden aiheuttamia suuria terveydenhuollon laskuja maksettua. Toisella lapsellani on alaikäisiä lapsia, eli jos hän kieltäytyy perinnöstä, se menee hänen lapsilleen, eli mitä ikinä nyt lankeaisi maksettavaksi, lankeaa joka tapauksessa.

Vaikean tästä tilanteesta tosiaan tekee leski, jonka elämänhallinta on täysin olematon, viina vie. Talo on jo nyt täynnä homehtunutta ruokaa ja kärpäsiä, verijälkiä humalaisten kaatuilujen jäljiltä, ja hajonneita tavaroita.

Perinnöstä voi kieltäytyä lastensa hyäväksi tai siitä voi kieltäytyä myös kokonaan. Lainojen hoito jäisi lesken ongelmaksi, jos perilliset kieltäytyy velkaisesta perinnöstä.

Ja perunkirjaa tehdessä tehdään ositus, jossa erotellaan vainajan ja lesken omaisuus. Leski ei peri vainajaa, kun on rintaperillisiä, mutta hän pitää avio-oikeuden perusteella puolet yhteisestä omaisuudesta. Ositus on periaatteessa samanlainen kuolemantapauksessa ja erossa.

Eli jos olet itse ainakaan eronnut vainajasta, tiedät miten ositus hoidetaan. Olettahan erossa aikanaan hoitaneet osituksen? Jos ositusta ei erossa ole tehty, myös ex-puoliso on kuolinpesän osakas osituksen tekoon asti.