Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvii vertaistukea, miehellä epävakaapersoonallisuushäiriö ja vaimolla alkaa voimat loppua :( onko muiden puolisoilla samaa?
Väsy
05.08.2018 |
Ollut koko meidän vuosia kestäneen suhteen ajan, aluksi ei tajuttu mikä on ja pari vuotta sitten sai diagnoosin. Itse olen tutustunut aiheeseen jo paljonkin ja samalla seuraan miehen toimintaa joka hankaloittaa elämäämme merkittävästi.
Kun ei tunne elämä toimi, ei empatia, ei osaa asettua toisen asemaan, ei käsitä miltä toisesta tuntuu kun hän puhuu ilkeästi, ei edes tunnista milloin tekee tai sanoo väärin. Ja jos tunnistaa niin anteeksi pyyntöä ja ymmärrystä joutuu odottelemaan päiviä asioissa joissa normaalisti jokainen tajuaa heti miten on loukannut ja toimii empaattisesti sen mukaan. Sekin pitää kertoa miehelle mitä olisi missäkin tilanteessa oikein toiselle osoittaa.
Ja... Suurin osa asioista on mun vikaa myös sellaiset missä mies olisi ainoana toiminut väärin, jotenkin saa käännettyä nekin syyttömän niskaan. Kun puolustan itseäni, näytän tunteita, hän suuttuu, vajoaa hiljaisuuteen... Käyttäytyy niin kun häntä olisi loukattu. Hitto että olen väsynyt tähän ..
Onko muiden puolisoilla tätä? Miten jaksatte? Miten epävakaa näkyy elämässä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisessa parisuhteessa voi kukaan olla.
Hän on sairas, elämä pitää ajatella niin. Ihminen sen sairauden takaa. Se auttaa jaksamaan.
Minäkin ajattelin aikoinaan noin. Jaksoin ja jaksoin ja lopulta sairastuin itse. Kun sairastuin ahdistukseen (hoidin siinäkin vaiheessa kodin ja lapset yksin) ja hain apua ahdistukseeni, heräsi sos.toimella miekenkiinto miten selviän lasten kanssa. No, kävin heidän juttusillaan pariin otteeseen, mieshän ei tietenkään lähtenyt. Hyvin selvisin sosiaalitätien mielestä, mitään käytännön apua ei tarjottu. Ahdistus lisääntyi potenssiin sata tuon prosessin aikana. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt lähteä suhteesta vuosia aikaisemmin toisen persoonallisuushäiriön vuoksi.
Niin? Mitä tässä alapeukutit?
En minä sitä sieltä hakenutkaan. Tieto meni sinne. Tuli mieleen, että kai minullekin olisi pitänyt tästä etukäteen kertoa. Tuli vähän vaitiolovelvollisuuskin mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisessa parisuhteessa voi kukaan olla.
Hän on sairas, elämä pitää ajatella niin. Ihminen sen sairauden takaa. Se auttaa jaksamaan.
Minäkin ajattelin aikoinaan noin. Jaksoin ja jaksoin ja lopulta sairastuin itse. Kun sairastuin ahdistukseen (hoidin siinäkin vaiheessa kodin ja lapset yksin) ja hain apua ahdistukseeni, heräsi sos.toimella miekenkiinto miten selviän lasten kanssa. No, kävin heidän juttusillaan pariin otteeseen, mieshän ei tietenkään lähtenyt. Hyvin selvisin sosiaalitätien mielestä, mitään käytännön apua ei tarjottu. Ahdistus lisääntyi potenssiin sata tuon prosessin aikana. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt lähteä suhteesta vuosia aikaisemmin toisen persoonallisuushäiriön vuoksi.
Niin? Mitä tässä alapeukutit?
Mä en ala- tai yläpeukuttanut, mutta miksi lähteä hakemaan apua ahdistuneisuuteen sos. toimelta. Sieltä puolelta ei tohtoreita löydy. Eikä käsittääkseni parisuhdeneuvojiakaan.
En minä sitä sieltä hakenutkaan. Tieto meni sinne. Tuli mieleen, että kai minullekin olisi pitänyt tästä etukäteen kertoa. Tuli vähän vaitiolovelvollisuuskin mieleen... Tähän piti vastaus tulla eikä tohon ylemmäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo enemmän narsismia?
Mun mies lähes sama mutta koska on niin ylimielinen ja sympatiakyvytön ei tule kuuloonkaan että hän kävisi missään terapiassa tai yhtään mitään. Se kun on pieni vilkas lapsi kuvioissa niin minä en saa näyttää neg.tunteitani yhtään siinä sirkuksessa miehen edessä tai se alkaa taas..Arvostan itseäni sen verran etten näytä tunteita. Säästän kyllä rahaa ja suunnittelen asiat jotta pystyn lähteä. Kyllä aika tai elämä miehen korjaa pois aikanaan. Hyviä hetkiäkin on paljon mutta kun se viha tulee mieheltä ei hän muista niitä vaan suyttelee vain ja kääntää kaiken minun syyksi ja uhkailee erota ja yrittää erota. Itsessään ei näe mitään vikaa ja viha ja halveksunta minua kohtaan on niin pinttynyttä ettei mikään saa enää miettimään minua.Mies saanut jo asianmukaisen diagnoosin ja sinä ehdotat narsismiaa.
Kaikki huono käytös ei ole narsismiaa, ja persoonallisuushäiriöitä on useita muitakin kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Kaikissa klusteri B:n diagnooseissa on narsismia aimo annos - myös epävakaassa.
