Ärsyttää,joka ilta tulee rähjättyä lapselle.
Nukkumaan mennessä ja iltatoimia tehdessä tulee joka ikinen ilta joku asia eteen missä kertakaikkiaan palaa käämit kohta viisvuotiaan kanssa. Nyt meni kaikki hyvin siihen asti kun oli enää vaipan laitto ja peittely: lähdrttiin karkuun ja piiloon semmosiin paikkoihin mistä vaikea saada pois, kuten parisängyn alle. Ja mitä tekee äiti, huutaa naama punasena ja kiskoo kiinni saatua rääkyvää lasta turhankin kovaa. Joskus pelleillään enempi joskus vähempi mutta ärsyttää oma lyhytpinnaisuuteni tämän asian suhteen. Minkälaisia iltoja muissa perheissä on?
Kommentit (13)
Ehkä tarttisi aikaistaa tuo homma .Lapsi haluaa jotain leikkiä ja huomioo sinulta.
Huomiota on saanut kyllä ihan varmasti. Joka ilta tapana että tv laitetaan hyvissä ajoin kiinni ja tehdään jotain yhdessä, lisäksi joka ilta luetaan iltasatu.
Meillä ihan samaa, vaippaa ei tosin ole. Aikaistaminen auttanut välillä
Miksi vaippa noin vanhalla? Onko laaja-alhaisempia vaikeuksia lapsella?
Jaksaako keskittyä iltasatuun? Jos sen äärelle rauhoittui, niin voisitko lukea useamman sadun että lapsi nukahtaisi lukemisen ”äärelle”? Meillä tämä auttoi levottomaan pyörimiseen ja karkailuun.
Meillä vaippa kohta 7v täyttävällä. On yökastelija.
Yövaippa on koska ei ole yökuiva. Se tuskin on tämän asian ydin.
Ei ole mitään ongelmia millään saralla, oikein välkky ja reipas poika on, kai tämä nyt vaan on jotain ikään kuuluvaa pelleilyä. Mutta ärsyttää silti oma lyhytpinnaisuuteni ja tämä että joku asia pistetään aivan lörinäksi että saadaan huuto aikaan puolin ja toisin. Lähinnä kaipaisin vain vertaistukea, että ihan normaaliahan tämä varmasti on ja monessa muussa perheessä taistellaan samallalailla iltapuuhissa...
Todellakin on ihan samanlaista. :'( Tai no lapset on 1v, 2v ja 5v et käämit palaa valitettavasti useemman kerran päivässä. Oma pää vielä eron jäljiltä iha sekasin, toivottavasti helpottais lähiaikoina...
Ja ite nukkumaanmeno kun pääsee sänkyyn menee ongelmitta, nukahtaa itekseen vaihtelevan ajan kuluttua. Jos iltasadulle koittaisin nukuttaa saisin lukea varmaan tunnin, enkä taas ala omaa iltaani käyttään siihen koska nukahtaminen sujuu ongelmitta yksin.
Meidän poika on 4v10kk ja pääsi aivan hiljattain eroon yövaipasta. Siihen ei voi vaikuttaa opettamisella, toisin kuin päiväkuivuuteen, vaan kroppa kehittyy eri tahtiin. Pikkuveli pääsi yövaipasta eroon 2v10kk ikäisenä.
Itsekin olen temperamenttinen ja se harmittaa. Jonkin verran pystyn sitä säätelemään esimerkiksi rentouttamalla kroppaani tietoisesti, alkamalla hyräillä tai viheltää, yms. Ongelmahan on sinun/minun, ei niinkään lapsen: pahinta noissa tilanteissa on oma hermostuminen.
Meillä 2,5 -vuotias nukkumaanmennessä temppuilee isälleen minkä ehtii, mutta minun kanssani taas on oikein enkeli.
Yksi pistävin syy on ollut se, ettei mies noudata säännöllisiä iltarutiineja, ja antaa lapsen katsella sänkyyn päästyä puhelimesta lastenohjelmaa.
Tulos: lapsi ei rauhoitu, nousee sängystä milloin miilläkin verukkeella, nauraa ja yrittää nousta leikkimään leluillaan jne. Lopulta kun mies ottaa puhelimen pois, niin alkaa itku ja huuto. Lapsi nukahtaa n. 2 tunnin nukuttamisen jälkeen.
Minun kanssa taas lapsi syö ensin iltapalan, välissä voi vielä hetken touhuta omiaan, sitten iltasuihku + hammaspesu, kuivaus, vaippa päälle ja sänkyyn. Joskus nukahtaa liki heti, välillä kuunnellaan rauhallista musiikkia. Lapsi nukahtaa puolen tunnin sisään.
Joo, sanonut olen tästä miehelle sanonut lukuisia kertoja, mutta ei vaan uskota. No, omaa hommaansa siinä vaikeuttaa. Mutta saisi sitten olla kanssa valittamatta asiasta.
Pitäähän lapsen aina välillä (tai lähes joka ilta) kokeilla rajojaan! En usko, että tuohon on muuta konstia kuin aika. Se "aika" on ihmelääke moneen muuhunkin ongelmantapaiseen ja nopeammin tuntuu tepsivän mitä pienemmästä lapsesta on kyse.
Moni viisivuotias uhmaa ja testaa monessakin asiassa päivittäin, auttaisiko pinnaasi kestämään jos ajattelet päässeesi päivän aikana aika vähällä? Vielä viimeinen rutistus ja pääset kohta rauhoittumaan omaan iltaasi. Tiedän, että pitkän päivän jälkeen se illan vapaa-aika (siis aika jolloin lapsi/lapset nukkuvat) tuntuu todella tärkeältä eikä siitä haluaisi hukata minuuttiakaan lapsen temppuilulle. Juuri niinä päivinä, kun tekisi mieli peitellä lapset jo kuudelta sänkyihinsä, menee ilta aina ihan säätämiseksi. Aina. En tiedä mistä kukakin mielenrauhansa löytää, mutta kun sen löytää helpottuu arki ja taistelut vähenevät. Tai ne eivät enää tunnu taisteluilta kun et menetä malttiasi.
Niin, miksi en vaan voi pitää suuta kiinni ja kiristää hampaita sen yhden pienen hetken.pääsisi kaikki helpommalla, ei tulisi itkua kellekkään. Muttaku ei. Päivät menee hyvin, silloin jaksan kuunnella lapsen mahdollista kiukuttelua yms. ongelmitta. Onko se vaan se väsymys ,vaikka en koekkaan olevanu vielä lapsen nukkumaaikaan väsynyt, mikä saa hermot räjähtämään. Nyt päätin että huomenna taon omaan kaaliin että älä räjähdä, suu kiinni, ja hoidan iltajutut ilman oman puolen hermostumista.
Miksi melkein 5 vuotiaalla on vaippa?