Käyttäjä4972

Niin, miksi en vaan voi pitää suuta kiinni ja kiristää hampaita sen yhden pienen hetken.pääsisi kaikki helpommalla, ei tulisi itkua kellekkään. Muttaku ei. Päivät menee hyvin, silloin jaksan kuunnella lapsen mahdollista kiukuttelua yms. ongelmitta. Onko se vaan se väsymys ,vaikka en koekkaan olevanu vielä lapsen nukkumaaikaan väsynyt, mikä saa hermot räjähtämään. Nyt päätin että huomenna taon omaan kaaliin että älä räjähdä, suu kiinni, ja hoidan iltajutut ilman oman puolen hermostumista.

Ja ite nukkumaanmeno kun pääsee sänkyyn menee ongelmitta, nukahtaa itekseen vaihtelevan ajan kuluttua. Jos iltasadulle koittaisin nukuttaa saisin lukea varmaan tunnin, enkä taas ala omaa iltaani käyttään siihen koska nukahtaminen sujuu ongelmitta yksin.

Yövaippa on koska ei ole yökuiva. Se tuskin on tämän asian ydin.

Ei ole mitään ongelmia millään saralla, oikein välkky ja reipas poika on, kai tämä nyt vaan on jotain ikään kuuluvaa pelleilyä. Mutta ärsyttää silti oma lyhytpinnaisuuteni ja tämä että joku asia pistetään aivan lörinäksi että saadaan huuto aikaan puolin ja toisin. Lähinnä kaipaisin vain vertaistukea, että ihan normaaliahan tämä varmasti on ja monessa muussa perheessä taistellaan samallalailla iltapuuhissa...

Huomiota on saanut kyllä ihan varmasti. Joka ilta tapana että tv laitetaan hyvissä ajoin kiinni ja tehdään jotain yhdessä, lisäksi joka ilta luetaan iltasatu.