Näin on. Itseasiassa epävakaa persoonallisuus on niin lähellä ns. haavoittuvaa narsismia että jotkut tutkijat ovat sitä mieltä että kyseessä on sama persoonallisuushäiriö. Haavoittuva narsismi on narsismin neuroottinen ja internalisoiva muoto, siinä missä klassinen, grandioosi narsismi on eksternalisoiva.
Täällä myös eräs, jonka mielestä luettelemasi asiat miehessäsi eivät kuulosta epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Ystävälläni se on diagnosoitu ja oireilu on ihan muuta.
En oo perehtynyt asiaan kuin pintapuolisesti, mutta itselleni tuli kertomastasi heti mieleen asperger.
Ei kyllä kuulosta epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Toki jos lääkäri antanut sellaisen diagnoosin niin turha mun siihen on mitään sanoa. Itselle kys. häiriö ja ihan erilaiset oireet. Mielialan ja mielipiteiden vaihtelut, viha ja epävarmuus itseään kohtaan jne. Olen kuitenkin empaattinen ihminen enkä ikinä haukkusi mun miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo enemmän narsismia?
Mun mies lähes sama mutta koska on niin ylimielinen ja sympatiakyvytön ei tule kuuloonkaan että hän kävisi missään terapiassa tai yhtään mitään. Se kun on pieni vilkas lapsi kuvioissa niin minä en saa näyttää neg.tunteitani yhtään siinä sirkuksessa miehen edessä tai se alkaa taas..Arvostan itseäni sen verran etten näytä tunteita. Säästän kyllä rahaa ja suunnittelen asiat jotta pystyn lähteä. Kyllä aika tai elämä miehen korjaa pois aikanaan. Hyviä hetkiäkin on paljon mutta kun se viha tulee mieheltä ei hän muista niitä vaan suyttelee vain ja kääntää kaiken minun syyksi ja uhkailee erota ja yrittää erota. Itsessään ei näe mitään vikaa ja viha ja halveksunta minua kohtaan on niin pinttynyttä ettei mikään saa enää miettimään minua.Mies saanut jo asianmukaisen diagnoosin ja sinä ehdotat narsismiaa.
Kaikki huono käytös ei ole narsismiaa, ja persoonallisuushäiriöitä on useita muitakin kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Kaikissa klusteri B:n diagnooseissa on narsismia aimo annos - myös epävakaassa.
Näin on. Itseasiassa epävakaa persoonallisuus on niin lähellä ns. haavoittuvaa narsismia että jotkut tutkijat ovat sitä mieltä että kyseessä on sama persoonallisuushäiriö. Haavoittuva narsismi on narsismin neuroottinen ja internalisoiva muoto, siinä missä klassinen, grandioosi narsismi on eksternalisoiva.
Tämä, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Toki jos lääkäri antanut sellaisen diagnoosin niin turha mun siihen on mitään sanoa. Itselle kys. häiriö ja ihan erilaiset oireet. Mielialan ja mielipiteiden vaihtelut, viha ja epävarmuus itseään kohtaan jne. Olen kuitenkin empaattinen ihminen enkä ikinä haukkusi mun miestä.
Epävakaalla miehellä on tyypillisesti naista enemmän eksternalisoivia, aggressiivisia ja narsistisia piirteitä ja vähemmän internalisoivia, kuin naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Toki jos lääkäri antanut sellaisen diagnoosin niin turha mun siihen on mitään sanoa. Itselle kys. häiriö ja ihan erilaiset oireet. Mielialan ja mielipiteiden vaihtelut, viha ja epävarmuus itseään kohtaan jne. Olen kuitenkin empaattinen ihminen enkä ikinä haukkusi mun miestä.
Epävakaalla miehellä on tyypillisesti naista enemmän eksternalisoivia, aggressiivisia ja narsistisia piirteitä ja vähemmän internalisoivia, kuin naisella.
Sama pätee masennukseenkin, joka jää miehillä usein diagnosoimatta koska aggressiivisuutta ei mielletä tyypilliseksi masennusoireeksi vaikka se sitä miehillä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuo enemmän narsismia?
Mun mies lähes sama mutta koska on niin ylimielinen ja sympatiakyvytön ei tule kuuloonkaan että hän kävisi missään terapiassa tai yhtään mitään. Se kun on pieni vilkas lapsi kuvioissa niin minä en saa näyttää neg.tunteitani yhtään siinä sirkuksessa miehen edessä tai se alkaa taas..Arvostan itseäni sen verran etten näytä tunteita. Säästän kyllä rahaa ja suunnittelen asiat jotta pystyn lähteä. Kyllä aika tai elämä miehen korjaa pois aikanaan. Hyviä hetkiäkin on paljon mutta kun se viha tulee mieheltä ei hän muista niitä vaan suyttelee vain ja kääntää kaiken minun syyksi ja uhkailee erota ja yrittää erota. Itsessään ei näe mitään vikaa ja viha ja halveksunta minua kohtaan on niin pinttynyttä ettei mikään saa enää miettimään minua.Mies saanut jo asianmukaisen diagnoosin ja sinä ehdotat narsismiaa.
Kaikki huono käytös ei ole narsismiaa, ja persoonallisuushäiriöitä on useita muitakin kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Kaikissa klusteri B:n diagnooseissa on narsismia aimo annos - myös epävakaassa.
Joo, juuri näin!
- 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehellesi kaiken tuon, minkä aloituksessa ja kehotat miettimään, palaat asiaan 1-2 viikon kuluttua. Anna aikaa miettiä, mutta painota myös, että palaatte asiaan vielä.